Iskelmät eivät ole todellisuutta, ja todellisuus ei ole iskelmää.
”Irvisti kaapista vaimon luuranko
Kun unohtui tyhjentää roskasanko
Osui keskelle otsaa se hiilihanko
Ja kiiltävänuppinen vaihdetanko
Hiljaa värähti kosketuksesta”
Vuonna 1996 ilmestyneeltä Käärmenäyttely-albumilta löytyvä Moottoritiemurhaaja muistelee on monella tavalla merkittävä Leevi-kappale. Kun alla oli vain pulskaa vuotta aikaisemmin ilmestynyt Rakkauden planeetta, olisi voinut luulla Göstan poppoon elävän kultakauttaan – mutta kaikkea muuta, Käärmenäyttely oli albumina pettymys, jonka pelasti vain se, että se oli parempi kuin neljä seuraavaa (ja samalla viimeistä albumia).
Käärmenäyttelyn avausraita (intron jälkeen) Moottoritiemurhaaja muistelee on kuitenkin Gösta Sundqvistin nerouden viimeisiä musiikillisia ilmentymiä. Se on myös bändin viimeissiä flirttailuja konemusiikin kanssa; myöhemmät albumit nojasivat perinteisempään rocksoundiin. Tietoisen halpa hi-nrg-soundi vain tehostaa loppujen lopuksi aika kryptiseksi jäävän tekstin voimaa.
Onkohan kukaan muu kirjoittanut yhtä monta kappaletta auto-onnettomuuksista? Saint Etiennellä on Like A Motorway ja Burnt Out Car, mutta Leevillä on peräti kolme: Pimeä tie, mukavaa matkaa, Teuvo, maanteiden kuningas ja tämä.
Ja onkohan kukaan muu kirjoittanut yhtä riipaisevia lauluja modernin ihmisen elämänpettymyksestä ja
sinänsä ylellisen arjen raadollisuudesta? Nimestä huolimatta Moottoritiemurhaaja ei kuitenkaan liity Göstan ympäristöpoliittisten laulujen jatkumoon vaan kyse on perhetragediasta: ”Mennä et saa / ja elävänä et pääse karkuun” summaa parisuhteen päätepisteen julmasti ja tarkasti.
Mutta kuitenkin: ”Autoradiossa hiljaa soi / jääthän mun luo”. iskelmät eivät ole todellisuutta, ja todellisuus ei ole iskelmää.
PS. Koska Käärmenäyttely jäi soimaan, vaimo pyysi ottamaan sen pois, etteivät lapset turmeltuisi. Tämä on usein hyvän levyn merkki.
Oikeaa versiota kappaleesta ei löydy YouTubesta, joten kuuntelemme Spotifysta.
Korjattu: väärä biisilinkitys ja Teuvo-kappaleen nimi.
