Basic Channel eli Mark Ernestus ja Moritz von Oswald.
Jamaikalaisen dub-estetiikan eurooppalaisin ilmentymä oli 25 vuotta sitten Berliinissä syntynyt Basic Channel. Levymerkin vaikutus sen jälkeen tulleeseen musiikkiin on suhteettoman suuri verrattuna siihen kuinka vähän siitä nykyään puhutaan.
Moderni musiikki säteili ulos läpi tilan ja ajan jamaikalaisista studioista – dubina. Dub on musiikille mitä demarit Suomelle; se sai agendansa läpi niin ylivoimaisesti, ettei kukaan enää erota sitä elämän taustakohinasta. Ja Lee ”Scratch” Perry on nykyään iältään ja kognitiiviselta maadoitukseltaan sillä tasolla, että voisi pitää Kimmo Kiljusen eläkeratkaisuja skarppeina. Omasta mielestäni meidän äänimaisemamme on tosin enemmän velkaa King Tubbyna paremmin tunnetulle Osbourne Ruddockille.
Dubin estetiikka ja äänimaailma lokalisoitiin popin suurvaltoihin Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan monilla eri tavoilla, esimerkiksi punk-sinkkujen b-puolina ja suorina viittauksina tai sitten epäsuoremmin konemusiikin taipumuksena minimalismiin.
Melkein kaikista musiikkivirtauksista syntyy myös leimallisia versioita Amerikan ja Englannin ulkopuolella, kuten Manner-Euroopassa. Minulle esimerkiksi Peter Brötzmann edustaa jollain tapaa jazzin eurooppalaisinta ilmentymää.
Jamaikalaisen estetiikan eurooppalaisin ilmentymä oli 25 vuotta sitten Berliinissä syntynyt Basic Channel. Levymerkin vaikutus sen jälkeen tulleeseen musiikkiin on suhteettoman suuri verrattuna siihen kuinka vähän siitä nykyään puhutaan.
Ja se oli muutenkin jollain tapaa heijastuma tulevaisuudesta. Tai ainakin siihen on kiva lukea kaikenlaista…
Tekoäly on nyt uusi musta – Basic Channelin julkaisut näyttivät ja kuulostivat siltä, että niillä soivat koneet, joille joku uuden ajan Prometheus oli antanut tulen – eli tietoisuuden kipinän.
Basic Channel -sarja syntyi heti Berliinin muurin sortumisen jälkeen, hetkenä jolloin julistettiin historian loppua ja liberaalin, kapitalistisen demokratian lopullista voittoa muista aatesuunnista. Tämä uusi maailmanjärjestys tai -konsensus tietysti hajosi seuraavien vuosien aikana.
Vuosina 1993–1994 Basic Channelin julkaisut kävivät läpi oman hajoamisprosessinsa, sekä musiikillisesti että visuaalisesti: Lyotin ja Phylyps Trakin terävistä rytmeistä ja selkeistä ääriviivoista siirryttiin viimeisten julkaisujen laveerattuihin soundeihin ja suttuisiin kirjaimiin.
Kaikkein selvimmin Basic Channelista paistaa läpi ajatus, ettei mikään ole ikinä valmista ja kaikki on aina epävarmaa. Tämä on filosofiana puhdasta dubia, loputonta todellisuuden versiointia, ja ajatuksena leimallisemmin meidän aikaamme kuin vuosia 1993 ja 1994.
Hyvää 25-vuotispäivää, Mark Ernestus ja Moritz von Oswald. Maailma taisi saada teidät kiinni sittenkin.
