Oskari Onninen kaivaa viimeisestä luukusta teknon Burialin, hautajaislauluja sekä vuoden merkittävimmän albumin.
Antti Lähde kertoo teille maailman masentuneimmasta musiikista ja avant-popin mestariteoksesta, joka ei saanut osakseen samaa huomiota kuin Purity Ring ja Grimes.
Anton Vanha-Majamaan luukusta löytyy pahan mielen kulttiklassikkoa, parempien unien nyyhkypoppia ja suomalaista post-laulelmaa.
Santtu Reinikainen yrittää livahtaa velvollisuudestaan kuin koira (pun intended) veräjästä.
Kari Koivistoisen luukusta löytyy iloinen diktatuuri, suuruudenhulluutta ja kasa ärsyttäviä taidekoulurunkkareita.
Joulukalenterissamme numero 19 on abstraktin musiikin luku.
Niko Peltosen luukku vie Rovaniemelle, Lammassaareen ja Lontooseen.
Joni Klingin joulupöydässä on vetelää riisipuuroa, S&M-piparkakkutalo ja karrelle liekitetty kekripässi pirunmarjahyytelöllä
Luukussa kolme pitkän linjan muusikkosankaria sekä nousevia kansanmusikantteja.
Juuso Janhunen kertoo, kuka teki vuoden parhaan r&b-levyn. Vastaus ei ole Frank Ocean.
Joonas Kuisman luukusta löytyy täännyttävää, flipannutta ja ei-kovin-kestävää musiikkia.
Luukusta kolmetoista löytyy muun muassa pilleri ja alumiinikuutio. Häh?
Antti Piiraisen luukusta löytyy jurakautta raskaampaa ja ilkikurista runonjulistusta.
Kansainvälisestä luukusta paljastuu Suomi-Kanadaa, suomenruotsalaisuutta, Venäjä sekä puolalainen etunimi.
Mitä pilkistää Mervi Vuorelan luukun takaa?
Näin tarjoilisimme dreampop-helmen, kirkasotsaisen kitararock-levyn ja unohdettua haikeilua.
Luukun sisällä on taikajuomapataan pudonnutta hellepsykedeliaa, tupakkaa ja teennäinen nainen.
Seiskaluukussa minimalismia, stadioneita ja stadionminimalismia.
Markus Hildenin täyttämästä luukusta paljastuu pikku mestariteos sekä kaksi suomirockin kulmakiveä.
Tuomas Kokon luukusta paljastuu unen ja valvetilan rajalla kulkevaa lofi-popia ja stadionluokan melodioita.
Nuorgam
