Utopistinen autokolari blurrasi käteni
Frank William Miller Junior postasi yksi päivä uutisen, josta kävi ilmi, että Nasin ja Kelisin yhteinen tytär on nyt collegessa. En useinkaan mieti ikääni saatikka tunne itseäni jotenkin vanhaksi, paitsi ehkä positiivisella ja kiitollisella tavalla, mutta tuo pisti miettimään. Nasin ja Kelisin tytär on collegessa…
Nuorena miehenä Nasir kirjoitti tämän tekstin, jossa hän ainakin yrittää määritellä oman utopiansa, mutta konsepti ei mielestäni toimi. Nasin utopia ei vaikuta järin eheältä konstruktilta. Tai ainakin se on hyvin subjektiivinen utopia ja siksi ehkä realistisempi kuin monet esimerkiksi 1900-lukua ravistelleet utopistiset pyrkimykset.
If coke was cooked without the garbage we’d all have the top dollars
Jos Nas voisi myydä kovalla hinnalla kokaiinia, jota ei ole leikattu millään, asiakkaiksi vaaditaan ihmisiä joiden elämä todennäköisesti muuttuu jossain vaiheessa dystopian omaiseksi rahoittaakseen Nasin utopian.
No rubbers, go in raw
Kaikki ne raskaudelle tai taudeille altistuvat naiset eivät pääsisi osalliseksi utopiasta.
Myös epäjohdonmukaisuuksia löytyy.
Imagine everybody flashing, fashion
Designer clothes, lacing your clique up with diamond Roles
Jos kaikilla on styleimmät kledjut ja korut, joku muu tapa erottautua nousee varmasti esiin. Tämä on ankara noidankehä.
Brand new whips to crash then we laugh in the iller path
MItä järkeä on toivoa, että voi ajaa kolareita uusilla autoilla?
I’d open every cell in Attica send ’em to Africa
Tätäkin on omalla tavallaan kokeiltu. Amerikkalaiset karkoittivat aikoinaan mm. kaivosalueiden työläisaktivisteja kommunisteina Neuvostoliittoon. Se ei toiminut. Ja vapautettujen orjien perustama Liberiakaan ei taida enää olla kovin funktionaalinen valtio.
Ja niin edespäin. Hetkellisesti, määrättyyn pisteeseen saakka ja yksilö- tai possetasolla tämä utopia on varmasti myös toteutunut ajoittain. Nasin tekstissä on paljon viitteitä hikan nihilistiseen anarkiaan ainakin siltä osin ettei lainvalvontaa ole. Reaalimaailmassa tämän sortin utopioilla on taipumus kaatua juuri lainvalvontaan.
Aika hankala reunaehto.
If I Ruled the Worldin utopiassa on kaiken kaikkiaan enemmän Tony Montanaa kuin Sir Thomas Morea ja myös se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi positiivisella ja kiitollisella tavalla.
