Bryan Ferry – aina valmis “lauteille”.
Alkukuusta listasimme artisteja tai bändejä, jotka eivät ponnista Suomi-neidon helmoista, mutta ovat syystä tai toisesta levyttäneet suomeksi. Innokkaat lukijat muistuttivat, että lisääkin löytyy – siispä Suomi laulettu, osa 2, olkaa niin hyvät!
#1 Déjà Voodoo – Hiekkaa Hietarannan
Mikä: Vuonna 1977 amerikkalainen The Ramones julkaisi aurinkoisen rantarallin Rockaway Beach, mistä Ne Luumäet teki yhdeksän vuotta myöhemmin suomenkielisen version nimellä Hiekkaa Hietarannan, jonka kahden vuoden päästä siitä coveroi kanadalainen Déjà Voodoo. Kyseessä oli kahden miehen rock-bändi, joka yhdisteli tyylissään rockabillyä, punkia ja lo-fi-räminää ja soitti nelikielistä kitaraa ja rumpuja kokonaan ilman peltejä.
Miksi: 1980-luvun ajan aktiivisesti toiminut bändi keikkaili useaan otteeseen Suomessa ja saavutti mainetta legendaarisella “Bäkkärillä”, eli Tavastian yläkerrassa olleella punk-klubilla. Bändiltä on myös julkaistu livelevy Live at The Backstage Club, Helsinki Finland vuonna 1990. Mahdollisesti juuri Bäkkäriltä bändin bongasi yksi kotimaisen punkin ja 1980-luvun alakulttuuripöhinän tärkeimpiä maahantuojia ja eteenpäinviejiä, Kimmo Miettinen, jonka levy-yhtiö Gaga Goodies julkaisi bändin vuoden 1987 albumin Gotta Have Money. Tarina ei kerro onko Miettinen vaikuttanut bändin Hietsu-coveriin vai mahtaako kyseessä olla känniläppä joltain Suomen-keikalta, mutta molemmat lienevät yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Kannattiko: Cover-hommissa olennaisinta on nähdäkseni se, ettei toisinna alkuperäistä biisiä soundilleen, vaan tekee siitä itsensä näköisen. Siinä Déjà Voodoo on onnistunut jo yksinkertaisen settinsä vuoksi. Gerard van Herkin hellyyttävällä r-vialla höystetty laulu, alkuperäistä hidastempoisempi rytmi ja rujon yksinkertainen, bluesmainen rämpytys on herttainen kunnianosoitus Hietsulle. Biisi sopisi hyvin niihin perinteisimpiin kesälomakeleihin; puolipilvisiin, vähän harmaisiin ja oikeastaan aika kylmiin päiviin, kun istutaan väkisin rannalla, vaikka mereltä tuulee ja kohta varmaan sataakin.
#2 New Duncan Imperials – Lenkkimakkaraa!
Mikä: Chicagolainen kolmen miehen rockabilly-punk-bändi, joka omien sanojensa mukaan yhdistelee musiikissaan white trash -kulttuuria, dadaismia ja Chuck Berryä. Vuodesta 1990 asti toiminut, stetsoneihin ja mauttomiin pukuihin pukeutuva roskatrio tunnettiin sekopäisistä keikoistaan ja esimerkiksi Jägermeisterista kertovista biiseistään. Vuonna 1993 bändi julkaisi sinkun Lenkkimakkaraa!, jossa varsin yksiselitteisesti huudetaan ”Lenkkimakkaraa!” ja mahdollisesti jotain viinaan liittyvää, mikä ei useankaan kuuntelun jälkeen auennut. Makkaralaulua voidaan pitää jonkinlaisena sisarteoksena Déjà Voodoon hiekkalaululle, sillä myös New Duncan Imperials keikkaili 1990-luvun alussa punk-klubi Bäkkärillä ja julkaisi suomisinkkunsa Gaga Goodiesin kautta.
Miksi: Bändi tiivistää nettisivuillaan mottonsa jotakuinkin seuraavasti: ”Typeryys on viihdyttävää ja viihdyttävyys on typerää, ja me olemme valmiita tekemään mitä vaan, koska olemme viimein typeriä!” Bändi kertoo lyhyesti, että keikkailu Suomessa sai heidät nauttimaan vodkaa ja makkaraa sekä julkaisemaan yhden sinkun suomeksi. Jos Hiekkaa Hietarantaan ei välttämättä ollut känniläppä, Lenkkimakkaraa! hyvin todennäköisesti on.
Kannattiko: Biisin hakkaavasta yhden soinnun kitaravallista tulee vahvasti mieleen PMMP:n Matoja-biisin uhoava C-osa, mikä on ainoastaan hyvä mielikuva, onhan Matoja yksi PMMP:n parhaita biisejä. Yksinkertaista hakkauskomppausta ja makkarahuutelua väritetään kepeällä välilallattelulla, ooh yeah -kuorolla ja jopa kitarasoololla, mikä on elintarvikeaiheisissa kännivitseissä melko poikkeuksellista. Jos biisi olisi aikoinaan ollut yhtään tunnetumpi, se olisi voinut hyvin korvata grillimyyjiä vuosikymmeniä ilostuttaneen hillittömän hauskan ”ei munalla vaan rahalla” -vitsin.
#3 Bryan Ferry – Tender Is the Night
Mikä: Roxy Music -solisti Bryan Ferry julkaisi vuonna 2010 sooloalbumin Olympia, jonka herkkä päätösraita Tender Is the Night alkaa hämmentävällä suomenkielisellä spiikillä. Eurythmicsista tutun David A. Stewartin kanssa sävelletyn kappaleen alussa kuuluu selkeästi suomalaisen miehen ääni, joka kertoo toteavasti “Erillinen saunarakennus ja sitten semmonen…” Tämän jälkeen suomispiikki feidaantuu, mutta samaa höpötystä kuullaan myöhemminkin biisissä pääosin tunnistamattomana, mutta välillä saunarakennus nousee terävänä utuisilta ääniraidoilta.
Miksi: En kertakaikkiaan tiedä. Internet ei tunnu tarjoavan tähän hämmentävään saunamainokseen mitään selitystä, eikä Ferry ole ilmeisesti asiaa medialle avannut. Mutta biisiä varten saunarakennus-spiikkiä tuskin on tehty. On vaikea uskoa, että Ferry edes tietäisi mitä spiikissä sanotaan, sillä se kuulostaa lähinnä siltä kuin mies olisi katsonut studiossa telkkarista jotain kahden markan suomalaista kesämökki-lifestyle-ohjelmaa ja äänittäjä olisi nojannut recciin juuri sillä hetkellä, kun pihapiirin saunakalustoa esitellään.
Kannattiko: Tender Is the Night on varsin kaunis sävellys, hauras ja melankolinen, öinen tutkielma yksinäisyydestä ja kuulumattomuuden tunteesta. Harmi vain, että suomalaiseen korvaan useasti toisteltu maininta ”erillinen saunarakennus” tiputtaa tunnelmasta täydellisesti ja huvittaa joka kuuntelukerralla. Saunarakennus-heitto herättää mielikuvan, että se olisi napattu jostain huonosta nettivideosta, ja kun sen ajatuksen vietäväksi heittäytyy, kohta ollaankin jo Risu-ukossa, hidastetussa Remontti-Reiskassa ja Tonnin setelissä. Koita siinä nyt ottaa koskettavaa kappaletta tosissaan.
#4 Metallica – Rappiolla
Mikä: Tätä tarinaa kertovat jo Pihtiputaan mummotkin, mutta kerrottakoon se vielä kerran. Mahdollisesti maailman tunnetuin amerikkalainen metallibändi Metallica keikkaili Suomessa toukokuussa ja vetäisi yleisön yllätykseksi haltioituneelle Hartwall Areenalle Hassisen Koneen kappaleen Rappiolla. Koko bändi ei ralliin osallistunut, vaan sen duetoivat kitaristi Kirk Hammett ja basisti Robert Trujillo, joka toimi myös kappaleen solistina.
Miksi: Hammett ja Trujillo soittelivat Metallican taannoisella Euroopan-kiertueella kulloiseenkin keikkakohteeseen sopivia hittibiisejä muissakin maissa, esimerkiksi Ruotsissa kuultiin Europen The Final Countdown ja Norjassa A-han Take on Me. Rappiolla on kuitenkin siinä mielessä harvinaisuus, että harvemmin bändi keikkamaansa rajojen sisäpuolelle jääneitä, maan omalla kielellä esitettyjä kappaleita coveroi.
Kannattiko: Kyllä, ainakin jos Ismo Alangon kitaristilta Jussi Jaakonaholta kysytään. Alanko bändeineen vastasi Metallican hatunnostoon soittamalla omalla keikallaan Rappiolla-biisin alkuun pätkän Enter Sandmania, ja koska 2010-luvulla eletään, tästä kuvattu video löysi tiensä internetin syövereihin välittömästi. Videon sattui näkemään suomalaisen ystävänsä kautta myös itse Trujillo, joka lähetti Jaakonaholle videoterveiset, joissa neuvoi kitaristia hiomaan vielä yhtä kohotettua ääntä ja lupasi, että biisiä voidaan treenailla yhdessä sitten, kun Metallica seuraavan kerran Suomeen sattuu.
#5 Erik Lundin – Lopeta
Mikä: Ruotsalainen rap-artisti, joka räppää joulukuussa 2017 ilmestyneellä Lopeta-sinkullaan kertosäkeessä toistuvasti ”lopeta, lopeta, lopeta”. Yhden suomenkielisen sanan lisäksi biisissä kuullaan ruotsia ja yhden virkkeen verran oletettavasti jotain Afrikasta lähtöisin olevaa kieltä, jota Google Translate sitkeästi väittää kiinaksi (ei varmasti ole). Lundinin isä on lähtöisin Gambiasta, joten kieli lienee jotain Gambian vähemmistökielistä; mandinkaa, fulaa, wolofia, sereriä tai jolaa.
Miksi: Mahdollisesti siksi, että ”lo-pe-ta” riimittyy varsin hyvin oletettavasti jotain afrikkalaista kieltä olevan ”ndoke fa mo ke ta” -virkkeen kanssa. Mitään tarkempaa selitystä internet ei tarjoa sanan käyttöön, eikä suomalainen media taida Lundinia vielä niin hyvin tuntea, että olisi miestä ehtinyt aiheesta haastatella. Toisin kuin Bryan Ferry saunoineen, Lopeta-biisin lyriikoista voinee olettaa, että Lundin ainakin tietää mitä käyttämänsä suomenkielinen sana tarkoittaa.
Kannattiko: Tässä kohtaa on nostettava kädet pystyyn ja myönnettävä, että puhun niin huonosti sekä ruotsia että räppiä, että en osaa muodostaa kovin perusteltua mielipidettä asiasta. Maanisessa ”lopeta, lopeta, lopeta” -hokemassa on vahvaa korvamatopotentiaalia, mutta onko se hyvä vai huono asia, riippunee kuulijasta.
#6 Eddie Edwards
Mikä: Eddie Edwards on 1980-luvun lopulla mediakohua herättänyt englantilainen urheilija, joka muistetaan ennen kaikkea maailman huonoimpana mäkihyppääjänä. Urheilumaailman ulkopuolelta lajin pariin lähtenyt, pahasti likinäköinen Edwards oli aina viimeisille sijoille jäänyt antisankari, jonka sitkeään yrittämiseen ja lahjakkuuden puutteeseen rakastuttiin erityisesti Suomessa. Viihdearvoaan valuutaksi muuttanut Edwards julkaisi ensin Englannissa huonouttaan käsittelevän Fly Eddie Fly -kappaleen vuonna 1988, ja siitä kolme vuotta myöhemmin kotimaisella sinkkulistallakin menestyneen suomenkielisen version Mun nimeni on Eetu. Sinkun B-puolella kuullaan Edwardsin vähemmän tunnettu suomenkielinen biisi, Eddien siivellä.
Miksi: Edwardsin suomisinkun tekstitti itse Irwin Goodman, ja alun perin Edwardsin olikin tarkoitus levyttää Mun nimeni on Eetu -kappale yhdessä Irwinin kanssa. Duo kuitenkin peruuntui murheellisista syistä, sillä kun Edwards saapui Suomeen biisin äänityksiin, Irwin oli juuri kuollut sydänkohtaukseen. Edwards halusi kuitenkin levyttää sinkun yksin kunnianosoituksena Irwinille.
Kannattiko: Sori vaan Irwin, mutta ei. Molemmat Edwardsin biisit ovat 1980-luvun huoltoaseman C-kasettihyllyltä kuulostavia, nuotin vieressä soivia huumorihumppia, joihin verrattuna Matti Nykänen ansaitsee Grammyn. Sen lisäksi, ettei Edwards osaa hypätä mäkeä, valitettavasti hän ei osaa myöskään laulaa. Edwardsin surkuhupaisaan antisankariuteen viehättyneille se todennäköisesti toimii, mutta ei näitä biisejä voi kuunnella kuin vähintään kolmen promillen humalassa. Jos silloinkaan.
https://www.youtube.com/watch?v=rKrJLSwTyh4
#7 Umberto Marcato
Mikä: Umberto Marcato on italialainen iskelmälaulaja, joka loi 1950- ja 1960-luvulla menestyksekästä uraa tanssilavoilla niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Marcato oli olennainen osa suomalaista tanssilavakulttuuria ja myi listamenestyksiä esimerkiksi sellaisilla italiankielisissä hiteillä kuin Guaglione (Poika varjoiselta kujalta) sekä Lazzarella, ja myöhemmin suomeksi muun muassa tangoilla Miksi puhelin ei soi ja Liljankukka.
Miksi: 1950-luvulta 1980-luvulle asti varsinkin iskelmämusiikissa oli tyypillistä tehdä käännösversioita suosituista biiseistä – monet rakastetut suomenkieliset iskelmät ovatkin alun perin juuri italialaisia. Samaa logiikaa käytettiin paikoittain myös artisteihin. Marcato oli erityisen suosittu Pohjoismaissa, joten italian lisäksi hän levytti suomeksi ja ruotsiksi, myös englantia kokeiltiin. Suomen kielen pariin hänet sai houkuteltua itse Toivo Kärki. Marcato on myös esiintynyt omana itsenään suomalaisissa iskelmäpainotteisissa elokuvissa Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) ja Iskelmäprinssi (1991).
Kannattiko: Marcaton uran kannalta kyllä, sillä vaikka italialaista suklaasilmää rakastettiin Suomessa, kotimaassaan hän ei erityisemmin menestynyt. Italian ja suomen kielet soivat foneettisesti sen verran samoin, että Marcaton lausuminen menee läpi lähes täydellisesti, pienet painotusvirheet tuovat ilmaisuun vain luonnetta. Suomeksi levytetyt kappaleet ovat 2010-luvullakin pesunkestäviä Finnhits-tangoja, jotka uppoaisivat harvenevaan lavatanssikansaan lämpimissä kesäöissä todennäköisesti edelleen.
