Levyraati #39 / Nuorgam

Pet Shop Boys – Invisible

Parlophone julkaisee Pet Shop Boysin yhdennentoista studioalbumin syyskuussa. Elysium-nimisen albumin tuotannossa duon apuna on ollut Andrew Dawson, joka tunnetaan yhteistyöstään suurimpien hiphop- ja R&B-tähtien, kuten Kanye Westin, Jay-Z:n ja Draken, kanssa. Levyn ensimmäisen biisimaistiaisen, Invisiblen, videon on ohjannut Brian Bress.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa

Johanna Kustannus julkaisee Kerkko Koskinen Kollektiivin nimettömän esikoisalbumin 24. elokuuta. Jazzista ja instrumentaalimusiikista popin pariin palanneen Ultra Bra -säveltäjän kollektiivissa laulavat Paula Vesala (PMMP), Vuokko Hovatta ja Manna.

Grizzly Bear – Sleeping Ute

Vuolaasti kehuttu Veckatimest (2009) vei Grizzly Bearin jopa Yhdysvaltain albumilistan top 10:een. Sleeping Ute on ensimmäinen lohkaisu sen vielä nimeämättömältä seuraajalta, jonka Warp julkaisee albumin 17. syyskuuta. Brooklynin indieihme lähtee syksyllä Euroopan-kiertueelle, joka ulottuu lokakuun 27. päivänä Tukholman Bernsiin, mutta ei tälläkään kertaa Suomeen.

St. Vincent & David Byrne – Who

Flow Festivalin sunnuntaina 12. elokuuta huipentava Anne Clark alias St. Vincent yllättää yhteisalbumilla Talking Heads -legenda David Byrnen kanssa. Kaksikon tiet ristesivät, kun Clark astui Imelda Marcosin kuvainnollisiin kenkiin Please Don’t -kappaleessa Byrnen ja Fatboy Slimin taannoisella Here Lies Love -konseptilevyllä (2010). 4AD julkaisee Love This Giant -albumin 10. syyskuuta.

Cat Power – Ruin

Matadorin 11. syyskuuta julkaisema Sun on jo yhdeksäs Cat Powerin albumi. Se on artistin ensimmäinen alkuperäismateriaaliin perustuva Cat Power -levy sitten vuoden 2006 The Greatestin. Levyn tuotti Cat Power eli Chan Marshall itse ja miksasi Philippe Zdar Cassius-yhtyeestä.

Raadin tuomiot

Joni Kling

Pet Shop Boys – Invisible Jokin kertoo, että olemme kuulleet tulevan albumin jo monta kertaa aiemmin. Olemme myös kuulleet sen monta kertaa parempana.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa Biisin otsikko oli hupaisa, mutta itse biisi paljastui sitten melko ryppyotsaiseksi sävellykseksi isolla ässällä. Odotin chydeniuslaista rallia ja tuli joku chydeniuslainen itkuvirsi.

Grizzly Bear – Sleeping Ute Aiemmin niin särmi Grizzly Bear on kompastunut bombastiumiin?

St. Vincent & David Byrne – Who Kaksi sen tason huippulahjakkuutta yhdessä, että eikö tämän pitäisi kuulostaa vielä hieman paremmalta?

Cat Power – Ruin Ai jaha. Tää tuli ihan puun takaa. Palaillaan asiaan.

Oskari Onninen

Pet Shop Boys – Invisible Pet Shop Boys on maailman bändeistä se, josta saa käyttää "paskimmillaankin parasta" -fraasia. Ensiyrittämällä tämä innosti paljon enemmän kuin nyt. Video ja "Am I tragic or a joke wrapped in my invisibility cloak? Well, quite." -fraasi on sentään kovin ihastuttava säe ja video hypnotisoi. Niistä kaksi lisäpistettä.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa Kun Ultra Bra ei voi tehdä oikeaa comebackia, päädymme tällaiseen suorittamiseen ja ylisäveltämiseen.

Grizzly Bear – Sleeping Ute Bombastiumia? Kyllä. Onko se huono asia? Ei. Massan alla on herkkyys tallella ja pääriffin louhinta on kuin Jack Whiten kurkkuun tungettu kitara.

St. Vincent & David Byrne – Who Joni sanoi taas kaiken tarvittavan. Äh. Tiedän, että tämän kappaleen puuttuva magia löytyisi, jos ihana Annie Clark soittaisi kitaraa enemmän tai hallitsevammin.

Cat Power – Ruin Tämän ja Cherokee-biisin pohjalta ilmoitan jo nyt pettyväni aivan tolkuttomasti, jos syksyn levy ei ole 9-barrier-bestnewmusic-albumoftheyear-parastajuurinytjamelkeinikinä-materiaalia. Tanssisin. Myös vaikka Chan ei minua hakisikaan.

Jarkko Immonen

Pet Shop Boys – Invisible Videon kanssa kokonaisuus toimi hyvin seesteiseen aamuun, mutta pelkkänä biisinä melko yö-chatin taustamusaa. Ikävä sanoa PSB:stä, mutta minkäs teet. Videon kanssa viisi, ilman kolme.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa Tämä on kuultu jo liian monta kertaa Kerkon kynästä. Pöhöttynyt jättisovitus ei auta asiaa lainkaan.

Grizzly Bear – Sleeping Ute Kyllä, tykkään. Ihan ei saatu ehkä vitosta silmään pitkillä suorilla, mutta lähellä.

St. Vincent & David Byrne – Who Kertsi toimii periaatteessa hyvin, muuten jotenkin ärsyttävän ruskea meininki. Sovitus tökkii ja kärsii ra(i)kkaudenpuutteesta, välillä käytiin liian lähellä 2000-luvun alun neo-soul-krapulan traumoja.

Cat Power – Ruin 30 sek mennyt ja... kyllä, nyt jo tuntuu raikkaalta pulahdukselta mökkijärveen muuhun viikon tarjontaan verrattuna. Yhdyn Oskariin levyodotusten osalta. Ihana biisi, ihana nainen. Eilen, nyt ja aina.

Antoinette Olivia

Pet Shop Boys – Invisible Aika kuivaa fiilistelyä. Hieman King's Crossin eeppisyyttä mutta turhankin vaimennettua. Jotain puuttuu.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa En vaan pidä yhtään Koskisen tyylistä. Tää ei ole poikkeus.

Grizzly Bear – Sleeping Ute Onhan tässä Bombastiumia (katsokaa wikipediasta) koska tämä kuulostaa taas joltain muulta kuin Veckatimest. Melko arvaamaton mutta päättäväinen, ja ideoita useampaankin biisiin.

St. Vincent & David Byrne – Who How's Annie? Hienoa, sisäinen Dalecooper-fetissini alkaa sisäistyä. Byrne alkaa kuulostaa mukavan kidutetulta, mutta Annie voisi tarvita uuden leikkihuoneen - tai oikeastaan sen vanhan. Davidilla on vaan eksoottisia puuleluja ja joku kungfu-kuoro mitä tarjota.

Cat Power – Ruin Chan "Gasparov" Marshall tuntuu nojaavan eteenpäin melko vahvasti heti ekasta siirrosta. En todellakaan odottanut lähettien diskobeatin nousua. Mistä tuo hevostelufunk-riffi tuli? Shakki ja matti neljässä ja puolessa minuutissa..joka tuntui alle kolmelta. Haluan uusintaottelun.

Antti Lähde

Pet Shop Boys – Invisible King's Cross ja Behaviour miellyttäviä mielleyhtymiä, tämän tyyppistä Petsaria on kiva kuulla pitkähkön tauon jälkeen. Kuulostaa hyvältä albumiraidalta.

Kerkko Koskinen Kollektiivi – Nukun hiljaa kirkkomaassa Kankean oloinen, ja moneen kertaan kuultu. Paljon on tavaraa sovitukseen ympätty, mutta ei kyllä kosketa. Henkilökohtaisesti ei kauhean kiinnostavan oloinen projekti tämä, mutta varmasti löytää kuulijansa.

Grizzly Bear – Sleeping Ute Aika yllättävääkin rönsyilyä minimilistisuudessaan täydellisen Veckatimestin jälkeen. Vaatii pari kuuntelua, että tähän vyörytykseen pääsee sisään. Ja kyllähän tämä sitten alkaa kuulostaa kovinkin lupaavalta johdatukselta mahdollisesti hyvinkin erinomaiseen albumiin.

St. Vincent & David Byrne – Who Vähän jähmeä biisi, jonka palaset eivät tunnu ihan loksahtavan toisiinsa. Clarkin osuuksissa on varsin miellyttävää irtonaisuutta – mutta en oikein äkkää, että mitä tekemistä niillä on muun kappaleen kanssa..

Cat Power – Ruin Mainion You Are Freen (2003) jälkeen en ole oikein innostunut Cat Powerin tekemisistä, vaikka ihan hyvin on uusiutumista haettukin. Mutta nyt on hyvä! Chanin ääni pääsee hienosti oikeuksiinsa tällaisen Whitest Boy Alive -tyylisen orgaanisen ja vitivalkoisen funkpopin parissa.