Toukokuun aikana Nuorgamin sivuilla julkaistiin 266 täysin uutta artikkelia – plus tämä. Näitä oli tekemässä yli 80 ihmistä – kirjoittajia, mutta myös kuvaajia, graafikoita, erilaisia digihanslankarieita ja muusikonrenttuja.
Oskari Onninen lähti nostalgiatripille ja yritti hankkia suomalaisen pophistorian tärkeimmän kangaskassin.
Eräs tarina siitä, miten yllättäväkin yhtye voi olla kovin kovin tärkeä.
Joni Klingin piti kirjoittaa siitä, ettei hän enää osaa kirjoittaa popmusiikista. Hän ei kuitenkaan pystynyt edes siihen, koska on vain homeisessa tuolissa istuva viljapeltoindien apologisti romantisoimassa omaa kohtaloaan musiikin ikuisena outsiderina.
Iida Sofia Hirvonen luki Tommi Liimatan toimittaman Waldemar Wallenius -kirjan ja nosti 1970- ja 1980-luvun keskeisen musiikkijournalistin opinkappaleet nykyajan kriitikoiden tueksi ja avuksi.
Lukuisten ulkomaisten yhtyeiden ja artistien kappaleista löytyy mainioita avauslauseita sekä tyhjänpäiväisiin että syvällisempiin keskusteluihin, joissa käsitellään small talk -keskustelunaiheiden peruskiveä: säätä.
Nuorgam ruinasi (kysyi kiltisti) ja sai Aku Ankan toimitukselta listan 2000-luvulla lehdessä esiintyneistä artistinimiväännöksistä “Samettimetrosta” “Mikke Juustoseen”.
Eden Ahbezin kappaleessa Nature Boy on vain joitain kymmeniä sanoja. Silti hän työskenteli sen parissa koko elämänsä.
Alkukuusta listasimme artisteja tai bändejä, jotka eivät ponnista Suomi-neidon helmoista, mutta ovat syystä tai toisesta levyttäneet suomeksi. Innokkaat lukijat muistuttivat, että lisääkin löytyy – siispä Suomi laulettu osa 2, olkaa niin hyvät!
Pauli Hanhiniemi lauloi tv:ssä hittiään Valehtelisin jos väittäisin – ja yhtäkkiä keittiössä karjalanpiirakoita voiteleva Jarkko Immonen ei enää tunnistanut itseään.
New wave eli uusi aalto on paljon muutakin kuin kaupallinen versio punkista. Se on iskevää poppia ja värikästä tyyliä, mutta myös reitti, jonka kautta persoonalliset kummajaiset haastoivat täydelliset poptähdet myyntilistoilla. Kimmo Vanhatalo sukelsi pinnan alle.
Internet on täynnä tulkintoja Metallican Nothing Else Mattersin kitarasoolosta. Miksi puolen minuutin soolo on lumonnut maailman ja miksi joku on käyttänyt 12 vuotta elämästään sen seuraamiseen? Arttu Rantakärkkä kertoo.
