Hot Chipin roteva partasuu, Matti Markkola rakastaa sinua!
Levyjoulukalenterissa nuorgamilaiset suosittelevat kolmea vuoden 2012 levyä sekä halunsa mukaan yhtä kuluneena ilmestynyttä kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Matti Markkola.
The 2 Bears: Be Strong
Millaista musiikkia oikeastaan The 2 Bears tekee? Pop-hip-housea? Liquid-bmore-house-steppia? Rave-garagea? Emmä tiedä. Luin äskeiset määrittelyt Wikipediasta. Lontoolaiskaksikko Raf Rundellin ja Joe Goddardin, sen Hot Chipin rotevan partasuun, joka kaksikosta ehkä yllättäen on se vähemmän karhumainen mies, albumi on vuoden paras heteromiesten elektrohomostelulevy.
Hot Chip: In Our Heads
Minun on turha esittää puolueetonta. Hot Chipillä on suora reitti sydämeeni. In Our Heads on viides osoitus Hot Chipin ylivertaisesta lahjakkuudesta impata kaikkien menneisyyden hyvien bändien hyvät biisit ja tehdä niiden vaikutuksen alaisena omaa uniikkia ja vaivatonta popmusiikkia. Albumimitassa tulee Hot Chipin leikittelystä kyllä aina vähän ähky. Malttaisivatpa seuraavaksi tehdä puolituntisen levyn täynnä kolmeminuuttisia radiohittejä. Osaisivat kyllä.
Deftones: Koi No Yokan
Taannoisella Helsingillä-keikalla saattoi huomata, että Deftones on yhä täysin relevantti ja elinvoimainen yhtye, mitä ei voi sanoa monestakaan muusta ysärin puolella läpilyöneestä amerikkalaisesta vaihtoehtometalliyhtyeestä. SUE-lehti ehti jo ilmoittaa Koi No Yokanin olevan vuoden paras ulkomaalainen albumi. Ei nyt sentään, mutta peesataan sen verran, ettei testosteroniemoilu ole maistunut näin hyvältä sitten Around The Furin.
Sarja jatkuu huomenna.
