
Nyt lähtee, lupaa Deerhunter.
Niko Vartiainen luennoi maailman parhaasta nuoresta rockyhtyeestä tällä hetkellä.
“Focus on depth that was never there
Eliminate what you can’t repair”
Deerhunter…
- – on maailman paras nuori rockyhtye tällä hetkellä.
- – on julkaissut neljä toinen toistaan loistavampaa levyä: Cryptogramsin, Microcastlen, Halcyon Digestin ja Monomanian.
- – sulauttaa musiikissaan yhteen rockmusiikkia eri vuosikymmeniltä:
- shoegazea
- krautrockia
- punkia
- bluesia
- doo-wopia
- rock ‘n’ rollia
- – sekoittaa kaikki nuo tyylit ja hyvin kirjoitetut laulut hämmentävän sulavaksi ja eheäksi paketiksi, joka kuulostaa mahdottomalta imitoida ja täysin omanlaiseltaan.
- – yltää levyillään moneen eri rekisteriin, aina niin mahtavasta “nyt lähtee!” -olosta kauniiseen, unelmoivaan säveltunnelmointiin.
- – koostuu tällä hetkellä viidestä muusikosta, mutta yhtyeen keskiössä ovat laulunkirjoittajat Bradford Cox ja Lockett Pundt.
- – on erityisesti henkilöitynyt heistä ensin mainittuun, eli Bradford Coxiin.
Bradford Cox…
- – on aikamme tuotteliaimpia lauluntekijöitä.
- – tekee suurimman osan Deerhunterin kappaleista.
- – on myös julkaissut kolme soololevyä Atlas Sound -nimellä ja hurjan määrän lisätavaraa blogissaan.
- – kärsii Marfanin oireyhtymästä, joka ilmenee yleisimmin poikkeavuuksina luustossa. Oireyhtymä on hoitamattomana hengenvaarallinen ja sen kantajat ovat usein kuolleet nuorina.
- – onkin saanut faninsa pidättämään hengitystä, sillä varsinkin yhtyeen läpimurron aikoihin Coxin kuoleminen nuorena vaikutti skenaariona pelottavan todennäköiseltä.
- – on kuitenkin pysynyt edelleen ilmeisen terveenä.
- – on osin sairautensa ja osin eksentrisen ja äkkiväärän olemuksensa vuoksi tuonut jopa hieman vaaran tuntua pitkään turtuneeseen rock-maailmaan.
- – on hätkähdyttänyt ja hämmästyttänyt yleisöään muun muassa soittamalla My Sharonaa tunnin ajan keikalla Minneapolisissa tai keväisessä Jimmy Fallon -esiintymisessään.
Microcastle…
- – on Deerhunterin levyistä se paras ja kokonaisuutena hiotuin.
- – yhdistää ambient-suvannot punkriffeihin, aurinkoisiin melodioihin ja ahdistuneisiin, melankolisiin sanoituksiin.
- – ilmestyi puolitoista vuotta melko synkeän ja vaikean Cryptogramsin jälkeen.
- – tuntuu edelleen hyvin erilaiselta kuin Cryptograms ja on ihmeellistä, että sama yhtye on voinut tehdä niin lyhyessä ajassa näin erilaiset albumit.
- – vei minulta jalat alta olemalla niin kaihoisa ja kaunis mutta toisaalta rokkaamaan ja pauhaamaan oikeina hetkinä vastustamattomalla tavalla.
- – on parhaimmillaan keskivaiheen ambient-suvantonsa loputtua, kun yhtyeen paras pophelmi käynnistyy vahvistinmelulla, rumpukompilla ja kitarariffillä.
“I never saw it coming
waiting for something from nothing”
Nothing Ever Happened…
- – on oodi tyhjyydelle, sisällöttömyydelle ja täyttymättömille odotuksille.
- – naittaa klassisen krautrock-kompin surisevien shoegaze-kitaroiden kanssa ja antaa häälahjaksi kimpun popmelodioita ja kassillisen karismaa.
- – olisi täydellisessä maailmassa koko kansaa tanssittava stadion-klassikko, joka täyttäisi areenat Wembleystä Niiralan monttuun.
- – venyy yhtyeen live-esiintymisissä lähes 15 minuutin mittoihin, jonka aikana voi kokea auringonlaskun, -nousun ja -pimennyksen kaikki yhdessä välähdyksessä.
- – on epäilemättä yhtyeen tunnetuin kappale, mutta paradoksaalista kyllä, se ei edes ole Bradford Coxin kirjoittama, vaan näiden tyyppien…

…eli yhtyeen ex-basistin Josh Fauverin ja rumpali Moses Archuletan.
Deerhunter – Nothing Ever Happened
Bonus!
Deerhunterilta äänestettiin myös kappaletta Strange Lights.