Toukokuun aikana Nuorgamin sivuilla julkaistiin 266 täysin uutta artikkelia – plus tämä. Näitä oli tekemässä yli 80 ihmistä – kirjoittajia, mutta myös kuvaajia, graafikoita, erilaisia digihanslankarieita ja muusikonrenttuja.
Joni Klingin piti kirjoittaa siitä, ettei hän enää osaa kirjoittaa popmusiikista. Hän ei kuitenkaan pystynyt edes siihen, koska on vain homeisessa tuolissa istuva viljapeltoindien apologisti romantisoimassa omaa kohtaloaan musiikin ikuisena outsiderina.
Oskari Onninen lähti nostalgiatripille ja yritti hankkia suomalaisen pophistorian tärkeimmän kangaskassin.
Nuorgam ruinasi (kysyi kiltisti) ja sai Aku Ankan toimitukselta listan 2000-luvulla lehdessä esiintyneistä artistinimiväännöksistä “Samettimetrosta” “Mikke Juustoseen”.
Lukuisten ulkomaisten yhtyeiden ja artistien kappaleista löytyy mainioita avauslauseita sekä tyhjänpäiväisiin että syvällisempiin keskusteluihin, joissa käsitellään small talk -keskustelunaiheiden peruskiveä: säätä.
Eden Ahbezin kappaleessa Nature Boy on vain joitain kymmeniä sanoja. Silti hän työskenteli sen parissa koko elämänsä.
Kaikki Nuorgamin 2010-luvun popklassikkoäänestyksen (Spotifystä löytyvät) kappaleet Frank Oceanin Pyramidsista The Posiesin The Glitter Prizeen. Antoisia kuunteluhetkiä!
Nuorgamin valinta 2010-luvun timanttisimmaksi ulkomaiseksi popklassikoksi on Frank Oceanin liki kymmenminuuttinen mestariteos vuoden 2012 Channel ORANGE -albumilta.
Get Lucky luottaa kuuntelijan omaan mielikuvitukseen ja käsitykseen siitä, millaiseen tilanteeseen biisi on omiaan.
Kanye Westin megalomaanisin pophitti on Band Aid -single Kanyelle itselleen.
Uutta Loppua päivittäin ilahduttanut Greatest Vits lyö Nuorgamin historian viimeisen päivän kunniaksi tiskiin 100 uutta puujalkaa!
Nuorgamin isukit jakavat kanssanne parhaat sutkauksensa, yhden toukokuun jokaisena päivänä.
The Seerin jälkeen Swansin ei tarvitse tehdä enää ainuttakaan levyä, Tapio Reinekoski kirjoittaa.
Pauli Hanhiniemi lauloi tv:ssä hittiään Valehtelisin jos väittäisin – ja yhtäkkiä keittiössä karjalanpiirakoita voiteleva Jarkko Immonen ei enää tunnistanut itseään.
New wave eli uusi aalto on paljon muutakin kuin kaupallinen versio punkista. Se on iskevää poppia ja värikästä tyyliä, mutta myös reitti, jonka kautta persoonalliset kummajaiset haastoivat täydelliset poptähdet myyntilistoilla. Kimmo Vanhatalo sukelsi pinnan alle.
Internet on täynnä tulkintoja Metallican Nothing Else Mattersin kitarasoolosta. Miksi puolen minuutin soolo on lumonnut maailman ja miksi joku on käyttänyt 12 vuotta elämästään sen seuraamiseen? Arttu Rantakärkkä kertoo.
Listahiteissä sydän särkyy, hakkaa ja jopa pysähtyy tämän tästä. Kysyimme Suomen Sydänliiton ylilääkäriltä Anna-Mari Hekkalalta neuvoa kuuteen kimuranttiin tilanteeseen.
Jos kappale on nimetty yhtyeen mukaan, kuinka esimerkillisen tunnusomaisesti sen sävel, sanoitus, rakenne, sovitus, instrumentaatio, tuotanto tai tunnelma yhtyettä edustavat? Kimmo K. Koskinen apujoukkoineen tutki asiaa.
“Minun on poikkeuksellisen helppo sanoa, mistä kaikki alkoi”, Hannu Linkola kirjoittaa. “Joku oli suositellut levyä ja ostin sen niin kuin jonkun suosittelemia levyjä joskus ostettiin. Grandaddy – The Sophtware Slump.”
Santtu Reinikainen rankkaa realitybitesit ja singlesit grungeus-rankingiin lahjomattoman ruutupaitaisuusprosentin perusteella.
Tarina miehestä, joka heräsi alasti Ibizan rannalta vuonna 1988 ja hengaili Canin keikalla Kölnissä kaksi vuotta ennen syntymäänsä, koska tietenkin kaikki mistä James Murphy laulaa LCD Soundsystemin kappaleissa pitää 100-prosenttisesti paikkansa.
Miltä kuulostaa dungeon synth? Entä jungle terror? Mitä ihmettä olivat brittiläiset grebot? Maistuisiko powerviolence? Antti Lähde turvautui klassiseen aakkosjuttuformaattiin ja tutki, millaista musiikkia löytyy erikoisimpien genre-nimikkeiden takaa.
Olet luultavasti kuullut Järvenpään Puistobluesiin saapuvan John Hiattin kappaleita, vaikka et tunnistaisi hänen nimeään.
Hollantilaistuottajan tehdaslinjasto tuotti 1980- ja 1990-luvuilla kymmeniä ja taas kymmeniä synteettisiä cover-levyjä, joita myytiin kahdeksannumeroinen määrä. Nyt tekeillä on ”eeppinen universumi-projekti, jonka tekemiseen menee ainakin kymmenen vuotta”. Kalevi Suopursu raportoi.
Mikkeliläisen räppärin Ilkka Kalevi Tillasen tuotanto on omien sanojensa mukaan pienen piirin herkkua, eikä siinä ole hänestä mitään vikaa.
Nuorgamin levyraadissa arvioitiin vuosina 2011–2012 yhteensä 315 kappaletta. Toiset arviot onnistuivat paremmin kuin toiset.
Suomalaisen rockmuusikon uteliaisuutta ei voi koskaan täydellisesti tyydyttää. Kyselykausi on ikuinen. Siksi teimme vielä yhden jatko-osan suosittuun juttusarjaamme, jossa vastaamme popmuusikoiden lauluissaan esittämiin kysymyksiin.
Anna Brotkin kirjoittaa lapsuuden ja nuoruuden rajapintaan sijoittuvista ratkaisevista vuosistaan Spice Girlsien vaikutuksen alaisena.
WSOY:n vuonna 1999 julkaisema Nylon Beat on popkirja bändistä, joka vahingossa ja vittuillakseen teki kaiken ajan henkeen sopivasti. Tero Kartastenpää raportoi.
Muistelimme tärkeitä kotimaisia albumeita, jotka täyttävät tai ovat täyttäneet tänä vuonna kaksikymmentä.
