Leevi and the Leavings Top 40

#4 Pohjois-Karjala (1986)

LeeviPerjantai

Aitosuomalaisen mielenlaadun tarkin kuvaus sisältää samalla toiveikkaan anthemin.

”Eihän elämä paljoa antanut
sateenkaari päättyi nakkikioskille
ravintolapöytään oksentaville naurettiin”

Tämä artikkeli on omistettu niille arjen sankareille, jotka tämänkin sarjan mahdollistaen leppymättä jaksavat ladata Youtubeen kotimaisen popin klassikkokappaleita… ja vielä kuvittaa ne tajunnanvirrallaan.

Vuonna 1986 Kerro terveiset lapsille -singlen b-puolena julkaistu kappale kertoo kaupunkilaismiehen kaipuusta juurilleen, myyttiseen xanaduun nimeltä Pohjois-Karjala. Ehkä moinen paikka on olemassa, ehkä se on vain ahdistuneen mielikuvituksen tuotetta. Jouduin tekemään juttua varten taustatutkimusta: googlaamaan missä tämä Pohjois-Karjala oikein on. Wikipedian mukaan se on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Sen maakuntakeskus on Joensuu.

lee1

Joensuu! Siellä olen käynyt kahdesti. Se vaikuttaa sydämelliseltä paikalta. Kenties voisin mennä toistekin. Ensimmäistä kertaa pysähdyin Joensuussa lapsuudessa perheen kanssa matkustaessa, koska kaupungissa oli kaksi nähtävyyttä, jotka kotikaupungista puuttuivat: McDonald’s ja Pizza Hut. Tuo ensimmäinen McDonald’sissa syöminen on varmasti rakkaimpia lapsuusmuistojani. Siisti ja edullinen paikka, jossa kukaan ei oksentanut ravintolapöytään. Toista se on täällä suurkaupungissa.

Toisella visiitilläni Pohjois-Karjalaan olin 19-vuotias ja käymässä Ilosaarirockissa. Suurin osa festivaalin bändeistä oli pöljiä, enkä mennyt käytännössä katsomaan yhtään keikkaa. Sellaista festareilla on. Oli mukavampaa käveleskellä Laulurinteen tyhjillä rannoilla kun muut olivat katsomassa PMMP:tä. Oli mukavaa istua mattolaitureilla ja autoista tyhjien, rauhallisten katujen reunakivetyksellä lämmintä olutta juoden ja kylmää lenkkimakkaraa syöden.

Ehkäpä siis olisi mukavaa lähteä Pohjois-Karjalaan. Rapistella eurokeppanoita auki aamusta iltaan. Ja ehkä levätä hieman päivisin.

lee2

Onhan Helsinkikin mukava, ja ehkä joskus hetkisen kaunis. Kun lumi sataa Lasipalatsinaukiolle ja verhoaa perin oudosti sommitellun Revell–Huttunen–Borg-asetelman, joka edustaa kaikkea sitä glamoröösiä ja silti idyllistä Helsinkiä, jota Suomi-Filmeissä aina ajoittain näkee heinälatojen lomassa.

Parin vuoden ajan Kalliostakin voi ammentaa romantiikkaa, kun aurinko kesäisin imeytyy kerrostalojen rikinkeltaisiin rappauksiin ja terasseilta tuoksuu tupakka. Sitten saa sen vihonviimeisen kerran nakkikioskilla turpaan ja alkaa vihata koko kaupunginosaa toivoen sille pikaista ja katkeraa näivettymistä, kun pystykiskan luukusta nälkäiseen käteen lyödään höyrytetty lohturuoka väärillä mausteilla.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

Tätä on se toinen Helsinki. Se josta on päästävä pakoon, laulumaita kohti. Se näyttäytyy yhtä ankeana kuin Stadi vain pystyi näyttäytymään Pohjois-Karjala-kappaleen ilmestymisajan leffoissa ja tv-sarjoissa. Harmaana, autiona ja yhtä kusenhajuisena kuin Makkaratalon varjoisat alikulut elokuvassa Täältä tullaan elämä. Se on vanhoja, metallirunkoisia, mineriitillä vuorattuja 1960-luvun tyyppinakkikioskeja, savitakkeja radiopuhelimineen, ohimenevä tunkkainen poistoilmakanavan lentosuudelma. Tämä on kaupunki, jonka kurjuuden tajuaa vasta, kun syö jouluateriaansa Asematunnelin Hesburgerissa ja katselee eksyneitä ihmissieluja harhailemassa toistuvasti rosa ventorumin poikki.

lee4

Lähiön ylle kohoaa vesitornin jännebetonibastilji. Sen alla pieni ihminen tuntee hetken olevansa suojassa Helsingin armottomalta, kymmenen kuukautta vuodessa runtelevalta taivaalta. Yrität tähyillä sateenkaarta, mutta helsinkiläisestä sateenkaaresta merituuli ja myrsky ovat haalistaneet värit ilottomiksi, ja tämä on kaupunki, jossa sen pää hukkuu helposti. Se ei ole mikään hilpeä double rainbow, ei Dorothyn eikä Finianin sateenkaari. Se on stressaantunut sateenkaari, joka ei uskalla lepuuttaa häntäänsä missään kovin pitkään. Joskus se laskeutuu odottamattomiin paikkoihin ja onnekas voi siihen törmätä olutaarteen löytäen.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

Monet ovat ison kaupungin äänet. Metron jylinää, kiihdyttävien raitiovaunujen sireeniulvahduksia, autojen tylsämielistä murinaa. Lautatarhan ohi kulkiessa kuulee kuinka puutavara mätänee lamatalven lumien alla. Lapsi huutaa, puliukko huutaa, jokainen ihminen huutaa ja äänet ropisevat rikkoutuvina pulloina pääkallosi kolehtirasiaan. Äänien sekaan hukkuu Elämän Sävel. Ja kuka hälyn vankina edes yrittäisi laulaa, enemmän kuin hyräillä toiveikkaasti. Sitten kun on varma että muut ovat menneet.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

”Sivukujilla elämän kulkien
toivon onneni jostain vielä löytyvän”

lee7 SAMSUNG DIGITAL CAMERA SAMSUNG DIGITAL CAMERA lee10

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!