
Voi voi voi! Taas rikottiin kaikenlaiset ennätykset sen suhteen, kuinka pahasti tuloslähetys voi myöhästyä. Mitä syvimmät pahoitteluni moisesta lipsumisesta. Syytetään tällä kertaa vaikka pikkujoulukautta, jonka takia lauantaisauna pääsi ”hieman” venähtämään.
Mutta sitten asiaan. Norjan suunnalle viime viikon 12-päiseltä raadilta ei herunut lämpöä, sympatiaa saati rakkautta. Vaikka Lindstrøm vuodatti kuinka neromahlaamme, yksikään raatimme jäsen taipunut nelosta kovempaan pistemäärään. Sori vaan Hans-Peter!
5. Lindstrøm – De Javu – 2.83 pistettä
Vilho Pirttijärvi – 4
”Aloin ymmärtämään kappaletta paremmin, kun puolessa välissä laitoin lisää ääntä. Bassot ovat aika notkeat. Siltikin tämä oli aivan liian pitkä ja tosi tylsä. Tai sit se vaan on sitä, että en oikein ymmärrä näitä yli kuusiminuuttisia funkjumituksia. ”I can’t get no release”, todellakin.”
Lauri Ojanen – 2
”Tähän ei voi lainata mitään muuta kuin Kanye Westin College Dropoutin Graduation Day skitin ensimmäisiä sanoja: ”what the fuck was that””
Valtteri Vääri – 1
”Tylsä, ylipitkä, junnaava, mielenkiinnoton.”
Vaikka Lindstrømin pisteiden ohitse pääsee lähes kuka tahansa, tamperelaistulokas Grandheartsillekaan ei voi vielä antaa mitalia palkintokaapin täytteeksi. Jos raatiamme on uskominen, lisätreeniä kaivataan varsinkin kertosäkeen ulkopuolisiin hetkiin.
4. Grandhearts – Maria – 4.5
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=9ZTcZXVANkQ
Jukka Kuusisto – 9
”Jäi kerrasta päähän soimaan. Hienot rokkikoskettimet ja sähkökitarasoundikin oli kohdallaan. Livenä luultavasti loistava.”
Minna Suhonen – 4
”Ihan hauskan kotistudiomainen soundi, mut itsessään tavanomaisen kuulosta settiä. Tuskin tulee kuunneltua tän perusteella.”
Tanja Oksa – 2
”Koskettimien kilkutus kuulostaa aika karmealta ja laulajan äänikään ei pelasta mitäänsanomatonta ja liian pitkää biisiä. Täysin turha kitarasoolo pitkittää sitä vain entisestään. Kuulostaa joltain yläasteen liikuntasalibändiltä. Kaksi säälipistettä.”
Ihan kunnioitettaviin pisteisiin selvisi ranskalainen mustaa, eli siis bläkkikseen taipuvaista shoegazea murjova Alcest.
Alcest – Autre Temps – 5.67 pistettä
Lauri Ojanen – 7
”Hyvää tunnelmametallia, jossa voisi olla kyllä enemmänkin metallia. Ei näitä bändejä liiaksikaan ole.”
Jukka Kuusisto
”En kylläkään löytänyt tästä sitä mustaa, mutta ihan mukavaa tunnelmointia. Vähän tasapaksuksi jäi, kuitenkin.”
Petri Mäkelä – 3
”Peruskatatoniajämäbiisi. Ainakaan tästä en löytänyt jälkiä black metalista sen enempää kuin shoegazingistakaan.”
Kakkossijalla vuoden puhutuimmat huulet, jotka osaavat ilmeisesti tehdä myös puhuttelevaa musiikkia.
2. Lana Del Rey – Born to Die – 5.92 pistettä
Tanja Oksa – 8
”Lanalla on niin upea ääni, että pelkästään sillä saa jo pari pistettä ekstraa. Aika ilmeetön biisi, ei saa aikaan samanlaista hurmosta kuin edeltäjänsä Videogames. Mutta kuuntelin kuitenkin toisen kerran heti perään ja kuuntelen varmasti uudelleen vielä Levarin jälkeenkin. Tykkään kertsistä toisella kuuntelukerralla paljon enemmän kuin ensimmäisellä, vaikka ”kiss you hard in the pouring rain” ei edustakaan kovin yllätyksellistä lyriikkaa (ai niin, mutta senhän piti alun perin olla fuck eikä kiss). Mutta on Lana silti enemmän kuin pelkkä nätti nassu.”
Antti Lähde – 7
”Nätti biisi, hieno ääni. Vähän liian samantyyppinen Video Gamesin kanssa, että aiheuttaisi sen suurempaa VAU-efektiä. Albumi kiinnostaa.”
Valtteri Vääri – 6
”Nettihypeen ei näköjään tarvita kuin törröttävät huulet ja yks ihan ok biisi ja pian onkin tuleva levy ”vuoden 2012 odotetuimpia”. Siis kiva lauluääni ja ihan tavallaan kivan kuuloista musaa, mutta jokin mua tässä häiritsee. Olen vielä aika skeptinen, katsotaan uudestaan sitten kun se levy ilmestyy.”
Vilho Pirttijärvi – 2
”Pitkästyttävä teos, ei tästä voi heittää kuin jotain kliseitä tyyliin ”kuka antaa minulle nämä menetetyt minuutit takaisin?”
Tasaisen varmaan seiska- ja kasirivistöön raatimme villitsi 54-vuotias silmälasipäinen kantrisetä, jota on siunattu majesteetillisella nimellä Kurt Wagner. Onnea Kurt! Raatilaisten vastaukset tosin kertovat, että Lambchop-neitsyet lämpenivät uutuuskappaleelle vanhoja tuttuja paremmin.
1. Lambchop – Mr. M – 6.33 pistettä
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=0VD7JfBnmjE
Tanja Oksa – 8
”Tunnelmallinen biisi, jonka kuuntelisin mielummin ilman laulua. Tai vaihtoehtoisesti Stuart A. Staplesin laulamana, joka toisi biisiin enemmän syvyyttä. Mutta muuten tykkäsin kyllä paljon – jousia oli käytetty säästeliäästi, joka sopi tähän paremmin kuin hyvin. Jäi jotenkin haikea olo kuuntelun jälkeen, mutta oikeastaan tää oli aika ihana!”
Petri Mäkelä – 7
Upeat jousisovitukset ja laulaja ”delivers it”. Voisin kuunnella albumillisenkin.
Jari Mäkelä – 4
”En ole kohta kymmeneen vuoteen jaksanut seurata Lambchopin tekemisiä. Tämän tahdissa voisi lojua aivot pehmenneinä yökerhon loosissa. Peli olisi menetetty sen illan osalta.”
Ja tässä kaikki tältä erää. Glögintuoksuiset kiitokset kaikille osallistujille. Tiedä sitten, miten paradoksaalista on enää tässä vaiheessa puhua ”ensi viikon” raadista, mutta joka tapauksessa sinne pääsette järjestelemään musiikkia tästä. Alla on myös levyraatihistorian siipiä havisutteleva kunniataulukko, jota voitte tuijotella työpäivienne ratoksi. Heihei!