
Thunder! Na na na naa! Jukka täällä terve. Päässäni on soinut koko aamun hyvän ystäväni Paavo Lipposen kampanjabiisi Thunderstruck. Surffailin netissä ja löysin biisistä tehdyn videon Juutuubista. Sen voit katsoa alkuun ikään kuin tunnarina.
Sitten asiaan. Aplodit itselleni! Tulokset tulevat kerrankin sovittuun aikaan! HYVÄ MINÄ!
Sitten oikeasti asiaan. Katsotaan yleisstatseja:
Osallistujia: 11
Raadin keskiarvo: 5.47
Hyvät Suomen nuoret ja vähän vanhemmatkin, nyt vähän tsemppiä! Äänestysintoa? Toimiiko demokratia näillä lukemilla, toimiiko?
Kiukkuisia ootte taas myös olleet. Ei yhtään kymppiä, vain pari ysiä. Maailmassa tehdään keskinkertaista musiikkia, vai?
Viimeiseksi jäi post-hardcore-nu-wave-mitä-tää-nyt-oikein-on:
5. Enter Shikari – Sssnakepit – 3.55 – pistettä
V.S. Luoma-aho – 5
”Hihihihihi. Oksennus turskahti suupieleen jo kättelyssä tuon helvetin tuulenpesäsivujakauksen kanssa. Melkein yhtä impotentin oloinen kaveri kuin se Prodigyn blondi peikko.”
Arttu Ala-Jokimäki – 4
”Nyt haisee AXE ja teini-ikäisen uho. Onneksi pomppuhevi meni jo.”
Lauri Ojanen – 1
”Pendulum-kansa kiittää ja kumartaa. Muut juoksevat saatanan äkkiä pakoon.”
Ei uponnut myöskään realityrock vai-mitä-tämä-nyt-sitten-onkaan:
4. Herra Ylppö ja Ihmiset – Mies murtuu 5.36
Petri Hellgren – 6
”Keskinkertaiseen sävellykseen on tässä saatu hieno sovitus. Biisissä tapahtuu koko ajan jotakin, vaikkakin tyylilajin puitteissa. Hieman totinen tulkintatapa, ehkä hieman pilkettä silmäkulmaan ja…niin.”
Olli Timonen – 5
”Kyllä suomalainen mies on selvästi murtumispisteessä, kun hän vie auton pellolle ja löytää kaikki nuo työkalut auton hajottamiseen! Ylppö on kyllä löytäny suomalaisen mollisurkumusiikin ytimen ja toteuttaa sen tässä biisissä yllättävän hyvin. Antaa Ylpön tehdä perushyvää suomirockia.”
Antti Lähde – 4
”Ei ärsytä. Mutta jättää kylmäksi. Biisin soundi ja sovitus ovat keskitietä vielä siinäkin vaiheessa, kun Kentin Volvo on ajanut penkkaan.”
Jos artisti tulee Kanadasta, se menestyy aina vähintään kohtalaisen hyvin Levyraadissa. Nyt kävi taas niin:
3. Grimes – Oblivion – 5.45
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=CpKqQ8fsBQs
Petri Hellgren – 7
”Taas tympeäkö sävellys (Synabassoriffi on melkein yks yhteen Blondien One Way or Anotherin kanssa). Tuotannollisesti hyvä! Parhaat puolet kasarisoundeista! Tyylikäs! Kuulostaa ’oikeasti’ soitetulta. Kokonaisuuteen sopiva laulusoundi.”
Jari Mäkelä – 6
”Sinänsä miellyttävä, mutta aika tyhjänpäiväinen mikäliewave-viisu.”
Toiseksi pääsi folktronicaa vai mitä-lie-ikinä-onkaan. Kuka näitä genrejä oikein keksii?
2. Diagrams – Tall Buildings – 6.27
Petri Hellgren – 9
”Tää on kova. Hyvä biisi ja kiva kasarimeno (To Live And Die In LA aikainen Wang Chung tulee mieleen). Mahtavaa! Unohtunutta kasarisoundia tuotuna tähän päivään. Tuoreen kuulosta! Tätähän vois vaikka jorata!”
Jari Mäkelä – 7
”Diagramsin paras kappale, muutaman viime vuoden aikana indiestandardiksi muodostuneella Paul Simon / Peter Gabriel -soundilla.”
Valtteri Vääri – 3
”Tämä tuntui junamatkalta suurkaupungin läpi. Mutta siten, että näki ainostaan harmaita korkeita rakennuksia, eikä mitään kivaa tai kiinnostavaa.”
Voiton vei losangelesilainen bussikuski! Menipä vielä kokonaispistekilpailun (ks. taulukko alta) neljänneksi! Hyvä työväki!
1. Busdriver – Kiss Me Back to Life – 6.73
Arttu Ala-Jokimäki – 9
”Project Blowed -kollektiivin persoonallinen backpacker-räppi kuuluu vieläkin Busdriverin ulosannissa, mutta tällä kertaa miehelle tyypillisiä outoiluja on ymmärretty hieman hillitä, ja se toimii. Mukavan häiriintynyt tunnelma ja koukku kertsi, tykkään.”
Olli Timonen – 7
”Mitä?! Räppäri? Ei voi olla. Joka tapauksessa biisi saa minulta enemmän kuin 2 pistettä. Biisissä on syvyyttä ja siistiä äänimaailmaa. Vokaaleilla on toimivat efektit ja homma jää pyörimään päähän. Pistän Pirkkonaamaa kehiin kannustamaan räppäreitä tekemään enemmän musaa, josta jopa minä voin pitää!”
V.S. Luoma-aho – 5
”Tästä tulee aluksi mieleen Paska Räime eli Busta Rhymes sekoitettuna radioaktiiviseen Robert Smithiin, luultavasti ihan vain huohotuksen ja kasvoja kopeloivien sormien vuoksi, jonkunlainen Lullaby-flashback. Videosta siis tämä. Periaatteessa ihan miellyttävä laulusoundi, mutta kertsi on tätä nykyään niin kovin suosittua, muovisen eeppistä kiekumista tollasen retrosynakilkutuksen päälle. samaa pilipalia tuntuu olevan koko biisi. Tylsä, turvallinen, yhdentekevä. Ehdin aluksi jo innostua, kun luulin että nyt tulee abstraktia hipetihoppia. Paskanvitut.”
Näin tällä kertaa. Nyt lauantai-saunaan ja maanantaina taas Levyraati!