Paholaisen asianajaja

Näidenkin 30:n kappaleen akseleilla Hanoi Rocksista Robiniin ja Amorphisista Violaan olisi pitänyt olla pophelmilistallamme. Ainakin meidän itsemme mielestä.

Suuri tilastokatsaus

Keskimääräinen 2000-luvun suomalaisen pophelmen esittäjä on Nuorgamin mukaan suomeksi laulava, yhtyeessä musisoiva mies, joka on aloittanut levytysuransa viime vuosikymmenellä. Tilastoja lukemalla saimme selville muutakin.

#1 Risto – Nina, olen palasina (2004)

Yksitoista Nuorgamin kirjoittajaa kertoo suhteestaan 2000-luvun parhaaseen kotimaiseen popkappaleeseen. Onneksi olkoon, Risto.

#2 Ultramariini – Elohopeaa (2003)

Nautinto ilman työtä ja tuskaa pelottaa. Voitko luottaa tunteeseen, jonka synnyttäminen sujuu tuskitta?

#3 PMMP – Päiväkoti (2004)

PMMP:n uran merkittävimmän albumin ensimmäinen single osoittautui yhdeksi popmusiikin historian koskettavimmista, Markus Hilden kirjoittaa.

#4 Rubik – City & the Streets (2007)

City & the Streets on irronnut tietystä kaupungista ja muodostunut itse sellaiseksi.

#5 The Crash – Lauren Caught My Eye (2001)

Teemu Brunilan pophaiku saavuttamattomalle, digitaalisesti moderoidulle rakkaudelle.

#6 Kauko Röyhkä & Riku Mattila – Helvetti (2008)

#7 Regina – Jos et sä soita (2011)

Antaisitko sinä puhelinnumerosi tuntemattomalle? Auroora Vihervalli vastaa kyllä.

#8 Op:l Bastards – Scorpius (2000)

Vuosituhannen alun hienoin kotimainen elektrohitti kuulostaa edelleen tuoreelta kuin vastakuoriutuneen skorpioninpoikasen verenhimoinen kirkaisu.

#9 Sister Flo – White Noise (2004)

White Noise on siitä hauska kappale, että sen melodia on äärettömän pop ja tarttuva, mutta Samae Koskinen lopettaa laulamisen jo kahden minuutin kohdalla.

#10 Jenni Vartiainen – Ihmisten edessä (2007)

Ihmisten edessä on kappale ihastumisen huumasta, onnesta, ihmimillisestä rohkeudesta, tavallaan myös itsemääräämisoikeudesta.

#11 Disco Ensemble – We Might Fall Apart (2005)

Perinteikkäälläkin rakenteella varustettu biisi saadaan pysymään mielenkiintoisena ja kuuntelua kestävänä. Tarvitaan vain riittävästi osaamista, sopivasti näkemystä ja ennen kaikkea laadukkaat raaka-aineet.

#12 MC Taakibörsta – PA 2001 (2001)

Jos PA2001 julkaistaisiin huomenna, se olisi samanlainen hitti kuin vuonna 2001. Hitto, milloin rappioromantiikka ei olisi ajankohtaista?

#13 Magenta Skycode – Go Outside Again (2006)

Magenta Skycoden debyyttialbumin ihanan leijailevasta kolossaaliseen paisuva helmi kuuluu myös maestro-Sjöroosin omiin Magenta-suosikkeihin.

#14 Aavikko – Viitostie (2000)

Jokainen on matkalla johonkin, mutta tie vapauttaa selittelyn tarpeesta. Matkan tarkoitusta ei kysellä, sillä verorahoin kustannetulla tiellä kaikki syyt matkustaa ovat tasavertaisia.

#15 Egotrippi – Matkustaja (2004)

Matkustaja on orpo piru, mutta rakastettu sellainen. Se on albumilta tippunut valtava radiohitti, jonka sanoitus tarjoaa mahdollisuuden lukemattomille tulkinnoille.

#16 Ville Leinonen & Valumo – Tähtityttö (2000)

Rakkauslauluna Tähtityttö on kaunein, mitä Suomessa on 2000-luvulla tehty. Hania ja himotyötä lukuun ottamatta sen teksti olisi voitu kirjoittaa vaikka 1950-luvulla.

#17 Giant Robot – Superweekend (2002)

Giant Robotin kunnianhimoisin kappale antaa mielikuvituksen harhailla yrittämättä väkisin pommittaa kuulijaa ylimääräisillä aistiärsykkeillä, vääjäämättä määränpäähänsä viileän itsevarmasti soljuen.

#18 Liekki – Pienokainen (2003)

Pienokainen tiivistää Janne Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet, Teemu Fiilin kirjoittaa.

#19 Ruudolf – Doupeimmat jumala seivaa (2004)

Rap-evankelista saarnaa kaikista hyvän elämän aineksista: epäterveellisestä ruoasta, piereskelystä ja hauskanpidosta. Selvää klassikkoainesta!

#20 Paavoharju – Valo tihkuu kaiken läpi (2005)

Jos yksikin amerikkalainen 2000-luvun alun freak folk -hypessä päätyi luulemaan Suomen kuulostavan ja näyttävän Paavoharjun musiikilta, en olisi tohtinut väittää vastaan. Haluaisin elää siellä itsekin.

#21 Eleanoora Rosenholm – Maailmanloppu (2007)

Yhdet tekee hienon kappaleen ja sitten tulee joku Arttu Tolonen ja väittää sen kertovan masturboinnista. Joku roti!

#22 Uusi Fantasia – Lattialla taas (2003)

Oli vain kaksi huuruista miestä. Oli 10-tuumainen vinyylinpala, jossa oli ruma kansi. Siinä diskosämple, vähän kitaraa ja syntikoita.

#23 Matti Johannes Koivu – Kuulin junien puhuvan (2006)

Junien puheessa yhdistyvät modernin ajan utopia ja radanvarsikaupunkilaisen kaukokaipuu.

#24 Joose Keskitalo – Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen (2009)

Hautausmaan kumpu on sen häpykumpu, elämän lähde ja sen lopullinen päämäärä. Hautaan asetettava vainaja on syntymän negaatio, anti-syntymä, ihan konkretiankin tasolla.

#25 Olavi Uusivirta – Löysäläisen laulu (2008)

Uusivirta tavoitti Minä olen hullu -levyllään tarkasti 2000-luvulla aikuistuneiden ahdistuksen ja epävarmuuden.

#26 Kemmuru – Landespede (2006)

Jos amerikkalaisen räpin esikuvat eivät suostu häpeilemään gettoa, niin miksi Kemmuru nolostelisi landea?

#27 Office Building – To See Only Shadows (2000)

Kesken panemisen itkevä mies ei ole cool, tietää Tero Uuttana.

#28 Tehosekoitin – Kaikki nuoret tyypit (2000)

Jukka-Pekka Ronkainen muistelee, kuinka Tehosekoitin ampaisi huipulle ja käynnisti samalla pitkät jäähyväiset.

#29 Pariisin kevät – Tämän kylän poikii (2010)

Arto Tuunela seikkailee läpi juhannuksen ja joulun pitkin maanteitä, paikkoihin, joissa tytöt puhuvat outoa murretta ja näyttävät noidilta.

#30 Kuusumun Profeetta – Ei aurinko milloinkaan laske (2002)

Laulu siitä, kun totuutta ei löydy – jos joku sen uskookin löytäneensä, ei kukaan osaa sitä totuudeksi todistaa.

#31 Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat – Paavi Roskapankissa (2005)

Roskapankissa palvotaan jumalaa. Se jumalanpalvelus on joka päivä, ja se jumala on vaativampi kuin useimmat.

#32 Radiopuhelimet – Hailuoto (2000)

Hailuodon tehtävä on kertoa jälkipolville, mikä täkäläisessä elämänmenossa oli upeinta ennen kuin kaikki mokattiin.

#33 Sara – Rauhan aika (2008)

Monet genret saattavat energisoitua vielä kuolinvuoteellaan hetkeksi – mistä on hyvänä esimerkkinä Saran viides albumi Veden äärelle.

#34 Asa – Runoilijanarsissi (2008)

Runoilijanarsissin väkevyys piilee sen herkkyydessä. Sen voima ja jännite voisivat hajota minä hetkenä vain.

#35 Minä ja Ville Ahonen – Sano (2010)

On kiistatta totta, että rakkausballadista tulee kertaheitolla mielenkiintoisempi, kun joku tiputetaan ikkunasta.

#36 22-Pistepirkko (2001) – This Time

22-Pistepirkon hittiristeily Ruotsiin päättyi tällä kertaa näin.

#37 Paleface – Back to Square One (2000)

Suomiräpin älykkäimmän vaihto-oppilaan ensihitti on täysosuma, jonka veroista hän ei tähänkään päivään mennessä ole tehnyt, Mikael Mattila kirjoittaa.

#38 Villa Nah – Ways to Be (2009)

Ways to Be ei ollut meidän Waterloomme, mutta taas yksi hyvä askel suomalaisen popmusiikin historiassa.

#39 Mirel Wagner – No Death (2011)

Luin ohjeen joskus teoksesta, jossa opetettiin, miten kummitusjuttuja tulee kertoa. Aivan yhtä hyvin se voisi olla Mirel Wagnerin huoneentaulu.

#40 Tulenkantajat – Rollofunk (2001)

Maailman ensimmäisessä Rovaniemi-anthemissa kerrotaan etelän vetelille suorat sanat ja muistutetaan siitä, missä on oikeasti kova meno.

#41 Rättö ja Lehtisalo – Valonnopeus (2003)

Jos suomalainen pop-musiikki olisi sadan metrin juoksu, Rätön ja Lehtisalon suoritukset diskattaisiin, koska sadan metrin juoksun sijasta he päättäisivät kävellä käsillään kaksikymmentä kilometriä ainoastaan siksi, että tänä päivänä intuitio sanoi niin.

#42 Cats on Fire – Tears in Your Cup (2009)

Voiko hauskaa olla ilman viinaa ja vanhaa rockia, kysyy Oskari Onninen?

#43 Chisu – Kohtalon oma (2011)

Laulu siitä, kun vapaa tahto ja kohtalo lähtivät kilpasille.

#44 Absoluuttinen nollapiste – Eräät tulevat juosten (2002)

Kappale, jonka kahvinjuontisymboliikkaa Mikael Mattila ei kymmenen vuotta sitten tajunnut.

#45 Jori Hulkkonen – Lo-Fiction (feat. Jerry Valuri) (2005)

Lo-Fiction on kuin simpukka, josta kuulee meren kohinan parhaiten silloin kun sitä ei ole vielä avannut.

#46 Emma Salokoski Ensemble – Veden alla (2008)

Niina Virtanen sukelsi pinnan alle kohti voimaannuttavaa rakkautta ja vedenalaista satufantasiaa.

#47 Fu-Tourist – King Kong of the Dancefloor (2000)

Jos Jori Sjöroos kuvitteli, ettei Fu-Tourist jäisi yhden hitin ihmeeksi, hän oli väärässä. Miten se olisi voinut olla muuta kuin päiväperho, kysyy Markus Hilden.

#48 Joensuu 1685 – Nothingness (2008)

Joensuu 1685:ssa on kyse puhdistautumisesta, jonkinlaisesta feedbackilla suoritettavasta äänikasteesta.

#49 Magyar Posse – Whirlpool of Terror and Tension (2006)

Kahden tanssivan sotilaan suudelmaan päättyvä myllytys ei kärsi Magyar Possen romanttisimpien sävellyksien imelyydestä; se on militantti ja tyly.

#50 Circle – Tulilintu (2005)

NWOFHM laittoi ex-nössöpopparinkin muuttamaan musiikinkuuntelutapojaan.

#51 Ceebrolistics – Hyviä juttuja (2000)

Yksi kotimaisen rapin arvostetuimmista klassikoista on myös puistofilosofoinnin malliesimerkki.

#52 The New Tigers – Pocketful of Sand (2011)

Suomen kotikutoisimpiin lukeutuva yhtye teki yhden kaikkien aikojen kimaltavimmista kesäbiiseistä.

#53 Gracias – HKI (2010)

Gracias astui kotimaisen hiphop-kentän valokeilaan tavalla, jota voi nyt pitää alan kotimaisena laatustantardina.

#54 Lapko – All the Best Girls (2006)

Harjavaltalaistrion pillifarkuntiukan yhteensoiton jalostunein kiteytymä, Tuomo Yrttiaho kirjoittaa.

#55 Zen Café – Eipä tiennyt tyttö (2001)

Kaikki rockyhtyeet haluavat olla The Beatles tai The Rolling Stones, mutta vain harvalla riittää mielikuvitus haaveilla olevansa Antti Tuuri.

#56 TV-Resistori – Serkut rakastaa paremmin (2006)

Serkkuavioliittoon ei enää tarvitse pyytää presidentin erillislupaa, kuten ennen vanhaan. Tv-Resistori sanoo: ”Antaa mennä vaan.”

#57 Boys of Scandinavia – Worse Than a Girl (2005)

Synkähkön diskon ja postpunkin välimaastossa operoivaa tanssimusiikkia soittava Boys of Scandinavia osaa kysyä olennaisimmat kysymykset.

#58 Von Hertzen Brothers – Kiss a Wish (2006)

Von Hertzen Brothersin uran alkutaipaleen kultakimpale tarjoaa yhdeksän ja puolen minuutin verran nostattavaa maailmojen syleilyä.

#59 Sydän, sydän – Kukko (2006)

Jos pelottavasta maatilan nokkaeläimestä saa aikaan biisin, joka saa kuulijan korvanapeissa toisella puolella palloa täysin uuden merkityksen, on kyseessä oltava yksi 2010-luvun kotimainen merkkiteos, Niina Virtanen kirjoittaa.

#60 Lemonator – Once I Killed a Boy With a Girl (2000)

Helsinkiläisyhtyeen pakahduttavin poplaulu ei auta meitä ymmärtämään maailmaa vaan tulee salakavalasti osaksi sitä, Markus Hilden kirjoittaa.

#61 Scandinavian Music Group – Lopulta olemme kuitenkin yksin (2007)

Musiikin muotoon puettu novelli, joka kruunasi esittäjänsä kehittymisen merkittäväksi pop-yhtyeeksi.

#62 Marko Haavisto & Poutahaukat – Paha vaanii (2002)

Vaikka Marko Haaviston tunnetuin kappale on erottamaton osa Aki Kaurismäen menestyselokuvaa, pärjää se myös erinomaisesti omillaan.

#63 Tuomo – Don't Take It Too Hard (2007)

Kuten Otis, Aretha ja monet muut, myös Tuomo vaatii kunnioitusta – ennen kaikkea itsekunnioitusta.

#64 Burning Hearts – Into the Wilderness (2011)

Jessika Rapo ja Henry Ojala tekevät arktista versiota baleraarisesta popista, kirjoittaa Jani Järvinen.

#65 Huoratron – $$ Troopers (2008)

Turpeaksi käyneen säröelektrogenren helmi, joka saa väen todistetusti tamppaamaan niin Flow’ssa, Tuskassa kuin valtameren toisellakin puolen.

#66 Deep Turtle – Perdido (2003)

Vain Deep Turtlella on kyky tehdä jazzpunkista poppia, Tero Uuttana kirjoittaa.

#67 Ultra Bra – Heikko valo (2000)

Kun en osannut aamuyöllä nukkua, kuuntelin Ultra Brata, tunnustaa Markus Hilden.

#68 Shine 2009 – New Rules (2010)

Veimme Ruotsilta jo sauvakävelyn, nyt on aika viedä baleaarinen indiepop, ajattelivat Sami Suova ja Mikko Pykäri.

#69 Lännen-Jukka – Piupali paupali (2006)

J. Karjalaisen roolileikki puhalsi uutta eloa porstuaan unohdettuun kansanlauluun.

#70 DJ Kridlokk feat. Eevil Stöö – Lainaan enkä palauta (2011)

DJ Kriddlokk tarjosi juuri sitä, mitä aurinkoisena alkanut kesä 2011 kaipasi: painostavan kuumaa ja hien lailla ihmiseen tarttuvaa likaista soundia.

#71 Jarkko Martikainen – Valssi tanssitaidottomille (2006)

Jarkko Martikainen kertoo ihmisyydestä jotakin. Ja rakkaudesta vielä enemmän.

#72 Stig Dogg – Häsleri (2006)

Häsleri oli kertaheitolla valtin pöytään lyövä pelinavaus, joka ei jättänyt kenellekään epäselväksi mistä tässä hurtassa on kyse.

#73 Penniless – Adam's Apple Pie (2001)

Alisaarien veljeskatraan kuopus otti vuonna 2001 Penniless-yhtyeen keulamiehen paikan piirakantuoksuisin tuloksin.

#74 Five Corners Quintet – Three Corners (2004)

Five Corners Quintetin avulla jokainen voi löytää salasanansa jazzin ihmeelliseen maailmaan, Joonas Kuisma lupaa.

#75 French Films – Convict (2011)

Kuten monessa French Filmsin kappaleessa, tässäkin reilun kahden minuutin pyrähdyksessä piruillaan kevyesti yhteiskunnan mielettömyyksille ja ihannoidaan oravanpyörästä hyppäämistä.

#76 Reino & the Rhinos – Lempee (2008)

Lempee on Reino & The Rhinosin rakkauslauluista paras.

#77 Jontti & Shaka – Kolmatta linjaa (2007)

Täsmäosumasamplen ympärille rakennettu kappale 2000-luvun urbaania sosiaalirealismia, esittäjinä dynamiikaltaan täydellinen suomirap-duo.

#78 Cosmobile – The Finger (2007)

On aika pelastaa maailma, mutta millä? Ehkä vastaansanomattomalla rocktrion svengillä, upeasti poukkoilevalla sähkökitaralla ja melodialla, joka aina uudestaan saa pään pyörälle. Se riittää.

#79 Husky Rescue – Summertime Cowboy (2004)

Husky Rescuen ensisingle Summertime Cowboy yhdisti tuoreella tavalla elokuvatunnelmaa ja pop-musiikkia, Sami Nieminen kirjoittaa.

#80 Super Janne – Oikein (2007)

Suomiräppärin aidosti myönteinen kappale on ainoa self-help-teos, jonka tarvitset, Santtu Reinikainen kirjoittaa.

#81 Muuan Mies – Ei (2009)

Muuan Mies nimeltä Ismo Puhakka teki itseilmaisun vaikeudesta vaivattoman laulun.

#82 Abduktio – Jäänsärkijä (2005)

Konekiväärisarjojen lailla hakkaavilla rummuilla käynnistyvät 50-sekuntinen on modernin hardcoren huipentuma, Tero Uuttana kirjoittaa.

#83 Anssi Kela – Milla (2001)

Milla tiivistää kahteen säkeistöön kypsymättömyyden, jonka kertomiseen Minä ja Morrison -elokuvalta menee puolitoista tuntia.

#84 Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla (2006)

Samae Koskisen esikoissinglellä Kauko Röyhkän wajdamainen tarina kohtasi Sister Flon huumavan ja ihmetystä täynnä oleva popin.

#85 Tuomio & Kone – Sorbuksen herra (2003)

Tuomio & Kone nosti 2000-luvun alussa espoolaisen Olarin lähiön räp-fanien Suomen-kartalle, ellei suorastaan pääkaupungiksi, Teemu Kivikangas kirjoittaa.

#86 Gimmel – Etsit muijaa seuraavaa (2002)

Popstars-trion esikoissingle on intermediaalinen kertomus modernin parisuhteen kommunikaatio-ongelmista, Iida Sofia Hirvonen linjaa.

#87 Damn Seagulls – Human Torch (2006)

Jokainen kesä synnyttää renkutuksen, joka soi niin etkoilla kuin jatkoillakin. Human Torch oli julkaisunsa jälkeen juuri tällainen kappale.

#88 Notkea Rotta – Pöhinää (2001)

Notkea Rotta raivasi tietä suomalaisille räppäreille, jotka eivät halunneet kopioida Rähinä-artistien teinihybristä, Santtu Reinikainen kirjoittaa.

#89 Luomo – Tessio (2003)

Suomalaisessa house-musiikissa todelliset klassikkobiisit ovat melko harvassa. Tässä niistä yksi, lupaa Teemu Fiilin.

#90 Don Johnson Big Band – Road (2006)

Tie on samanaikaisesti lähtemisen ja saapumisen, alkamisen ja päättymisen, ja siten myös elämän sekä ihmissuhteiden symboli.

#91 Sergio – Hitting Water (2005)

Sergion jäntevästi ilmaistuun ja silti sangen vaihtoehtoiseen melurockiin ei osannut kaivata juurikaan lisää, Kimmo K. Koskinen kirjoittaa.

#92 Mokoma – Toista maata (2004)

Toista maata voi kertoa pakolaisuudesta, vainon kohteeksi joutumisesta tai ulkopuolisuudesta siinä mielessä kuin kasvava ihminen sen kokee, Arttu Tolonen kirjoittaa.

#93 Tuvalu – Viimeiset hetket ovat käsillä (2008)

Maailmanloppu tulee olemaan kaunis päivä, ainakin jos Tuvalulta kysytään.

#94 Sami Kukka – Tuulen työtä (2007)

Elämää eläessämme kuljemme joka askeleella kohti kuolemaa, mutta keskeistä onkin tajuta päästää irti, unohtaa, eikä jäädä tämän tosiasian alle, Jean Ramsay kirjoittaa.

#95 Manna – Silent (2011)

Viime vuonna ilmestyneen Shackles-albumin helmi, jota ei jostain syystä ongittu singleksi.

#96 Nightwish – Amaranth (2007)

Amaranth kuuluu metallisesta kuosistaan huolimatta samaan karsinaan 1980-lukulaisten voimapoppisten ja -balladien kanssa: se on isojen hiusten, ison symboliikan, isojen äänten ja vieläkin isompien satukirjatunteiden juhlaa.

#97 HIM – Killing Loneliness (2005)

Killing Loneliness muistuttaa, kuinka kaupallisesti merkittävä HIM ehti ohikiitävän tovin olla, Samuli Knuuti kirjoittaa.

#98 Stam1na – Kadonneet kolme sanaa (2005)

Stam1na on löytänyt urallaan uusiakin temppuja, mutta kaikki yhtyeen erinomaisuus on vahvasti esillä jo tässä debyyttisinglessä, Kimmo K. Koskinen kirjoittaa.

#99 The Rasmus – In the Shadows (2003)

In The Shadowsin menestyksen osasia on turha ylianalysoida. Se on yksinkertaisesti sanottuna universaalia popkieltä puhuva hitti.

#100 Manboy – A Bore (2001)

”A Boren unenomainen melodia, helposti lähestyttä sanoitus ja kauniit kitaroinnit muistuttivat kaikkia meitä ajasta, jolloin pystyimme näkemään maailman yhtenä kokonaisuutena.”

#101 Eppu Normaali – Suolaista sadetta (2004)

Tismalleen esittäjänsä kuuloinen, välittömästi tunnistettava ja samaan aikaan määrittelemättömällä tavalla jotain täysin odottamatonta ja uutta.

#102 Mummypowder – Don't Hold Your Breath (2004)

Mummypowderin musiikin hienojännitteisyys on tulos kirjaston musiikkiosastolla, divarin pahvilaatikoiden ja levysoittimen äärellä vietetyistä tunneista.

#103 Kerkko Koskinen – Sateentekijä (2002)

”Suureellisuus on vääjäämätön osa Koskisen taiteilijanluonnetta, ja myös Sateentekijä on pianoineen, kitarasooloineen ja lopun naistaustalauluineen isoksi sovitettu. Kertosäkeessä on yhteislaulun tuntua, jota Vysotskilla ei tapaa.”

#104 Keuhkot – Helsingin jätevedet (2002)

Helsingin jätevesissä sukelletaan sameisiin vesiin, joissa ei luokkarajoja tunneta. Jokaisen tarina päättyy samaan puhdistamoon, jossa sekoittuvat elämän kaikki vedet.

#105 Maija Vilkkumaa – Totuutta ja tehtävää (2001)

”Odottamaton hyvänolontunne korvaa surumielisyyden kuin kesäaamun minuutti minuutilta kasvava lämpö yön vilun. Värjöteltiin sitten festariheilan kaunalossa Provinssirockin aamuhallassa tai pelataan mökillä pienissä juovuspäissä ystäväporukassa totuutta ja tehtävää.”

#106 Delay Trees – About Brothers (2008)

”Juuri sellainen kappale, joka pistää aikuisenkin kyynisen miehen kyyneliin ja tarraamaan vierustoverista kiinni. Sen intiimiys ja kauneus on pakahduttavaa, läpitunkevaa ja niin aseistariisuvaa, ettei sitä voi mitenkään ohittaa.”

#107 Herra Ylppö ja Ihmiset – Sata vuotta (2007)

”2000-luvun ajatusmaailma kuuluu yksityiskohdissa: Ylppö ei laula rakkaudesta, ja ihastuminenkin on jotain vaarallista. Toisaalta halutaan silti tunnetta.”

#108 Islaja – Pimeyttä kohti (2010)

”Neljännellä levyllään Islaja teki dylanit ja sähköisti itsensä. Suomalainen psykefolk kuoli oikosulussa, ja torsoksi synnytetty genre sai uuden tahdistimen.”

#109 Sweatmaster – Hold It! (2001)

”Turkulaisen garagepartion alkukantainen kutsuhuuto kajahti ja nosti kolmikon hetkeksi maamme kuumimpien bändien joukkoon ja myös ulkomaiseen tietoisuuteen.”

#110 Jolly Jumpers – Palomino (2006)

”Palominon shamanistisessa rytmissä on hypnoottista vaivattomuutta, johon suomalaisista yhtyeistä on yltänyt vain muutama.”

#111 Antero Raimo & Ovet – Kiitos minä (2002)

Olkaa hyvät, oi Nuorgamin ystävät! Antero Raimon positiivisen ajattelun peruskurssi on lähtölaukaus rakkaudella sorvaamallemme kesäsarjalle, jossa esittelemme kuluvan vuosituhannen 111 toistaiseksi parasta kotimaista musiikkiesitystä!

Don Huonot – taidekoulurokkareista koko kansan suosikeiksi 14 vuodessa

Visa Högmander sukeltaa veren, pornon ja propagandan maailmaan ja kahlaa läpi 1990-luvun suomirockilmiön tuotannon.

Primal Scream – pakopisteessä

Glasgown letkeät moukat ovat julkaisseet kymmenen levyllistä musiikkia, joka lähes poikkeuksetta on ollut korkeatasoista popin oppikirjain järjestelyä uuteen uskoon. Ohjaksissa Joni Kling.

Roxy Music – sinun nautintosi vuoksi

Teemu Eskelinen jakaa taiderockyhtyeistä olennaisimman tuotannon jyviin ja akanoihin.

Mark Oliver Everett (E, Eels) – Ryysyistä ryysyihin, ruosteesta ruosteeseen

Mark Oliver Everettin (E, Eels) diskografia rakentuu alakulosta, kariutuneista ihmissuhteista, kuolleista omaisista, kaksoismerkityksistä, vinoutuneesta huumorista, kokeilunhalusta sekä lähtemättömän hienoista lauluista. Diskografiaa käsittelevä artikkeli rakentuu puolestaan rakkaudesta näitä lauluja kohtaan.

Suede – 21 vuotta rakkautta ja myrkkyä

Eläköön paheet, eläköön seksuaalinen liikkuvuus! Samuli Knuutin johdatus yhden Englannin parhaiten kammatuimman popyhtyeen tuotantoon.

New Order – feenikslintu tanssilattialla

Kevät 1980: Joy Divisionin vakuumipakattu klaustofobia sai jäädä lähtökohdaksi, mutta tyyliä oli laajennettava. Morrisin tyttöystävä Gillian Gilbert pestattiin kosketinsoittajaksi ja kolmikon ura sai jatkua nimellä New Order.

Dinosaur Jr – passiivis-aggressiivisuuden ytimessä

Dinosaur Jr. ja kiistaton ruumiillistumansa J. Mascis olivat avainasemassa luomassa mallia 1990-luvulla vaihtoehtomusiikin perustyökaluksi nousseelle hiljaisuuden ja äärimmäisen meluvallin vuorottelulle.

Janet Jackson – makuuhuoneiden popikoni

Nuorgam juhlistaa Jacksonin perheen kuopuksen yhdeksän vuoden takaisen Super Bowl -kohuesiintymisen vuosipäivää käymällä läpi hänen koko albumidiskografiansa.

22-Pistepirkko – jurot ja tyytymättömät

Miltä kuulostaa 22PP? Surrealistiselta, pohjoiselta cowboymusiikilta, jossa seikkailee intiaaneja, henkiolentoja, salaisia agentteja ja avaruusaluksiksi muuttuvia autoja.

Kauko Röyhkä – koira ja messias

Kauko Röyhkän uuden boksin kunniaksi Niko Peltonen kuunteli läpi miehen koko tuotannon. Kokoelmalevyihin hänen ei sentään tarvinnut koskea.

Osa 42: Panssarijuna

Panssarijunaa potuttavat neohipsterismisyytökset.

Osa 41: Atom Mouth Gimlies

Oudolta, päättömältä ja vittumaiselta kuulostava Atom Mouth Gimlies ei keksi nimelleen mitään järkevää syytä.

Osa 40: Kostaja

Espoo-rapin uusi toivo Kostaja myöntää omistavansa Cheekin levyn, mutta kieltäytyy näyttämästä sitä kenellekään. Straight Outta Olari!

Osa 39: Utu

Utu on yhtye, jota kuvaillessa samaan lauseeseen päätyvät haitari ja Sonic Youth -kitarat.

Osa 38: Lopun ajan mies

On lohduttavaa nähdä, että tässä mumfordandsonsien syövyttämässä maailmassa joku onnistuu tekemään hissuttelematonta rämistelykantria, jonka luomusävyt ovat aitoa multaa ja ruostetta.

Osa 37: The Vultones

The Vultones on suomalaisen retrorockin Usual Suspects.

Osa 36: Pelkkä väliviiva

Kun Sur-rurista otetaan pois kirjaimet ja yhtä vaille kaikki jäsenet, tässä on lopputulos.

Osa 35: CC33

CC33:n elokuvallisessa instrumentaalimusiikissa kuuluu kaikuja niin postrockista kuin chillwavestakin. Sen vuoksi yhtyeen valmiilta, mutta julkaisemattomalta debyyttialbumilta voi odottaa mitä tahansa.

Osa 34: Tiiu Helinä

Tiiu Helinän musiikki sijoittuu henkisessä levyhyllyssä kansanlaulujen arkistolevytysten ja glitch-electronican väliin.

Osa 33: Moderni elämä

Loppuvuosi 2012. Joku hikinen luola. Tupaten täynnä. Tunnelma vanhatestamentillisen hurmoksellinen. ”Modarit” lavalla. Kaikki tahtoo kasetit ja vinyylit. Kehutaan kilpaa, innostutaan yhdessä. Onhan tää nyt ihan parasta.

Osa 32: Sin Cos Tan

Sin Cos Tan kirvoittanee runollisia adjektiivipurskahduksia musiikin ajattomuudesta ja ylevää kaunopuhetta synteettisen ja tunteikkuuden taitavasta yhdistelemisestä.

Osa 31: Aino Venna

Tänään torstaina Lost in Music -festivaalilla esiintyvän Aino Vennan ääni kuulostaa parhaimmillaan pullolliselta V.S.O.P.-konjakkia.

Osa 30: Absnt

Vaikka Absnt ei paljasta henkilöllisyyttään, käyttää nukkaista pipoa ja tekee alakuloista konemusiikkia, hänen yhteydessään ei mainita Burialin nimeä.

Osa 29: NEØV

Neufvoinista tuli Neøv. Samalla Rubik-assosiaatiot katosivat musiikista, mutta lahjakkuus ei minnekään.

Osa 28: Sans Parade

Sans Parade on jättimäisellä soundilla operoiva bändi, jonka sisäiset ristiriidat kiteytyvät kysymykseen: ”Bon Iver – neroutta vai pölvästiyttä?”

Osa 27: ∞

∞ pyrkii kohti SE-yhtyeen ja Cult of Lunan yhdistävää ideaa ja onnistuu tavoitteessaan vakuuttavasti.

Osa 26: Black Lizard

1960-luvun psykedeelinen garagerock, 1970-luvun Stooges-protopunkjytä ja 1980-1990-lukujen vetelehtivän suriseva kitaraindie paiskaavat herkullisesti kättä mystisen bänditulokkaan musiikissa.

Osa 25: Seremonia

”Nykyajan ’ironia’-keskustelu on pilannut kokonaisen sukupolven toimittajia, kriitikoita ja musiikinharrastajia”, väittää Seremonian Ilkka Vekka, joka ei häpeä mitään omistamaansa levyä.

Osa 24: Milesmore

Helsinkiläinen kitarapop-yhtye Milesmore väänsi debyyttiään vuosikaudet. Prosessi sai defleppardmaisia piirteitä, mikä ei onneksi näy lopputuloksessa.

Osa 23: Lara

Rubikin Artturi Taira ja Sampsa Väätäinen ovat kuin Midaita, jotka muuttavat kosketuksellaan Laran kunnianhimoisen vision kullaksi.

Osa 22: 23:23

Delay Treesin Rami Vierula tekee heittämällä kiinnostavinta suomalaista lo-fi-poppia aikoihin.

Osa 21: Pimeys

Pimein yhtye, jonka Pimeys tietää, on Yö.

Osa 20: Hermanni Turkki

Kun debyyttinsä julkaiseva katusoittajaretkue ilmoittaa, että kaikista maailman tiloista se olisi Tokoinranta, emme voi sanoa yllättyvämme.

Osa 19: The Splits

Bändi, joka sijoittaisi itsensä levyhyllyssä Slitsin ja Spitsin väliin.

Osa 18: Paperfangs

Vaikka Paperfangsin musiikki kuulostaa ruotsalaiselta, bändin ruotsinlaivakeikka lienee universumin epätodennäköisimpiä tapahtumia.

Osa 17: Kairon; IRSE!

Kaustrockin suurtoivo Kairon; IRSE! myöntää itsekin, ettei sen nimessä ole mitään järkeä.

Osa 16: Viljami Kukkonen

Viljami Kukkonen rakentaa syöttejä möröille, haaveilee humalassa Johnny Osbournen musiikista ja odottaa nättiä rakkauselämää.

Osa 15: Jussi Kuoma

Jussi Kuoma on MF Doomia fanittava räppäri lihamukikaupungista. Kuoma virkistää jo siksi, ettei hänen tuoreella albumillaan vieraile yksikään helsinkiläinen kehäraakki, joita kuulee joka toisella räppilevyllä.

Osa 14: Merries

Yhtye, joka ei koskaan halunnut kasvaa valmiiksi.

Osa 13: Ydinperhe

Minkä kappaleen Ydinperhe tahtoisi Suomen seuraavan presidentin kuulevan?

Osa 12: Nopat

Hiljentykää, villasukkafolk saapuu kaupunkiin!

Osa 11: Elifantree

Elifantree on kielisoittimeton yhtye, joka sanoo keikkojensa olevan kuin calamariunionilaisessa hengessä kuljettu matka Kalliosta EIraan.

Osa 10: Black Twig

Tammikuun alussa odotetun debyyttinsä julkaiseva ja Kaikki huomisen bändit -sarjaamme jatkava Black Twig lähentelee yhden haastattelun namedropping-ennätystä. Raptori mainittu. Ja Riki Sorsa. Ja Darkthrone.

Osa 9: Melting Hearts

Melting Heartsin takana on mies, joka on pitänyt kiinni mikrofonista ja heiluttanut lantiotaan puolitoistavuotiaasta lähtien.

Osa 8: Cykles

Rantasalmella juurensa kasvattanut Cykles on koherentti ja tunteikas sekoitus ”vähän kaikkea”.

Osa 7: Laivue

Jyväskyläläisbändi Laivue intoilee 70-luvusta ja tekee parhaansa pitääkseen suomalaisen post-rockin pinnalla.

Osa 6: Räjäyttäjät

Torilla ja tulevaisuudessa räjähtelee. Arvatkaapa, ketkä siellä odottavat.

Osa 5: Death Hawks

Vaarallinen, juureva, toismaailmainen. Teemu Markkulan johtama blues-kraut-boogie-psykedelia-orkesteri on vuoden 2012 ääni.

#4 Barry Andrewsin Disko

Millaista musiikkia tekee mies, jonka suosikkiääni on radiohiljaisuus?

Osa 3: Burning Hearts

Lupaavien bändien sarjamme matkaa Turkuun. Esittelyssä on luontoindien sanansaattajaduo Burning Hearts.

Osa 2: Anna Inginmaa

Anna Inginmaa on kuullut liian monta kertaa tekevänsä ”herkkää runotyttömusaa”, vaikka väitteessä onkin toinen puoli totta.

Osa 1: The New Tigers

Nuorgam esittelee joka toinen viikko huomisen ja toivottavasti myös ylihuomisen bändejä. Ensimmäisenä framille nostetaan The New Tigers Suomen Turuust.

#13 Modest Mouse – Tiny Cities Made of Ashes

Isaac Brockin hankalasti myytävää robo-funkia sekä katseita pään sisälle ja ulkoavaruuteen.

#14 Sugababes – Overload

Tästä alkoi aikakausi, jolloin brittiläinen listapop muuttui kummallisemmaksi ja kokeellisemmaksi.

#15 The Ark – It Takes a Fool to Remain Sane

The Arkin huoneentaulussa lukee glitteröidyin kirjaimin: ”Because ridicule is no shame”.

#16 Grandaddy – The Crystal Lake

Kalifornialaisyhtyeen suurimman hitin teemat ovat askarruttaneet ihmistä todennäköisesti jo silloin, kun muinaisen Mesopotamian asukit katselivat epäluuloisina ensimmäistä pyörää ja muistelivat vanhoja hyviä aikoja, kun ei vielä voinut jäädä kärryjen alle.

#17 Deltron 3030 – Positive Contact

Arttu Tolonen näyttää, miltä scifi-hiphopin klassikko kuulostaa.

#18 Queens of the Stone Age – Feel Good Hit of the Summer

Ihan rehellinen manifesti niille aineille, joista tulee kiva olo.

#19 Ladytron – Playgirl

Ladytronin muusikot taitavat popklassikoidensa haikeudella täyteen lataamisen hittipotentiaalia unohtamatta.

#20 Deftones – Change (In the House of Flies)

Anton Vanha-Majamaan avoin kirje Chino Morenolle.

#21 Broadcast – Come On Let's Go

Broadcast pakeni jo ensilevyllään alitajuntaan ja muodottomuuteen ja ennakoi kymmenen vuotta myöhemmin puhjenneen metatasohyppelypop-buumin.

#22 St. Germain – Rose Rouge

Bang&Olufsenin kaiuttimista soljuva Rose Rouge saavutti lakipisteensä, kolmen minuutin ja 54 sekunnin hetken, jolloin joka tahdilla iskevä basso muutti kappaleen entistä selvemmin lounge houseksi. Hotelliaulan salonkileijonat hymyilivät kuullessaan uuden pulssin biitissä. He tilasivat viskit ja pullollisen norjalaista Voss-vettä Master Cardiensa yhteisellä tilivaluutalla.

#23 Alizée – Moi... Lolita

Eroottisen porvarillistumisen tiivistymä, popmusiikin hyödykemäistä luonnetta korostava teos, jonka ihanassa muovisuudessa soi kaikkien nuorten toteutumattomien seksuaalisten haaveiden kaihoinen alavire.

#24 Asian Dub Foundation – Real Great Britain

Kaunis muistutus siitä, kuinka hyvää ja raikasta poliittinen musiikki voi parhaimmillaan olla.

#25 Blonde Redhead – In Particular

Hillitty ja nonchalantti kuviteltu rakkauskirje täynnä bipolaarisia mielialoja, ensi kertoja rakkautta, musiikkia ja huumeita, vainoharhaa, pakkomiellettä, arkuutta ja “hysteeristä masennusta”, eikä kuitenkaan oikein mitään niistä.

#26 Spiller – Groovejet (If This Ain't Love)

Eli kuinka Sophie Ellis-Bextorin kutsuhuuto houkutteli joukon länsiuusmaalaisia nuorukaisia tamppaamaan.

#27 Richard Ashcroft – A Song for the Lovers

Laulu, joka kertoo kenestä tahansa tai se ei kerro yhtään kenestäkään.

#28 Britney Spears – Oops!... I Did It Again

Britneyn Oops!…I Did It Again giffojen muodossa. Katso kuvat! jne.

#29 The White Stripes – You're Pretty Good Looking (For a Girl)

Jack White ja sulkumerkkien käyttämisen jalo taito.

#30 Calexico – Ballad of Cable Hogue

Kehitys on kuolemaksi. Ja rakkaus.

#24 Kaseva – Joku jota rakastan (1976)

Lempäälän peltoja kutittanut tuuli nosti ilmaan yhden kauneimmista suomalaisista rakkauslauluista.

#23 Jarno Sarjanen – Jarno Sarjanen (albumi, 1971)

Suomikantrin syntyyn liittyy tarina kahden miehen ystävyydestä.

# 22 Bogart Co. – Princess (1985)

Vanhan rakkauden jälki on seurannut Ressua vuosikymmenten halki.

#21 Jonna Tervomaa ‒ Suljettu sydän (1997)

Junantuomien kohtaamisesta käynnistyi kaksi erilaista uraa, kirjoittaa Paul Lipiäinen.

#20 Aknestik – Missä on mun sinitaivas? (1998)

Suomalaisen brittipopin kirkkain helmi syntyi Haukiputaalla, kirjoittaa Paul Lipiäinen.

#19 Radiopuhelimet – Jäämeri (1992)

Eli kuinka oululaisyhtye oppi nykimään ja nousi uransa aallonpohjasta hyisten tyrskyjen harjalle.

# 18 Juice Leskinen Slam – Outoon valoon (1980)

Kun Juice Leskinen astui hetkeksi syrjään, oli kitaristi Jari Yliahon aika käydä outoon valoon.

#17 Pienet Miehet – Painoton maa (albumi; 1990)

Kesän kunniaksi Paul Lipiäinen julistaa koko Pienten Miesten kakkosalbumin aikaa kestäneeksi helmeksi.

# 16 Nypykät – Lainattu seteli (1994)

Lainatun setelin kohtalo sai Nypykät pohtimaan myös omaa menneisyyttään.

#15 Kadotetut – Hiljaiset kyyneleet (1985)

Laulaessaan vuonna 1985 Väli-Amerikan poliittisesta tilanteesta Kadotetut lauloi huomaamattaan myös itsestään.

#14 Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa (1991)

Keskiolutjazzin pioneerin ensimmäinen äänitetty kappale kulkee yhä keikkasetissä mukana – ja kertoo yhtyeestä kaiken olennaisen.

#13 SE – Ei asfaltti liiku (1978)

Eksistentiaalinen levottomuus nosti ”suomipunkin yliopistoyhtyeen” Pohjalta uuden aallon harjalle.

#12 Kauko Röyhkä – Lauralle (1984)

“Positiivisuus on hyvä juttu. Lauralle ei ole korni, minkä takia sitä on jaksanut esittää kaikki nämä vuodet”, Kauko Röyhkä summaa läpimurtohittinsä.

#11 Keba – Kesä Espalla (1987)

”Se on biisi, josta meidät parhaiten tunnetaan. Se on meidän tunnuslaulumme”, Ali Alikoski kertoo.

#10 Kollaa kestää – Kirjoituksia kellarista (1979)

Eli kuinka ”Tampereen huonoin yhtye” onnistui toisella ja viimeisellä singlellään luomaan suomalaisen punkpopin ajattoman klassikon.

#9 Freeman – Kaksi lensi yli käenpesän (1976)

Eli kuinka 25-vuotias tiedostava maalaishippi Hauholta kuvitteli olevansa Elton John ja loi oman bernietaupininsa avulla uransa kimaltavimman helmen.

#8 Puolikuu – Nyt loppuu todellisuus (1992)

”Kuule, sinä saat multisämpläävän ceedeeni pykimään.” Kari Pesonen raottaa salaisuuksien verhoa Pet Shop Boysin hengessä hölkänneen jättihittinsä edestä.

#7 Wilma – Lautalla (1991)

”Musiikin tekemisessä on kysymys kierrättämisestä, tuoreelta kuulostavien keitosten ja synteesien keksimisestä”, 1990-luvun tyylikkäimmän suomirockyhtyeen laulaja Anna Kuoppamäki kertoo Suomipopin valkeat helmet -sarjan 7. osassa, joka ilmestyy juhannuksen takia poikkeuksellisesti jo torstaina.

#6 Miljoonasade – Lelukaupan häät (1992)

Jarmo Hovin komeasti soiva rakkaustarina hurmasi niin säveltäjän esikuvan Pekka Pohjolan kuin suomalaisen hääkansankin, Hannu Linkola kertoo.

#5 Claudia - Korallia (1986)

Petri Möllerin kirjoittama softrockin balladiklassikko sai Sleepy Sleepersinkin janoiseksi.

#4 Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut – Meritähti (1981)

Oikeudenmukaisessa maailmassa Meritähti olisi Juice Leskisen Syksyn sävelen kaltainen standardi, jonka jokainen suomalainen pakko-oppisi viimeistään rippikoulun nuotiopiirissä, Antti Lähde kirjoittaa.

#3 Tuula Amberla – Lulu (1984)

Kovia jätkiä ja irronneita sormia. Suomi-iskelmän omituisimman ja viettelivimmän klassikon säveltäjä ja sanoittaja Jukka Alihanka kertoo Lulun tarinan.

#2 Noitalinna Huraa! – Järvellä (1986)

Noitalinna Huraa!n musiikki syntyi siitä perustavanlaatuisesta oivalluksesta, että popmusiikkia voi tehdä myös totutusta poikkeavilla tavoilla. Yhtyeen esikoissingle Järvellä on tästä paras esimerkki.

#1 Pave Maijanen – Lähtisitkö (1984)

Pave Maijasen suomalaiskaribialainen Lähtisitkö-reggae (1984) aloittaa itseoikeutetusti suomipopin valkeimpia helmiä esittelevän juttusarjan.