Brian Warner alias Marilyn Manson.
“There’s no time to discriminate
Hate every motherfucker
That’s in your way”
Tänään Kuolemanlaakson High Schoolissa on vuorossa kotitaloutta, jolloin opimme käsittelemään käsiaseita, sekä uskontoa, jolloin tutustumme Marilyn Mansonin oppiin.
Siinä opissa maailma on mustavalkoinen: toisella puolella on ikävä jumala, toisella sinä itse – suvereeni, mutta hellyyttävän epävarma nuori. Mutta mikä se jumala on? Se voi olla kapitalistinen yhteiskunta, kristinusko, koulujärjestelmä, tai ihan mikä tahansa, joka on tuhonnut nuorison uskon tulevaisuuteen. Yksi asia on varma: jumala ei pelasta.
Tästä epäkohdasta syntyi shock rock -yhtye Marilyn Manson, jonka jokainen jäsen sai nimensä sarjamurhaajan mukaan. Ja Marilyn Manson oli ehkä virkistävintä, mitä grungen jälkeen saattoi rockmusiikkiin kuvitella.
Brian Warner eli Manson itse edusti kauniin nuorison turmeltumattomuuden ja maailman yleisen pahuuden lietsomaa ambivalenssia jo nimellään: etunimi tuli uuden maailman jumaloiduimmalta naiselta, sukunimi pelätyimmältä murhaajalta.
Marilyn Mansonin opetuslapset pelastuivat pahuudelta vihaamalla. Kun itsensä pieleen menneeksi abortiksi mieltänyt nuori purki ahdistustaan ensin grungen välityksellä huutamalla särökitaran ylle, Manson vei ahdistuksen pidemmälle mukanaan androgyniaa, verta, pornoa ja väkivaltaa. Vihasit mitä tahansa, et voinut vihata Marilyn Mansonia, koska hän vihasi kanssasi. Viha on tie tasa-arvoon. Ei-kukaan, joka vihaa, on lopulta jotain, kuten Manson julisti Holy Wood -albumin (2000) loistavalla The Nobodiesilla, joka kertoo Columbinen verilöylystä ja median kaksinaamaisesta suhtautumisesta tragediaan.
“Capitalism has made it this way
Old-fashioned fascism will take it away”
Popmusiikin Hitler, antikristus ja mätä omena oli myös Pelastaja, supertähti ja nero.
Bonus!
Tässä edellä mainittu The Nobodies.
