Nuorgam lupaa rahat takaisin lukijoilleen, jos Kate Bush esiintyy milloinkaan Suomessa.

Syksyllä 2011 äänestimme Nuorgamissa järjestykseen olennaisinta 100 artistia ja yhtyettä, jotka eivät olleet käyneet Suomessa. Mikä on tilanne kuusi ja puoli vuotta myöhemmin?

#20 Yeah Yeah Yeahs (+12)

Mikä: Yksi 2000-luvun New York -indien suurimmista ja kauneimmista.

Kauan odotettu: Siitä lukien, kun bändi lunasti valtaisaksi paisuneen hypen vuoden 2003 debyyttilevyllään Fever to Tell.

Tuleeko: Bändi lienee ollut kaikenlaisilla toivelistoilla jo pitkään, mutta tällä hetkellä todennäköisyydet ovat miinusmerkkisiä (sic). Yeah Yeah Yeahsin bänditoiminta oli tauolla vuodesta 2014 solisti Karen O:n äitiydestä johtuen. Tänä kesänä bändi tekee valittuja festivaaleja Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kunhan seuraava kunnon kiertue julkistetaan, kannattaa olla sormet ristissä, sillä Suomen nykyisessä festivaalikentässä realistisia buukkaajia on enemmän kuin koskaan.

#19 Joni Mitchell (+31)

Mikä: Legendojen legenda.

Kauan odotettu: Vasta siitä asti, kun lehdet ovat listanneet ”kaikkien aikojen parhaita levyjä”. Blue-albumi ilmestyi vuonna 1971 ja päätyi naiskiintiöksi kaanonmiesten klassikkolistoille jättäen Mitchellin muun diskografian aiheetta varjoonsa.

Tuleeko: Ei tule. 74-vuotiaan Mitchellin terveydentilasta on kuultu huolestuttavia tietoja. Vuonna 2015 hän päätyi jopa hetkeksi teho-osastolle. Jo ennen sitä hän on kertonut, ettei pysty lentämään Morgellonin syndroomaksi kutsutun sairauden vuoksi. Viimeiset omat konserttinsa hän on soittanut tiettävästi vuonna 2000.

Video ei ole enää saatavilla

#18 Courtney Barnett (uusi)

Mikä: Australialainen laajaleksikkoisen ja äärilyyrisen indierockin tähti.

Kauan odotettu: Avant Gardener -single hurmasi sivistyssanaindien ystävät vuonna 2013. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi debyyttilevy Sometimes I Sit and Think, Sometimes I Just Sit, jonka jälkeen kaikki tunsivat ”sen tyypin”, joka riimittelee sanoilla erroneous, harmoneous ja sanctimonius ja lausuu ”origamin” taitavammin kuin kukaan rockhistoriassa ennen häntä.

Tuleeko: Olisi voinut tulla jo! Suomalaiset indietyypit ovat varmasti nähneet Barnettin, jos ovat käyneet viime vuosina eurooppalaisilla festivaaleilla. Visiitti Flow’hun tai Sidewaysiin tai – huh – helsinkiläisklubille on vain ajan kysymys.

Video ei ole enää saatavilla

#17 Cardi B (uusi)

Kuka: Bronxin räp-kuningatar – ainakin siihen asti, kun Nicki Minaj julkaisee kesäkuussa symbolistisesti nimetyn The Queen -albuminsa.

Kauan odotettu: Bodak Yellow -läpimurtosingle ilmestyi viime kesänä ja paisui loppuvuoteen mennessä vuoden suurimmaksi biisiksi.

Tuleeko: Ruisrock oli jo tehnyt vuosikymmenen buukkauksen, kunnes Cardin vauvahommat sotkivat suunnitelmat. Nyt vaarana on, että hän nousee pysyvästi supertähtiluokkaan, jossa Suomen kaltaisen laitamarkkina-alueen epäkiinnostavuutta ei voi ylikorostaa.

Video ei ole enää saatavilla

#16 Missy Elliott (uusi)

Mikä: Yhdysvaltain eniten levyjä myynyt naisräppäri ja moninkertainen Grammy-voittaja.

Kauan odotettu: Vuodesta 1997, jolloin Supa Dupa Fly -levy teki niin Missystä kuin levyn tuottaneesta Timbalandista supertähtiä ja muun muassa Destiny’s Childille ja Aaliyah’lle yhdessä kappaleita tehneen tuottajakaksikon.

Tuleeko: Jos Missy Elliott saa seuraajan vuoden 2005 The Cookbook -levylleen julki tänä vuonna – kuten on uhkaillut – ensi vuonna voitaisiin nähdä hänen ensimmäinen kiertueensa sitten vuoden 2010 ja toivoa, että Flow tai Pori Jazz olisi yksi sen pysäkeistä.

Video ei ole enää saatavilla

#15 SZA (uusi)

Mikä: Solána Imami Rowe, Beyoncélle, Rihannalle ja Nicki Minajille lauluja kirjoittanut yhdysvaltalainen neo-soul- ja r&b-tähti, joka julkaisi kolme vuotta valmistellun CTRL-debyyttinsä viime kesänä.

Kauan odotettu: Ennen kuin CTRL-levy myi platinaa ja päätyi kriitikkolistojen kärkipäähän, SZA:n tunnetuin saavutus oli Rihanna-feat tämän ANTI-levyn Consideration-kappaleella. Levyä seuranneen vuoden aikana osakkeet ovat olleet jatkuvassa nousussa. Viimeisin cv-merkintä on Kendrick Lamarin kanssa Black Panther -soundtrackille tehty All the Stars -hitti.

Tuleeko: SZA on varmasti Flow’n toivelistalla sen verran korkealla, että hänen saapumisensa on todennäköisempää kuin monen muun saman kokoluokan r&b-tähden – jos ei sitten Pori Jazz nappaa häntä ensin.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Carly Rae Jepsen (uusi)

Kuka: Entinen Idols-kolmonen Kanadasta, joka päätyi tekemään näennäisen höttöä, mutta muotopuhtaudessaan täydellistä poppia.

Kauan odotettu: Hittien ystävät huomasivat, ettei Call Me Maybe olekaan kappale muiden joukossa. Pop-entusiastien rakkauden Jepsen voitti lopullisesti vuoden 2015 kaupallisesti epäonnistuneen Emotion-levyn jälkeen.

Tuleeko: Tähän mennessä Jepsen on tenyt vain kaksi omaa konserttia Euroopassa. Jos ja kun oikea Euroopan-kiertue joskus koittaa, on toivottavaa, että Suomesta löytyisi Jepsenille sopiva paikka. Jäähalleihin hänen suosionsa ei nykyisellään riitä, klubit tuntuvat niin ikään vaikeilta, ja festivaalien profiiliin häntä on vaikea mahduttaa tapauksesta riippuen suosio- tai profiilisyistä. Mitä jää jäljelle? Kulttuuritalo?

Video ei ole enää saatavilla

#13 The Magnetic Fields (+7)

Mikä: Newyorkilaisen Stephin Merrittin pitkäaikainen projekti, joka on viehtynyt pikimustaan sarkasmiin, traagiseen romantiikkaan, lelusoittimiin, megalomaanisiin levykokonaisuuksiin, helinään, surinaan, pärinään, milloin mihinkin.

Kauan odotettu: 69 Love Songs julkaistiin vuonna 1999, ja Merrittistä tuli etabloitu musiikkilehtinimi. Aiemmat levyt ovat vähintään yhtä erinomaista, mutta kuulopuheiden mukaan niiden löytäminen vaati vakavaa postimyynnin ja indien harrastamista läpi 1990-luvun. Viime vuonna Merritt julkaisi 50 Song Memoir -nimisen omaelämäkertatriplalevyn, jota hän kiersi esittämässä kokonaisuudessaan kahden illan mittaisina konserttispektaakkeleina.

Tuleeko: Epätodennäköistä, mutta aina sopii toivoa, kunhan istumakonsertti saadaan järjestettyä. Merritt kärsii hyperakusiasta ja on laiska kiertämään varsinkin Euroopassa – mutta on silti käynyt viimeisen kymmenen vuoden sisällä kolmesti Tukholmassa.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Gorillaz (+7)

Mikä: Blurin Damon Albarnin ja parhaiten Tank Girlistä tunnetun sarjakuvataiteilijan Jamie Hewlettin kaksikymmentä vuotta sitten perustama virtuaalibändi, joka kaikkien yllätykseksi tuli jäädäkseen.

Kauan odotettu: Alusta alkaen. Gorillazin konserteista ovat puhuneet haltioitunein sanoin nekin, jotka eivät yhtyeen vaikutteita sieltä täältä kauhovasta hybridipopista niin välitäkään.

Tuleeko: Toivottavasti – tosin pätäkkää pitää lyödää pöytään tukuttain. Gorillaz täyttäisi Suomessa minkä tahansa jäähallin ja voisi olla lukuisien festivaalien pääesiintyjä Flow’sta Ruisrockiin ja Provinssista Pori Jazziin. Keväällä bändi kolusi Etelä-Amerikkaa Para- ja Uruguayta myöten.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Nils Frahm (uusi)

Mikä: Saksalainen klassista pianonsoittoa ja elektronista musiikkia yhdistelevä nero, joka pyörii lavalle rahdattavien soitinten ja laitteiden ympärillä kuin lapsi karkkikaupassa.

Kauan odotettu: Vuoden 2013 kokoelmalevy Spaces summasi yhteen hiljalleen kertyneen maineen Frahmista upeana live-esiintyjänä, joka rakentaa kappaleensa vähäeleisesti ja kasvattaa ne kärsivällisesti kliimaksiinsa. Tänä vuonna julkaistu All Melody jatkaa samaa linjaa.

Tuleeko: Löytyykö riittävästi maksavaa kiinnostusta? Frahm olisi täydellinen kiinnitys Flow’lle tai Kulttuuritaloon, mutta promoottoreita varmasti mietityttää, onko Frahm Suomessa riittävän suuri nimi budjettiriskin kattamiseksi. Roudauskustannuksista ja livemaineesta johtuen Frahmin hintalappu ei liene kovin pieni.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Boards of Canada (+68)

Mikä: Yksi mysteerisimmistä ellei mysteerisin elektronisen musiikin kokoonpano maailmassa. Vasta vuonna 2005 selvisi, että skottilaiskaksikko on biologista sukua keskenään – eli veljeksiä. Musiikki on upottavaa salatiedettä ja vangitsevaa magiaa.

Kauan odotettu: Music Has the Right to Children -mestariteoksesta (1998) lähtien.

Tuleeko: Vuoden 2013 paluulevy Tomorrow’s Harvest ja sen julkaisukampanja loivat odotuksia, että yhtye olisi tekemässä myös jonkinlaista keikkaa. Mutta ei. Boards of Canada ei ole vieläkään esiintynyt livenä vuoden 2001 jälkeen, eikä uutta musiikkiakaan ole ilmestynyt viiteen vuoteen muutamaa remixiä lukuun ottamatta.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Burial (uusi)

Mikä: Lontoolainen William Bevan, elektronisen musiikin pioneeri ja mysteeri.

Kauan odotettu: Teoriassa siitä lähtien, kun vuoden 2007 Untrue-levy keksi elektronisen musiikin uudelleen. Käytännössä on ollut selvää, ettei Burialiin kuulu keikkoja tai julkisuutta.

Tuleeko: Jos – ja valtava paino sanalla jos – Burial joskus muuttaa julkisuuslinjaansa, niin ihan mahdollista. Monin verroin merkittävämpi este on, ettei hän ylipäänsä ole koskaan edes vihjaillut keikkailevansa.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Solange (uusi)

Mikä: Beyoncén pikkusisko, joka on jo moneen kertaan osoittanut olevansa enemmän kuin vain Beyoncén pikkusisko.

Kauan odotettu: Vuoden 2012 Losing You -indiehitti loi lupaukset, vuoden 2016 A Seat at the Table -levy räjäytti pankit.

Tuleeko: Kertoimet Flow-festivaalien pääesiintyjäpaikoille vuosina 2019–2021 eivät ole erityisen korkeat. Liikkuvat osat ja aikataulut ovat toki asia erikseen.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Lorde (uusi)

Mikä: Uusiseelantilainen Ella Yelich-O’Connor, 21 vuotta, sukupolvensa ääni.

Kauan odotettu: Moni kuunteli vuoden 2013 Pure Heroine -levyä nyökytellen, mutta kukaan ei maininnut Lordea Flow-toiveitaan listatessa tai lähtenyt Eurooppaan tämän keikkojen perässä. Viime vuoden Melodraman jälkeen tilanne on ollut aivan toinen.

Tuleeko: Eiköhän lähivuosina. Lorde olisi luonteva buukkaus mille tahansa suomalaisfestivaalille – tai miksei vaikka Kulttuuritalollekin – ja tällä hetkellä juuri sopivan kokoinen artisti saapuakseen tänne.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Drake (uusi)

Mikä: Meemien mestari ja yksi internet-ajan rap-suuruuksista, joka tietää, millä millenniaalien Instagram-kuvatekstit saa täytettyä.

Kauan odotettu: Take Care -levy löi Draken suureen tietoisuuteen vuonna 2011, ja Hotline Blingin tietää jokainen vähänkin internetiä viime vuosina vilkuillut.

Tuleeko: ”Now I’m on the road, half a million for a show”, räppäsi Drake jo vuonna 2013. Hintalappu lienee noussut entisestään, ja Drakella riittää kysyntää Pohjois-Amerikassa niin, ettei hän joka vuosi Eurooppaan vaivaudu. Lähimpänä hän on käynyt Tukholmassa, viimeksi vuosi sitten keväällä. Jos Drake Suomeen tulee, se ei tapahdu ainakaan kolmeen vuoteen.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Ryuichi Sakamoto (uusi)

Mikä: Kokeellisen popin, elektronisen musiikin, elokuvamusiikin ja ambientin pioneeri, ”Japanin Kraftwerkin” eli Yellow Magic Orchestran perustajajäsen. 66-vuotias, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa David Bowien ja David Sylvianin, julkaisi viime vuonna erinomaisen async-albumin toivuttuaan kaulan alueen syövästä.

Kauan odotettu: Yellow Magic Orchestran, Thousand Knives -soolodebyytin (1978) ja viimeistään vuoden 1983 Merry Christmas, Mr. Lawrence -elokuvan (1983) myötä tietyissä piireissä jo vuosikymmentä. Ja uuden sukupolven taholta 2000-luvun alun Fennesz- ja Alva Noto -kollaboraatioista lähtien.

Tuleeko: Koputettakoon ensin puuta, mitä Sakamoton terveyteen tulee. Hänen edellisestä, sinfoniaorkesterin kanssa tehdystä Japanin-kiertueestaan on neljä vuotta. Sen jälkeen Sakamoto on esiintynyt vain kerran, viime vuoden toukokuussa Brasilian São Paulossa, japanilaisen kulttuurin edistämiskeskuksen Japan Housen avajaisissa. Euroopassa Sakamoto on käynyt viimeksi kesällä 2013, jolloin hän esiintyi Lontoossa Yoko Onon kuratoimalla Meltdown Festivalilla.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Sufjan Stevens (+1)

Mikä: Amerikkalainen indie-folk-popin lippispäinen supernero.

Kauan odotettu: Vuodesta 2003, kun Stevens julkaisi ”The Fifty States Projectin” aloittaneen albumin Michiganin ja etenkin vuoden 2005 jälkeisen Illinoisin jälkeen.

Tuleeko: Yritetty on, mutta hintalappu on kova. Toisaalta Nuorgamin vastaavalla toimittajalla on lippismiehen itsensä antama suullinen lupaus syksyltä 2016! Joten jos ei seuraavalla Euroopan-kiertueella nappaa, niin tiedätte keitä syyttää: keikkapromoottoreita.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Daft Punk (+6)

Mikä: Ranskalainen kypäräkaksikko, jolla on pahana tapana tehdä yksi musiikillinen vallankumous vuosikymmenessä.

Kauan odotettu: Homework-esikoisalbumin (1997) singlet Da Funk ja Around the World nousivat hitiksi vielä aikana, jolloin ”kaikki” näkivät televisiossa musiikkivideoita. Eli alusta asti hyvin laajasti.

Tuleeko: Ei mahdotonta, muttei todennäköistäkään. Daft Punk ei ole keikkaillut sitten Alive 2007 -kiertueen, ja jos duo ”tien päälle” vielä joskus lähtee, varmasti aivan jokainen maailman metropoleista ottaa heidät avosylin vastaan. ”Alive 2017” -kiertueesta liikkui runsaasti huhuja, mutta kaikki vihjailevat verkkosivustot, videotrailerit ja uutiset paljastuivat ankoiksi.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Beyoncé (+22)

Mikä: Queen Bey, pop-ikoni, feministi-ikoni, tyyli-ikoni.

Kauan odotettu: Vuodesta 2003 lähtien. Silloin Beyoncé siirtyi Destiny’s Childistä soolouralle ja julkaisi ensimmäisen singlensä Crazy in Loven.

Tuleeko: Aina saa toivoa, varsinkin, kun Olympiastadionin remontti saadaan valmiiksi. ‘Yoncen Euroopan-kiertueet eivät ole olleet mitenkään harvinaisia. Tänä kesänä Beyoncé kiertää Jay-Z:n kanssa ja esiintyy pitkin Itämeren reunamia Tukholmasta Varsovaan. Edellisestä eurokiertueesta on siitäkin vain kaksi vuotta.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Kate Bush (+10)

Mikä: Yksi popin suurimmista taiteilijoista. Ja yksi levyarvioiden väärinkäytetyimmistä referenssiartisteista.

Kauan odotettu: Wuthering Heights -single julkaistiin tammikuussa 1978. Siitä lähtien.

Tuleeko: Ei tule, koska ei lähtökohtaisesti keikkaile. Bushin esitykset Lontoon Hammersmith Apollossa elokuussa 2014 olivat valtava ihme, Euroopan-kiertue täyttä mahdottomuutta ja Suomen-konsertti vielä mahdotontakin mahdottomampi ajatus.

Video ei ole enää saatavilla

2D, Murdoc, Noodle ja Russel.

Jamie Hewlett piirsi bändin, jota Damon Albarn voi soittaa mielensä mukaan.

”Hahahahahahahahahahahahahaaaa…
…Feel Good”

Nimittelivät Damon Albarnia 1990-luvulla opportunistiksi. En ymmärtänyt silloin, enkä vieläkään miksi.

Onhan ensimmäinen Blur-levy osittain häpeilemätöntä Madchester-keinuntaa, ja tuskin Albarn sattumalta päätyi brittipopin kansikuvapojaksi, kysykää vaikka Luke Hainesilta. Mutta kaikesta huolimatta Albarn ei mielestäni sovi opportunistin määritelmään. Hän ei pyrkinyt ”periaatteettomasti, arvoista välittämättä käyttämään ympärillä vallitsevaa tilannetta hyväksi”, sillä Albarnin tekemisiä näyttäisi alusta asti ohjanneen selkeä periaate luoda kunnianhimoisia ja koskettavia popkappaleita: Sing, For Tomorrow, Universal, Beetlebum, Tender ja Out Of Time, vain muutamia mainitakseni.

Kaupallisessa mielessä ja miksei myös sisältönsä puolesta globaalisti merkittävin Albarnin musiikillisista aikaansaannoksista on ollut hänen 1990-luvun lopussa yhdessä sarjakuvataiteilija Jamie Hewlettin kanssa ideoimansa virtuaalibändi Gorillaz. Hewlettin loihtimat piirroshahmot 2D, Murdoc, Noodle ja Russel olivat tekijänsä mukaan kommentti Music Televisionin sisällöttömyyteen. Albarnille ne tarjosivat mahdollisuuden jättäytyä taustalle ja keskittyä itse musiikkiin.

Se myös kuuluu Gorillazin kolmella 2000-luvulla julkaistulla levyllä. Poissa on Bluria alusta asti rasittanut lievä takakireys, joka todennäköisesti juontui Albarnin ja kitaristi Graham Coxonin välisistä jännitteistä. Jotain kertonee myös se, että Blurin sointia vahvasti määrittänyt sähkökitara puuttuu lähes kokonaan Gorillazin äänikartalta. Sen sijaan yhtyeen musiikillinen ydin koostuu ponnekkaiden hiphop-rytmien ja funkahtavien bassolinjojen päälle kerrostelluista kosketinmatoista ja -riffeistä. Välittömästi tunnistettavan Gorillazista tekee Albarnin arkinen ja hauras lauluääni.

”Love forever, love is free
Let’s turn forever you and me
Windmill, windmill for the land
Is everybody in?”

Juuri tuo haavoittuva äänenväri on Gorillazin kakkoslevyn ensimmäisen singlen Feel Good Inc.:in taikuuden aktivoiva ainesosa. Yhdistettynä pumppaavaan rumpukomppiin, näennäisen välinpitämättömään bassokuvioon ja kevyesti tuulessa itsekseen soivaan akustiseen kitaraan, se saa kuulijassa heräämään sen maagisen ”tämän minä haluan kuulla uudelleen” -tunteen, johon vain erityislaatuiset kappaleet pystyvät. Ja koska Feel Good Inc:in esittäjä ei ole Albarn vaan neljän piirroshahmon muodostama yhtye, ei sen lievästi sentimentaalinen, yhteiskunnan epäkohdilta silmänsä sulkevaa, hetken mielihyvää ja pikavoittoja vaalivaa kulttuuria kritisoiva sanoituskaan maistu yhtään pöllömmältä.

Lopullisesti kappaleen klassikkokategoriaan niittaa De La Soulin hervoton vierailu ilkeän Feel Good -yhtiön propagandakoneistona. Juuri tässä Albarn on ollut hyvä Gorillaz-vuosinaan. Hän on käyttänyt ”vallitsevaa tilannetta hyväksi” ja kutsunut yhtyeen levyille vierailijoiksi omia sankareitaan ja samalla tarjonnut heille mahdollisuuden esittäytyä uudelle yleisölle.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Gorillazilta äänestettiin myös kappaleita Clint Eastwood ja Dare.

Virtsu-Jukka, moro! Taas vähän venahti tulosten kanssa. Aloittelin jo terassikautta, kun aurinko paistoi niin nätisti. Kävin myös pilkkimässä.

Mutta kuulkaas, tänään tehtiin Levyraadin historiaa! Meillä ei ole voittajaa. Meillä on kaksi voittajaa! Nimittäin, kaksi kappaletta päätyi tasapisteisiin.

U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A.

Katotaas tulokset.

5. Gorillaz – DoYaThing – 3.55 pistettä

Video ei ole enää saatavilla

Anna Viola Keskitalo
”Vahva alku, kiva biitti, mausteet kohdallaan… Ja sitten nostoa ei tulekaan, vaan koko komeus lässähtää junnaavuuteensa. Ihan ok raita, mutta toivottavasti joku taitava tekee iskevämmän remiksin. Video on loistava kaikkine viittauksineen mutta sitähän tässä nyt ei arvioida.” 6

Antti Lähde
”Gorillazin Plastic Beach oli erinomainen, kekseliäs ja koskettava poplevy. Tämä on täyttä roskaa – tähtivierailijoiden osuuksia myöten. Kuulostaa siltä kuin biisin säveltämiseen ja tuotantoon olisi käytetty noin 2,6 sekuntia.” 3

4. Isoveli – Aika olla valveilla – 4.64

Video ei ole enää saatavilla

Jukka Kuusisto
”Olipa miellyttävä yllätys. Hieno melodia, toimiva pop-kappale, vaikka itse olisin ehkä suosinut hieman rokimpaa otetta. Kielenvaihto kannatti ehdottomasti. Yhtyeen nimi kalskahtaa ainakin näin aluksi vähän oudolta.” 9

Timo Klimoff
”Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Ei sis. hitin eikä edes modulaatiota.” 2

3. Iamamiwhoami – Drops – 5.64

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Jaakkosela
”Mukavasti sykkii elektronit. Melodiat ja fraseeraus sopii hienosti fiilikseen. Heja svärje, pari minsaa lopusta pois niin ysin saisi.” 8

Milla Suomalainen
”Ensin tää tää kuulosti ihan törkeen hyvältä..sit säpsähdin hereille ja tajusin hetken aikaa kuunteleväni pöljää määkimisistä. Sitten virta nappasi taas hetkeksi mukaansa. Täs on tosi kivoja kasarisävyjä mutta en osaa sanoa milloin ja missä tätä kuuntelisin.” 6

1. Paleface – Ikivanhat tekosyyt (Kadotettujen mantra) – 6

Video ei ole enää saatavilla

Anna Viola Keskitalo
”Hei tämähän toimii! Todella piristävä veto tuollainen 80-luvulta kaivettu grunge/funk (funk metal???) -taustoitus. Saattaisin kuunnella jopa muutenkin kuin radiossa.” 8

Kalle Malm
”Paleface osaa ottaa kantaa ilman että se kuulostaisi hirveän naivilta. Ei tämä timantti ole mutta hyvää jatkoa edelliselle lätylle.” 8

Antti Lähde
”Pisteet siitä, että korvista ulos tulevia folk- ja kamu-vaikutteita on aiempaa vähemmän. Kokonaisuus ei kuitenkaan tällä kertaa nappaa alkuunkaan; tuotannosta en tykkää yhtään, ja Karrin osuus on sekin jotenkin luonnoton. Biisi on jotenkin kummasti epätasapainossa, elementit eivät kohtaa.” 4

1. Regina Spektor – All the Rowboats – 6

Video ei ole enää saatavilla

Ville Anttonen
”olen aina pitänyt reginasta. kolea pianomedia ja mahtipontinen meininki aiheuttaa mukavat kylmänväreet ja sulattaa sydämen. ” 8

Antoinette Olivia
”Nopeasti kun mietin niin en oo tykännyt tän jutuista paljoakaan. Mut kyllä tää nyt meni melko haalean viikon biisinä. Hovioikeus: kaikki syyllisiä, 7 vuotta pakkotyötä. Take this hammer.” 5

Milla Suomalainen
”Voi oksennus. Kaikki Didot ja muut kuulostaa ihan samanlaisilta mun korviin. Just tältä. Yäk.” 1

Siinä kaikki tällä erää. Kuudella pisteellä ei kokonaistaulukossa vielä juhlita. Huomenna uudet biisit, moro!

Ruotsalainen elektroartisti-multimediataitelija Joanna Lee on hämmentänyt ja ilahduttanut pop- ja blogimaailmaa jo parin vuoden ajan YouTubeen lykkäämillään videoilla, joilla on ollut sellaisia nimiä kuin Prelude 699130082.451322-5.4.21.3.1.20.9.15.14.1.12, ; john ja n. iamamwhoami-taiteilijanimeä käyttävän hämmentäjän ”audiovisuaalinen” esikoisalbumi kin julkaistaan 11. kesäkuuta. Grammis-palkinnon innovatiivisuudesta saanut artisti esiintyi ensimmäisen kerran livenä viime kesän Way Out West -festivaalilla.

Video ei ole enää saatavilla

Gorillaz – DoYaThing

DoYaThing on ensimmäinen uusi Gorillaz-tekele sitten toissajouluna julkaistun The Fall -albumin. Tanssipopin ystäville kappale on ainakin etukäteen ajatellen todellinen herkkupala, sillä mukana menossa ovat LCD Soundsystemin James Murphy ja OutKastin Andre3000.

Video ei ole enää saatavilla

Isoveli – Aika olla valveilla

Brightboy vaihtoi viime vuonna kieltä, nimeä ja levy-yhtiötä – mutta vaihtoiko tyyliä? Se selviää ensi viikolla, jolloin Exogenic julkaisee yhtyeen esikoisalbumin, ajankohtaisesti nimetyn 2012:n.

Video ei ole enää saatavilla

Paleface – Ikivanhat tekosyyt (Kadotettujen mantra)

Uutta Palefacea, maistuuko? GG Caravaninkin matkassa parhaillaan kulkevan folkräppärin uusi albumi Maan tapa julkaistaan 25. huhtikuuta. Ikivanhat tekosyyt -kappaleella ”kalkkilaivan kapteenia” on avittanut Joel Attila.

Video ei ole enää saatavilla

Regina Spektor – All the Rowboats

Venäläis-amerikkalaiselta pianopopparin kuudes albumi What We Saw from the Cheap Seats julkaistaan toukokuun alussa. Sen on tuottanut hieman yllättäen Michael Elizondo, joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään hiphopin suurimpien tähtien, kuten Dr. Dren, Eminemin, 50 Centin ja Busta Rhymesin, kanssa. Hyppääkö Regina Florence-kelkkaan vai pyrkiikö uudeksi Lanaksi? Vai malttaako säilyä omana itsenään?

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#20 The Magnetic Fields

Mikä? Kivikasvoisen, sarkastisiin ja traagisiin rakkauslauluihin erikoistuneen Stephin Merrittin bändiprojekti, joka albumikokonaisuudesta riippuen helisee barokkisesti, pulputtaa elektronisesti, särisee ärhäkästi tai pahoittelee akustisesti.

Odotettu? Innokkaimmat ovat tilanneet levyjä postimyynnistä jo 1990-luvun alkupuolelta saakka, mutta huomiotalouden menestyjäksi Merritt kurotti vuoden 1999 mammuttiopuksellaan 69 Love Songs.

Tuleeko? Epätodennäköistä. Pahasta tinnituksesta kärsivä ja matkustamista vieroksuva Merritt heivaa takalistonsa lyhyellekään kiertueelle suhteellisen harvoin.

Video ei ole enää saatavilla

#19 Gorillaz

Mikä? Fiktiivinen popbändi ja Damon Albarnin 2000-luvun tärkein aikaansaannos.

Odotettu? Vuodesta 2001, jolloin Clint Eastwoodista tuli hitti.

Tuleeko? Ei taida ehtiä, sillä projekti näyttäisi lähestyvän parasta ennen -päiväänsä.

Video ei ole enää saatavilla

#18 The Divine Comedy

Mikä? Terävä humoristi Neil Hannon kirjoittaa elämästä orkestroitua popmusiikkia hienovireiseen makuun.

Odotettu? Viimeistään siitä lähtien, kun Hannonin viihdyttävät haastattelut toivat kevennystä Blur vastaan Oasis -kauden brittiläisiin musiikkilehtiin.

Tuleeko? Ehkä jonain päivänä; onhan mies kuitenkin käynyt Skandinaviassa yksin ja yhtyeen kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

#17 Yo La Tengo

Mikä? Raukeasti kitaroitaan riivaava, 1990-luvulla isoimmat hurmahetkensä elänyt indierock-bändi New Jerseystä.

Odotettu? 1980-luvun lopulta asti, laajemmin 1990-luvun lopulta asti.

Tuleeko? Miksei. Yo La Tengo kiertää maailmaa edelleen ahkerasti, joten konsertoiminen Suomessa ei ole täysin mahdoton skenaario.

Video ei ole enää saatavilla

#16 Guided by Voices

Mikä? Kaikkien janoisten sankari Robert Pollard sekoittaa varhaista R.E.M:iä, The Whota ja miljoonaa unohdettua voimapopbändiä ja julkaisee levyjä useammin kuin sinä vaihdat sukkia.

Odotettu? Ainakin 1990-luvulta lähtien. Vaikka taso vaihtelee, Pollard on (ja ketä bändissä nyt sillä viikolla sattuu olemaankin) yksi suurimpia jenkki-indien sankareita.

Tuleeko? Klassisella kokoonpanoolla rajoitetusti kiertänyt yhtye pääsi paluukeikoillaan jo Norjan Øya-festivaalille asti tänä vuonna (ainoa keikka Euroopassa, ensimmäinen yhdeksään vuoteen), joten miksei.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Feist

Mikä? Broken Social Scenestä soolouralle loikannut kanadalainen indiejumalatar ja päiväunien kohde. Koko nimeltään Leslie Feist.

Odotettu? Vuoden 2007 kaunosieluisesta ja lempeästä The Reminder -klassikosta lähtien.

Tuleeko? On vaikea kuvitella artistia, jonka esimerkiksi Flow Festival haluaisi line-upiinsa Feistiä mieluummin.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Arctic Monkeys

Mikä? Yksi niitä klassisia rock-bändejä, jotka kasvavat yhteen lähiössä, osana pienen kaveriporukan nuoruutta ja joiden keskiössä vaikuttaa lahjakas poikkeusyksilö.

Odotettu? Vuodesta 2005, jolloin julkaistiin ällistyttävä ensisingle I Bet You Look Good on the Dancefloor. Seuraavana vuonna ilmestynyt albmi Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not vahvisti, ettei kyseessä ole tähdenlento.

Tuleeko? Bändi soittaa tänä vuonna vielä pari keikkaa Englannissa tänä vuonna, mutta muuten loppuvuosi ja ensi vuoden alku kuluvat Australiassa. Studioon bändi palaa vasta vuonna 2013, joten kenties myöhemmin ensi vuonna ehtisi?

Video ei ole enää saatavilla

#13 Justin Timberlake

Mikä? 2000-luvun paras mahlanjuoksuttajapopkolli.

Odotettu? Siitä lähtien, kun saimme kuulla soolouran ensitahdit. Eli pian kymmenen vuotta.

Tuleeko? Keskittyy leffauraansa, valitettavasti. Kun palaa musabisnekseen, tulee tuskin ensimmäisenä Suomeen, valitettavasti.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Bill Callahan

Kuka? Aiemmin Smog-nimellä tunnettu amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, jonka syvä baritoni on kiistatta miellyttävimpiä ääniä koko maailmassa.

Odotettu? Jos Callahanin tekemiset Smog-ajoilta eivät hetkauttaneet, viimeistään toinen omalla nimellä julkaistu albumi (Sometimes I Wish We Were an Eagle, 2009) paljasti miehen nerouden.

Tuleeko? Kappas, Apocalypse-albumia seuraava kiertue pysähtyy Ruotsissa kolmesti, mutta Suomeen asti eivät paukut riitä. Jos Callahanin haluaa siis nähdä, lienee parasta suunnata marraskuussa Tukholmaan eikä odotella seuraavien kiertueiden päivämääriä.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Kate Bush

Kuka? Tarvinneeko edes esittelyjä. Yksi maailman legendaarisimmista lauluntekijöistä.

Odotettu? Wuthering Heightsistä eli 1970-luvun lopulta lähtien.

Tuleeko? Heikolta näyttää, sillä keikkailun saralla Bush on varsinainen Gösta Sundqvist: maailmankiertueita on takana tasan yksi. On tosin tänä vuonna sanonut toivovansa, että ehtisi keikkailemaan enemmänkin.

Video ei ole enää saatavilla

Damon. Kova.

2000-luvun musiikkineroja valitessamme olemme olleet ankaria niitä taiteilijoita kohtaan, joiden merkittävät saavutukset ovat ajalta ennen vuosituhannen vaihdetta. Sen vuoksi Thom Yorke rojahti jumalaisista Kid A:sta (2000) ja In Rainbowsista (2007) huolimatta sijalle 87.

Damon Albarn nousi listallamme komeasti kärkikymmenikköön, aina sijaille viisi. Edellisen kappaleen valossa asiaa voi tietenkin pitää outona, ovathan Albarnin suurimmat saavutukset Blurissa – Modern Life Is Rubbish, Parklife ja The Great Escape – kaukaa 1990-luvun puolelta.

Albarnin tämän vuosituhannen aktiivista ja paikoin loisteliasta otetta ei silti voi ohittaa, vaikka Blur on viettänyt vuoden 2003 epätasaisen ja kädenlämpöisen Think Tank -albumin jälkeen hiljaiseloa levykauppapäivän 2010 Fool’s Day -singleä ja paluukiertuetta lukuun ottamatta.

Video ei ole enää saatavilla

Albarnin 2000-luvusta nousee esiin kaksi asiaa. Tärkeimpänä se, että hän on edelleen yksi aikamme parhaista popsäveltäjistä, jonka erikoisalaa ovat erityisesti haikean aseistariisuvat, etäistä onnea ja toiveikkuutta hehkuvat raukean melodiset laulut.

Esimerkiksi Blurin ainoa tämän vuosituhannen albumi Think Tank ansaitsisi olemassaolonsa, jos ei muuten, niin musertavan upean Out of Time -klassikon johdosta. Siihen on mahdoton kyllästyä.

On pakko nostaa esiin myös kappaleen upea video. Meinaan purskahtaa joka kerta itkuun kohdassa, jossa naissotilas seisoo aamu- tai iltaruskossa lentotukialuksen kannella suuren valtameren edessä biisin marokkolaistyylisen väliosan soidessa. ”Two days after I get home he leaves. It’s just too hard. I used to love him. But you can’t love someone you don’t know anymore...”, ajatukset ilmestyvät ruutuun. ”And you’ve been so busy lately that you haven’t found the time, to open up your mind. And watch the world spinning, gently out of time. Tell me I’m not dreaming, but are we out of time. We’re out of time. Out of time”, Albarn jatkaa ja saa todennäköisesti monen kaltaiseni länsimaalaisen tuntemaan piston rinnassa.

Video ei ole enää saatavilla

Toinen Albarnin 2000-lukuun liittyvä merkittävä piirre on, että hän on jatkuvasti kulkenut eteenpäin kartoittaen mahdollisuuksiaan erilaisissa projekteissa. Tämä uteliaisuus on saattanut olla tappio Blur-faneille, mutta kunnioitettavaa yhtä kaikki.

Albarnin 2000-luku tiivistyy parhaiten miljoonia levyjä myyneeseen virtuaaliyhtye Gorillaziin, jonka laulajana ja biisinkirjoittajana Albarn on toiminut.

Albarnin  ja Tank Girl -sarjakuvan isän Jamie Hewlettin suunnitteleman, viiden piirroshahmogorillan ilmentämän projektin vuoden 2000 ensialbumi oli kovin yhdentekevää jamittelua, mutta tuottajan ja toisen mahlaneromme Danger Mousen kanssa syntynyt kakkoslevy Demon Days teki Gorillazista hetkessä kiinnostavan. Feel Good Inc. oli ilmestymisvuotensa kappale. Dirty Harry ja El Mañana eivät jääneet kauas.

Muutamien kehuttujen spektaakkelikonserttien jälkeen yhtye palasi studioalbumien kantaan Plastic Beach -levyllä 2010. Demon Daysin tavoin levy esitteli melkoisen määrän tähtivierailijoita Snoop Doggista Lou Reediin, Mos Defiin, Bobby Womackiin, De La Souliin, Hypnotic Brass Ensembleen ja Little Dragoniin. Albumin upeita hetkiä edustivat tiukasti jytännyt Stylo, valloittava poplaulu On Melancholy Hill  ja Albarnille tavaramerkkimäisen haikean kauniisti tuikkiva syntikkatunnelmointi Empire Ants.

Kesällä 2010 Hypnotic Brass Ensemblen puhaltajilla, merimieshenkisellä naisjousiyhtyeellä, The Clashin Paul Simononilla ja Mick Jonesilla sekä esimerkiksi Womackilla vahvistettu Gorillaz valloitti Roskilden ja Glastonburyn päälavat.

Ansioista huolimatta Gorillaz on tuntunut Bluriin verrattuna liikaa MTV-projektilta, kertakäyttöhyödykkeeltä ja välityöltä. Albarnin sävellyskynä ja tyylitaju ovat kuitenkin loistaneet gorillojen kohelluksen seasta kultaisena.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten Albarnin 2000-luvun muut projektit, joita riittää.

Viimeksi kuluvalla viikolla uutisoitiin Albarnin, XL Recordings -pomo Richard Russellin sekä muutaman muun muusikon DRC Music -kokoonpanon Kinshasa One Two -albumista, jonka Warp julkaisee lokakuussa.

Siinä missä kirkkaita värejä ja yliaktiivisuutta vilissyt Gorillaz tuoksui kalliille teinilenkkareille, Albarnin toinen superkokoonpano The Good, the Bad and the Queen huokui elämänkokemusta, kauhtunutta charmia, maanläheisyyttä ja seesteisyyttä.  Hienoja biisejä: Northern Whale, Kingdom of Doom, Herculean (voisi olla Gorillazia), A Soldier’s Tale… Ja mainitaan vielä superyhtyeen jäsenetkin: Albarnin lisäksi Simonon, The Verven ja Gorillazin kitaristi Simon Tong sekä rumpali Tony Allen. Levyn tuottajana toimi jälleen Danger Mouse.

Irakin sotaa julkisesti vastustaneen Albarnin 2000-lukua on leimannut kiinnostus afrikkalaiseen musiikkiin, johon myös tuleva DRC Musicin albumi liittyy. Think Tankin Marokko-vaikutteiden lisäksi Albarnin Afrikka-innostus kuului vuoden 2002 Mali Music -levyllä. Vuosituhannnen vaihteessa Albarn äänitti musiikkia Tony Allenin kanssa. Myöhemmin hän tuotti Gorillazista muistuttavaan synteettiseen tyyliin malilaisen Amadou & Mariamin musiikkia.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla