Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#76 Feist

Leslie Feist.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Toinen monilahjakas mononyymi Santigold Hietsussa elokuussa!

Kanadalainen sydäntenmurskaaja Leslie Feist kelpaa ehdolle 2000-luvun tärkeimmäksi indieartistiksi, joka ei vielä ole konsertoinut Suomessa.

Laulajan viime kiertueella suomalaisia lähti jo pyhiinvaellusmatkalle Tukholmaan, kuten niin usein naapuriin Suomen sijaan saapuvien merkittävien popparien tapauksessa. Vaikka Tukholmaan suuntautuvan keikkamatkailun tarve on – luojan kiitos – vähentynyt isosti, Feistin keikalle sankarointi on ehkä vilpittömin osoitus siitä, että laulajan hennonvahvalla ja söpöllä musiikilla on enemmän merkitystä kuin ensikuulemalta voisi ajatella.

Mikä sitten tekee Feististä erityisen? Päällisin puolin tämä Broken Social Scene -yhtyeessä mukana ollut laulaja voisi olla kuin kuka tahansa sadoista nylonkielistä rämpyttävistä ja viehkeästi tulkitsevista popparineitokaisista.

Ensin tulevat laulut. Feistin ison levy-yhtiön debyytti Let It Die (2004) oli valmis paketti ja aivan valloittava albumi, mutta vasta vuoden 2007 The Reminder räväytti syystä ovet auki selvästi laajemmalle suosiolle. Applen iPod Nano -mainos, jossa Feistin 1234-kappale ja -video olivat isossa roolissa, pönkitti laulajan ja The Reminderin menestystä sekä biisin aina Yhdysvaltojen hittilistan sijalle kahdeksan.

Jos alusta loppuun vahvaa The Reminderia voi pitää lähimenneisyysklassikkona, Feistin runollista ja leikkisää indieherkistelymaailmaa avaa kuitenkin ehkä parhaiten viime vuoden puolella dvd:llä julkaistu ja ainakin osin superkasille tyyliin sopivasti kuvattu hieno kiertue- ja levyntekodokumenttielokuva Look at What the Light Did Now. Se muistuttaa, miten hienosti taidokas visuaalisuus kulkee musiikin rinnalla tämän halutun yhteistyökumppanin taiteessa: esimerkeiksi voi mainita koristeelliset levynkannet, mahtavat yhden oton videot kappaleista My Moon My Man, 1234 ja I Feel It All sekä kiertueen ällistyttävän ihanat varjoteatteritaustaprojisoinnit.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Dokumentin herkkua ovat The Reminderin äänityksiä kuvaavat kohtaukset, joissa ”Les” sekä esimerkiksi mainiot muusikot Chilly Gonzales, Mocky ja Jamie Lidell, ovat linnoittautuneet Pariisin lähellä sijaitsevaan La Fretten studiotaloon. Hengitys on salpautua, kun seuraa, miten Feist ja jännittäviä ääniä epätavallisilla soittimilla tunnelmoiva joukkio purkittavat kappaleita The Park, The Water ja Limit to Your Love, joista viimeistä postdubstepperi James Blake on hiljattain menestyksekkäästi versioinut.

Ilotulitusta, leijailua arjessa ja sen yläpuolella, värikästä ryhmätanssia – huumoria, herkkyyttä, haikeutta, onnea, yhteistyön voimaa ja läpitunkevaa kauneutta. Niistä on Feistin ihanan elämän näköinen musiikillinen kokonaistaideteos tehty.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress