Yulia Volkova ja Lena Katina, teinilesboilun asialla.
Tyttöpopkeskiviikko on viikottainen katsaus, jossa paneudutaan tyttöpopin maailmaan pintaa syvemmältä mutta pintaa unohtamatta.
Tyttöpopin kentällä on paljon yrittäjiä eikä menestystä voi taata. Poptuottaja voi pelata varman päälle, mutta tuttu ja tylsä ei aina menesty. Tämän juttusarjan kuluessa paneudutaan tyttöpopin kaavoihin. Pyrin osoittamaan, ettei kaavamaisuus aina ole pahaksi, eikä laskelmointi ole sama asia kuin omaperäisyyden puute.
Britney ja t.A.T.u.
1990-luvun lopussa uransa aloittaneet jenkkitähti Britney Spears ja venäläinen duo t.A.T.u. edustavat laskelmoinnin voittoa. Molemmilla on ensimmäisillä videoillaan sama matikka. Spears oli 17-vuotias hänen ensimmäisen hittinsä, …Baby One More Timen (1998) ilmestyessä:
Spearsin myöhemmänkin uran tyyliin musiikkia myydään aggressiivisen suoraviivaisesti seksillä. Videon loppupuolella on esillä urheilullisempia vaatteita, mutta videon tunnusomaiseksi ilmeeksi on muodostunut alun koulutyttölook, joka korostaa seksin ohella artistin nuoruutta.
t.A.T.u:n ensimmäinen hitti Я сошла с ума purkitettiin vuonna 1999 ja julkaistiin vuonna 2000:
Myös t.A.T.u. panostaa koulutyttömeininkiin, mutta meininki on provosoivampaa. Romanssia tapailevat artistit ovat aidan takana ihmisten pällisteltävinä. Se on reipas aloituskuva bändille, jonka konseptina oli myydä fiktiivistä teinilesboilua. Bändin jäsenistä Yulia Volkova oli biisin ilmestyessä 15, Lena Katina 16.
Tässä vielä videon englanninkielinen versio All the Things She Said:
Kenties siksi, että t.A.T.u:n tytöt olivat nuorempia, heidän meininkinsä ei ole ihan yhtä pornoisaa kuin Spearsilla. Kapina ja herkkyys tukevat toisiaan.
Spearsin kakkosvideolla Sometimes meininki on aivan toinen:
Spears näyttää karanneen jogurttimainoksesta, seksistä ei ole tietoakaan ja kaikki on kunnollista. Jenkkiteiniunelma on näytillä valkeimmassa muodossaan. Kun artisti on ensin lanseerattu ykkösvideossa tietyllä tavalla, on kakkosvideon tarkoitus laajentaa kuvaa päinvastaiseen suuntaan.
Omalla kakkosvideollaan Нас не догонят t.A.T.u. lähti samalle linjalle:
Koulupukujen sijaan videolla fiilistellään teiniromantiikkaa toppatakit päällä. Jenkkikamalle ominaisen hiotun meiningin sijaan Volkovan ja Katinan romanssi näyttäytyy inhimilisenä ihmisten välisenä toimintana.
Imagonlaajennukseen liittyvän peruskaavan ulkopuolella videot ovat toki hyvin erilaisia. t.A.T.u:n itsemurhahakuinen säiliöautokolarointi on kestänyt aikaa paljon paremmin kuin Spearsin elämästä vieraantuneempi lähestymistapa.
Tässä englanninkielinen versio Not Gonna Get Us:
t.A.T.u:lla ja Spearsilla on muutakin yhteistä. Kummatkin saivat alkunsa lapsitähtinä. Spears oli uransa alkuvaiheessa The Mickey Mouse Clubissa. t.A.T.u:n Volkova ja Katina tutustuivat puolestaan venäläisessä lapsibändissä nimeltä Neposedi. Nimi viittaa lapsiin, jotka eivät osaa olla aloillaan.
Sekä t.A.T.u-kaksikolla että Spearsilla oli lisäksi vanhemmat, jotka panostivat siihen, että heidän jälkikasvunsa suuntaisi viihdealalle mahdollisimman nuorina. Showbisnesäidin stereotyyppi on vahvasti läsnä.
Yhteenveto
Menestystä halajavan tyttöpopartistin täytyy siis aloittaa seksikkäällä videolla, tehdä seuraavaksi tunteikas video ja muistaa panostaa koulupukuihin. Lastenohjelmatausta ei ole haitaksi. Parhaimmillaan taktikointi johti t.A.T.u:n kohdalla siihen, että provosoivin ratkaisu oli aina paras, ja Spearsin kohdalla hyökkäävään seksin soveltamiseen. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, nämä ovat artistien parhaita ominaisuuksia.
Juhana Pettersson on kirjailija, toimittaja ja roolipelitaiteilija. Sarjan kirjoittajan ensimmäinen romaani Sokerisamurai ilmestyy alkuvuodesta 2013 (Into Kustannus) ja sijoittuu tyttöpopin maailmaan.
