Gösta melodraaman ja harlekiinikirjojen maailmassa.
“Vaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämää”
Kerro terveiset lapsille on Gösta Sundqvistin kunnianosoitus kantrimusiikille ja lajityypin tippa linssiin -lyriikoille. Huonomman artistin käsissä kokeilu voisi jäädä pelkäksi pastissiksi, mutta Kerro terveiset lapsille onnistuu kuulostamaan samaan aikaan sekä hyvin paljon Leevi & The Leavingsilta että kadonneelta The Carpenters -klassikolta.
Sundqvist hyppää tekstissä rohkeasti, ja yllättävänkin vilpittömästi, melodraaman ja harlekiinikirjojen maailmaan.
Tarinan päähenkilö, perheensä hylkäävä äiti, on ristiriitainen hahmo, ja sellaiseksi hänet on tarkoitettukkin. Moraliteetin tai sankaritarinan sijaan Sundqvist tyylilleen uskollisena kieltäytyy ottamasta kantaa. Kerro terveiset lapsille ei erittele syitä tai edes kerro miksi ollaan lähdössä. Laulun päähenkilö on vain saanut tarpeekseen, ja ainoa mahdollinen suunta on ulos.
Sanoitus jättää hienosti tilaa mielikuvitukselle, mutta on myös todentuntuinen. Juuri tällaisia “selittämättömiä tekoja” todelliset ihmiset todellisessa elämässä tekevätkin. Vain saippuaoopperoissa ja saksalaisissa dekkareissa motiivit ovat selkeitä.
“Linja-autoasemalla, pikavuoro-kyltin alla seistessään
silmäkulmastansa pyyhkii
huomaamattaan kyyneleen”
Fay Weldon kirjoittaa kirjassaan Naispaholaisen elämä ja rakkaudet naisesta, jonka täytyy muuttua epäinhimilliseksi naispaholaiseksi voidakseen elää itselleen. Sundqvistin lähtijä ei ole naispaholainen, mutta myös hänen täytyy olla lähdön hetkellä armoton. Varaa tunteiluun on tasan yhden huomaamattoman kyyneleen verran.
Kerro terveiset lapsille tasapainottelee nuorallatanssijan tavoin jossain korniuden ja patetian yllä, saapuen maaliin silti lähinnä liikuttavana.
Sundqvisin nerokkuuden sovittajana kuulee duurissa kulkevan kappaleen yksityiskohdissa. Esimerkiksi temppuilu säkeistöjen melodiakuluissa (“vilkaistuaan vielä lastenhuoneese-ee-n”, “pikavuoro-kyltin alla seistessä-ää-n”) ei välttämättä heti varasta huomiota, mutta jää takuulla pyörimään päähän melkeinpä tehokkaammin kuin rallattava kertosäe.
Kerro terveiset lapsille oli vuoden 1986 Perjantai 14. päivä -levyn avausraita ja ensimmäinen single. Albumi on kokonaisuudessaan ehkä kaikista Leevi -levyistä suoraviivaisinta pop-musiikkia, vältellen bändille tyypillistä ironiaa ja huumoria.
