2000-luvun ulkomaiset pophelmet: #61 Deerhunter – Nothing Ever Happened (2008) / Nuorgam

Nyt lähtee, lupaa Deerhunter.

Niko Vartiainen luennoi maailman parhaasta nuoresta rockyhtyeestä tällä hetkellä.

“Focus on depth that was never there
Eliminate what you can’t repair”

– on maailman paras nuori rockyhtye tällä hetkellä.
– on julkaissut neljä toinen toistaan loistavampaa levyä: Cryptogramsin, Microcastlen, Halcyon Digestin ja Monomanian.
– sulauttaa musiikissaan yhteen rockmusiikkia eri vuosikymmeniltä:

– sekoittaa kaikki nuo tyylit ja hyvin kirjoitetut laulut hämmentävän sulavaksi ja eheäksi paketiksi, joka kuulostaa mahdottomalta imitoida ja täysin omanlaiseltaan.
– yltää levyillään moneen eri rekisteriin, aina niin mahtavasta “nyt lähtee!” -olosta kauniiseen, unelmoivaan säveltunnelmointiin.
– koostuu tällä hetkellä viidestä muusikosta, mutta yhtyeen keskiössä ovat laulunkirjoittajat Bradford Cox ja Lockett Pundt.
– on erityisesti henkilöitynyt heistä ensin mainittuun, eli Bradford Coxiin.

– on aikamme tuotteliaimpia lauluntekijöitä.
– tekee suurimman osan Deerhunterin kappaleista.
– on myös julkaissut kolme soololevyä Atlas Sound -nimellä ja hurjan määrän lisätavaraa blogissaan.
– kärsii Marfanin oireyhtymästä, joka ilmenee yleisimmin poikkeavuuksina luustossa. Oireyhtymä on hoitamattomana hengenvaarallinen ja sen kantajat ovat usein kuolleet nuorina.
– onkin saanut faninsa pidättämään hengitystä, sillä varsinkin yhtyeen läpimurron aikoihin Coxin kuoleminen nuorena vaikutti skenaariona pelottavan todennäköiseltä.
– on kuitenkin pysynyt edelleen ilmeisen terveenä.
– on osin sairautensa ja osin eksentrisen ja äkkiväärän olemuksensa vuoksi tuonut jopa hieman vaaran tuntua pitkään turtuneeseen rock-maailmaan.
– on hätkähdyttänyt ja hämmästyttänyt yleisöään muun muassa soittamalla My Sharonaa tunnin ajan keikalla Minneapolisissa tai keväisessä Jimmy Fallon -esiintymisessään.

– on Deerhunterin levyistä se paras ja kokonaisuutena hiotuin.
– yhdistää ambient-suvannot punkriffeihin, aurinkoisiin melodioihin ja ahdistuneisiin, melankolisiin sanoituksiin.
– ilmestyi puolitoista vuotta melko synkeän ja vaikean Cryptogramsin jälkeen.
– tuntuu edelleen hyvin erilaiselta kuin Cryptograms ja on ihmeellistä, että sama yhtye on voinut tehdä niin lyhyessä ajassa näin erilaiset albumit.
– vei minulta jalat alta olemalla niin kaihoisa ja kaunis mutta toisaalta rokkaamaan ja pauhaamaan oikeina hetkinä vastustamattomalla tavalla.
– on parhaimmillaan keskivaiheen ambient-suvantonsa loputtua, kun yhtyeen paras pophelmi käynnistyy vahvistinmelulla, rumpukompilla ja kitarariffillä.

“I never saw it coming
waiting for something from nothing”

– on oodi tyhjyydelle, sisällöttömyydelle ja täyttymättömille odotuksille.
– naittaa klassisen krautrock-kompin surisevien shoegaze-kitaroiden kanssa ja antaa häälahjaksi kimpun popmelodioita ja kassillisen karismaa.
– olisi täydellisessä maailmassa koko kansaa tanssittava stadion-klassikko, joka täyttäisi areenat Wembleystä Niiralan monttuun.
– venyy yhtyeen live-esiintymisissä lähes 15 minuutin mittoihin, jonka aikana voi kokea auringonlaskun, -nousun ja -pimennyksen kaikki yhdessä välähdyksessä.
– on epäilemättä yhtyeen tunnetuin kappale, mutta paradoksaalista kyllä, se ei edes ole Bradford Coxin kirjoittama, vaan näiden tyyppien…

…eli yhtyeen ex-basistin Josh Fauverin ja rumpali Moses Archuletan.

Deerhunter – Nothing Ever Happened

Bonus!

Deerhunterilta äänestettiin myös kappaletta Strange Lights.