Kikka sellaisena kuin hänet muistamme. Kuva: Tomi Palsa.
22-vuotias Kirsi ”Kikka” Viilonen työskentelee meikkikonsulenttina Tampereen Sokoksella, mutta unelmoi tähteydestä. Räikeän pinkissä huulipunassaan (Astor, sävy #23), blondatuissa hiuksissaan ja lyhyessä minihameessaan hän näyttää hieman ihailemaltaan Marilyn Monroelta. Kaupungilla ihmiset ihastelevat, tuhahtelevat ja pyöräyttelevät silmiään.
Kikan mielestä hänellä ja Marilynilla on paljon yhteistä: hankala lapsuus ja halu esiintyä. Mutta Kirsi ei ole kotoisin Hollywoodista, vaan Tesomalta.
* * *
On vuosi 1986. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on kaikkien mielissä. Suomea kuohuttaa Mikkelin panttivankidraama, Ruotsin lintukodon on murskannut pääministeri Olof Palmen murha. Modern Talking ja Jean-Pierre Kuselan Naurava kulkuri juhlivat poplistoilla. Neil Hardwickin kirjoittama Sisko ja sen veli on TV2:n iso hitti. Kolmas televisiokanava Kolmoskanava on aloittanut lähetyksensä. Kekkonen kuolee.
21-vuotias, pienestä keskisuomalaisesta Leivonmäen kylästä Tampereelle muuttanut Pia Temisevä työskentelee paikallisradio Radio Musassa. Päivätyönsä ohella Pia heittää keikkaa Dj Pinkkinä sekä kouluttaa ja välittää tiskijukkia. Ensimmäinen kohtaaminen Kikan kanssa tapahtuu juuri levyjen pyörittämisen merkeissä. Kikka haluaa olla dj.
”On toimintaa meissä vain rohkeissa, jotka tajuu rakkauden”
Pia auttaa Kikan alkuun levyjensoitossa. Kikalla on hommaan tarvittavaa musikaalisuutta, mutta ennen kaikkea hän on luontainen tunnelman nostattaja. Välittömät tytöt ystävystyvät nopeasti ja alkavat tehdä yhdessä keikkaa yökerho Maximin ja Manhattanin kaltaisissa ravintoloissa. Yleensä tämä tarkoittaa, että Pia soittaa levyjä ja Kikka esittää välissä muutamia kappaleita Suomessa vielä varsin harvinaisella tavalla: singbackina taustanauhojen kanssa.
Tyttöjen dj-hommat saavat osakseen hyväntahtoista naureskelua. Nais-dj:t ovat vielä suuri harvinaisuus. Ystävyys saa myös ilkeämpää huomiota. Lumenen meikkikonsulttina työskentelevän Kikan tyyli on jo tuolloin kehittynyt kääntämään päitä; hän pukeutuu kumiin ja nahkaan ja rakastaa seksikkäitä asuja. Hameeksi riittää vyötäisille kietaistu nahkabolero. Jalassa on aina korkeat korot.
Piaa varoitetaan hengaamasta Kikan kanssa; Kikka ei ole ”uskottavaa” seuraa nuorelle radiotoimittajalle. Monet ymmärtävät väärin Kikan ulkoisen habituksen. Pia tajuaa kuitenkin ystävänsä herkkyyden tämän sähäkän ulkokuoren alla.
Kikka ei osaa suuttua naisten pahansuovista letkautuksista, hän vain pahoittaa mielensä. Luontaisena ekshibitionistina hän ei ymmärrä, kuinka se, että yrittää olla oma itsensä, voi herättää niin paljon närää ja ilkeilyä.
Levispyllyisten collegepaitatyttöjen meressä Kikka kuitenkin erottuu, halusi hän tai ei. Tavalliselle tallaajalle tämä voi olla ongelma, mutta esiintyvälle artistille hyve, vähittäisvaatimus. Pia päättää, että Kikan pitää tehdä single ja päästä esiintymään ”ihan oikeasti”. Tähti on jo, tarvitaan vain levytyssopimus.
”Koita ymmärtää hei, eka kerralla ei, sillä lailla olla voi kimma näin kunnollinen”
Tampereella Hotelli Rosendahlissa, suuressa dj- ja musiikkialan tapahtumassa kilistelee lasejaan nippu suomalaisen musiikkibisneksen silmäätekeviä ja muutama heidän joukkoonsa pyrkivä. Pia on mukana edustamassa radiotoimittajana, Kikka hänen avecinaan.
Tytöt bongaavat Matin ja Tepon ja näiden levymerkin M & P Tuotanto Oy:n A&R-miehen Asko Järven. Kikka järjestää sedille kuplajuoman rohkaisemana spontaanin show’n ilman sen kummempaa säestystä. Esitys ei ole välitön menestys. Krapulassa tytöt katuvat katkerasti rohkeuttaan, kunnes samainen Asko Järvi soittaa ja pyytää parivaljakon koelauluun Turkuun.
Tytöt palaavat Turusta levytyssopimuksen kanssa. M & P Tuotanto on Pian kanssa samaa mieltä: Kikka on hyvä. Mutta Kikka ei ole ainoa, jonka nimi lukee uudessa sopimuksessa. Vasta 22-vuotiaasta Piasta on tullut puolivahingossa Kikan manageri.
Kikka, Mansen Marilyn. Kuva: Tomi Palsa.
”Olet kitkasta syttynyt lakana, loppukiri käy taivaaseen”
Melkein vuoden odottelun ja yhden levy-yhtiöfuusion jälkeen Kikka pääsee loppuvuodesta 1988 vihdoin tositoimiin. Hän tapaa uuden levymerkkinsä Audiovoxin kautta suomalaisen iskelmän grand old manit, Junnu Vainion ja Veikko Samulin, joiden on tarkoitus kirjoittaa Kikalle tämän ensimmäinen single. Ensitapaaminen iskelmänikkarien kanssa on lyhyt, mutta myöhemmin varsinkin Junnusta tulee Kikalle jonkinlainen isähahmo. Tarkkasilmäisenä ihmistuntijana Vainio näkee terävästi Kikan olemuksen artistina ja tähtenä. Kikka haluaa vain viihdyttää.
Stock-Aitken-Watermanin Kylie Minogue -hitistä Got to Be Certain soundinsa lainaava Mä haluun viihdyttää levytetään Vainion ja Samulin tuottamana tammikuussa 1989. Sinkun b-puolelle tulee niin ikään ”sawmainen” Ei kauniimpaa voi todella tietää.
Kenelläkään ei ole erityisiä odotuksia Kikan menestyksen suhteen. Suomalainen iskelmä on soinut jo vuosia alavireisenä, ja eurodisco-biitti on pikemminkin riski kuin hitin tae. Edes Kikka ei odota menestystä; hän haluaa vain päästä levyttämään ja esiintymään.
”Sen teethän, zoomaile, zoomaile mua, mä tahtonut oon tätä pitkään”
Audiovox ei sen kummemmin keskustele Kikan imagosta. Kikan oma tyyli kelpaa ja sillä hyvä. Promokuvia varten Pia ja Kikka tekevät tuubimekkoja tämän lempiväreistä; pinkistä ja limenvihreästä. Syy on hyvin pragmaattinen; tytöt ovat täysin pennittömiä, ja levy-yhtiö ei ole kiinnostunut rahoittamaan Kikan stailausta. Kuvauksissa käytetty nahkatakkikin on Pialta lainassa.
Kuviin syntyy hienovarainen eroottinen lisälataus, kun kylmälle cokis-pullolle keksitään rooli nänninnostattajana. Lopuksi lämpimällä kokiksella skoolataan.
Kikan ensikosketukset lehdistön kanssa ovat haparoivia. Tampereelle asti jutuntekoon saapunut Ilta-Sanomien viihdetoimittaja Satu Saaristo innostuu tilaamaan kahvilassa pullakaffeet kaikilla lisukkeilla, ja manageri Temisevän ja artistin budjetti on vain pari markkaa. Tytöt ottavat pelkät vedet ja supisevat kassalle maksavansa myöhemmin. Haastattelu tehdään ja Kikan julkinen ura mediassa on alkanut.
Mä haluun viihdyttää saa televisioensi-iltansa Mikko Alatalon vetämässä Kolmoskanavan Jukebox-ohjelmassa. Kikan osuus nauhoitetaan remontissa olevalla Tulliklubilla. Remonttireiskat seuraavat silmä kovana, kun Kikka lipsynkkaa ensisinkkuaan paljastavassa pinkissä asussaan rakennuspölyn keskellä.
Halvasta kankaasta kokoon kursittu toppi ei tahdo pysyä kiemurtelevan Kikan ylla,̈ ja yhdessä kohtauksessa Kikan toinen rinta vilahtaakin kameroille. Pia vaatii ohjaajaa lupaamaan, että kohtaus ei päädy lopulliseen videoon. Ohjaajankaan mielestä Suomi ei ole vielä valmis nännikohuun, etenkään Jukeboxin kaltaisessa kokoperheen ohjelmassa, joten ei huolta.
”Kun kuiskaat tuu, niin luokses tuun, olet samuraini tästä, salaisesta elämästä”
Tytöt ja Pian poikaystävä kokoontuvat tämän asunnolle videon ensi-iltana. Popcornit ja viinilasit käsissä ohjelmaa tuijotetaan hiljaisuuden vallassa. Pian poikaystävä tekee saman huomion kuin koko muukin Suomen kansa: tuo mekko ei tule pysymään ylhäällä loppuun asti. Mutta tytöt tietävät paremmin. Tai ainakin luulevat tietävänsä.
Mä haluun viihdyttää
Ohjelmassa nähtävässä versiossa vilahtaa kuitenkin se paljon pelätty nänni. Kikka ja Pia ovat musertuneita. Unelma tähteydestä on ohi ennen ensimmäistä levyäkään. Suomessa ei vuonna 1989 näytetä televisiossa paljasta rintaa parhaaseen katseluaikaan.
Onnitteluviinit juodaan loppuun, ja samaan syssyyn kaikki muukin viina mitä talosta löytyy. Itse asiassa tytöt eivät poistu asunnosta kahteen vuorokauteen. Kikka on varma, että hänen laulajanuransa on ohi, mutta yhtä paljon häntä masentaa, ettei tämän jälkeen ole paluuta Lumenen meikkimyyjäksikään.
Lopulta Pian on pakottauduttava töihin radiolle. Tarkistaessaan puhelinvastaajansa viestejä Pia yllättyy – niitä on valtavasti. Kaikissa kysytään samaa: milloin saamme haastatella Kikkaa? Milloin Kikka voisi esiintyä? Kerro kaikki Kikasta!
”Ota nyt kun annan sulle kaiken, välillämme kuumat säpinät käy”
Kikka on saapunut. Mä haluun viihdyttää soi radiossa, Kikkaa imitoidaan Pulttiboisissa ja Lapinlahden lintujen show’ssa, naistenlehdet haluavat haastatteluja, keikkakalenteri on tukossa. Junnu Vainio ja Veikko Samuli räätälöivät Kikalle nopeasti lisää kikkamaisia lauluja, ja mukaan heitetään pari vanhaa Vainio-Samulin-coveria Mona Caritan ja Nisa Sorayan levyiltä. Näin debyyttialbumi saadaan kauppaan ennätysvauhtia, ja yhtä nopeasti se myy kultaa. Ja sitten platinaa. Lopulta levyä myydään reippaasti yli 70 000 kappaletta.
Anna rakas
Ensimmäisen kultalevynsä syliin saadessaan Kikka kirjaimellisesti itkee onnesta. Tästä hän ei ole osannut edes uneksia. Ja seuraavana vuonna julkaistu kakkoslevy tulee myymään vielä enemmän.
Huippuvuosina 1989–1994 Kikalta julkaistaan viisi studioalbumia ja yksi kokoelma. Niistä neljä myy platinaa ja kaksi kultaa.
”Enkä suostu häpeemään, kun oikeeks tajuun tän”
Kikan keskivertofanien luonteesta ja määrästä kertoo paljon, että vaikka Kikan levyistä vain yksi nousee Suomen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön, niitä myydään huikeat 300 000 kappaletta. Kikkaa ei näy listojen terävimmässä kärjessä, koska levyjä ei osteta listasijoihin oikeuttavista levykaupoista, vaan huoltoasemilta, marketeista ja kioskeilta.
Kikan levyjä ostavat luonnollisesti miehet. Mutta keikoilla Kikkaa tulevat jututtamaan ja kiittelemään useimmiten naiset. Lapset, sekä pienet pojat että tytöt, esittävät Kikkaa joulu- ja kevätjuhlissa. Tampereen homot Kikka on voittanut puolelleen jo dj:nä, mutta laulajana hänestä tulee Suomen ensimmäinen camp-ikoni ja osa jokaisen drag-queenin ohjelmistoa. Vielä tänäkin päivänä Tampereen gay-ravintoloissa juhlitaan Kikan syntymäpäivää.
Kikka Merikievarin keikalla tammikussa 1991.
Pia ja Kikka kiertävät taustanauhojen kanssa ympäri Suomea reilun vuoden putkeen. Tahti on hurja; keikkoja on parhaimmillaan kolme päivässä, ja tytöt käytännössä asuvat autossa. Toisen levyn äänitysten alkaessa kumpikaan ei halua nähdä enää vilaustakaan toisesta. Kikan ja Pian tiet erkanevat.
Ystävyys kuitenkin palaa vuosien mittaan. Loppujen lopuksi Pia löytää itsensä vielä kerran manageroimasta Kikkaa.
Kikan vuodet artistina ovat täynnä menestystä, mutta myös epäonnistumisia ja henkilökohtaisia ongelmia. Ajoittain Kikan elämän sävyt tuntuvat muistuttavan Marilynin traagista elämää muutenkin kuin vain vaalennettujen hiusten osalta.
Kikka oli kirjaimellisesti platinablondi. Kuva: Tomi Palsa.
”Ei kauniimpaa voi todella tietää, jos sun vain saan, mua rakastamaan”
Kikka esiintyy euroviisukarsinnoissa ja Syksyn Sävelessä, on ehdolla Emma-palkinnon saajaksi ja tekee yhteistyötä Kari Tapion ja Pauli Hanhiniemen kaltaisten huippumuusikoiden kanssa. Julkista tunnustusta Kikka ei kuitenkaan saa. Hänelle ei myönnetä yhtään palkintoa tai kunniamainintaa kriitikkojen taholta.
Suomessa pateettisuus on aina sulattanut ihmisten ja musiikkijournalistien sydämet. Vakavaa ja raskassoutuista musiikkia tehdään paljon, koska sitä myydään paljon. Näillä lakeuksilla ei pelleillä, vaan jopa viihteen kuuluu olla asiallista.
Kuinka moni edes pystyisi olemaan se hupsu hölmö kuplamuovihousuissa ja kapteeninlakissa, huulipunat levinneinä, laulamassa onnen paisumisesta silkkitiellä ja sukkuloiden syöksymisestä venukseen? Yksin jossain discosavun keskellä, ehkä Nivalan Tuiskulassa tai köyliön Lallintalolla, luottaen vain itseensä ja siihen, että taustanauha ei katkea. Tällaiseen viihdyttämiseen pystyy vain vahva sydän, joka ei pelkää joutuvansa naurunalaiseksi, kun palkintona on ihmisten ilo.
Kun helmikuussa 2013 juttelen tuttavieni kanssa tämän artikkelin kirjoittamisesta, on jokainen ilahtunut ja innoissaan. Kikka herättää muistoja ja hymyilyttää. Ihmiset tapailevat hittejä ja ällistelevät asuvalintoja.
Kikka on jättänyt oman jälkensä aikaan. Mutta toisaalta, eihän sen pitäisi olla mikään yllätys. Niinhän kaikki oikeat tähdet tekevät.
Näistä hänet muistetaan: Kikan kuusi kuuminta
#1 Mä haluun viihdyttää (1989)
Kikan debyyttisinkulla Junnu Vainio ja Veikko Samuli kierrättivät Euroopan suurimman hitttehtaan Stock-Aitken-Watermanin soundia niin paljon kuin laki salli.
#2 Sukkula Venukseen (1990)
Kikan suurin hitti muistetaan rautalankakitaroinnista, pöhköstä synariffista ja tietenkin Fantastic Voyage –henkisestä sanoituksestaan. Tämä Syksyn Sävel -kolmonen oli Kikan oma lempikappale ohjelmistostaan.
#3 Kiihkeät tuulet (1990)
Parhaimmillaan Kikan hitit eivät hävinneet perinteisen eurodisco-maan Ruotsin tarjonnalle. Kiihkeissä tuulissa on ripaus Ankie Baggeria ja sanoitukset suoraan Reginan Naisten unelmia -palstalta.
http://www.youtube.com/watch?v=uH3NkkymY4A
#4 Onnen nainenkin silloin vasta saa (1991)
Kikkamainen seksuaalisen tasavertaisuuden ylistys, jossa torutaan hellästi itsekästä rakastajaa. Kikan tuottajat pyrkivät kiitettävällä tavalla varioimaan tähden soundia: tässä voi kuulla enemmän kuin rahtusen Technotronic-biittiä.
#5 Kierrätä pyöritä mua (1991)
Kikan tuotannossa ajankohtaisuus oli tärkeää. Tässä Syksyn Sävel -ehdokkaassa käytetään metaforana sellaista uutta ilmiötä kuin ”kierrätys”. ”Käytetyistä” mutta uudenveroisista naisista tosin oli jo runoillut esimerkiksi Dolly Parton vuoden 1975 kappaleellaan The Bargain Store.
http://www.youtube.com/watch?v=QQzJKRs6g7w
#6 Tartu tiukasti hanuriin (1993)
“Kurttusi kilisee, tähtiä vilisee, Niin mahdoton, tuo mestari on.. Säkkijärven polkkaa iloisesti sämpläävässä kappaleessa löydetään jälleen yksi hieno tapa puhua siitä itsestään. ”Kurttu” on muuten vanha lempinimi harmonikalle.
Artikkeli julkaistiin alun perin kerran Nuorgamin Printissä. Kiitokset Kikan pitkäaikaikaiselle managerille Pia Temisevälle, jota haastateltiin juttua varten Tampereella 26.2.2013.
