Jamaikalaisen dub-estetiikan eurooppalaisin ilmentymä oli 25 vuotta sitten Berliinissä syntynyt Basic Channel. Levymerkin vaikutus sen jälkeen tulleeseen musiikkiin on suhteettoman suuri verrattuna siihen kuinka vähän siitä nykyään puhutaan.
Nuorgamin Teemu Fiilin, Kimmo K. Koskinen ja Arttu Tolonen kaivoivat esille neljätoista b-kategorian hardrock-bändiä, joita saatoit mahdollisesti kuunnella yläasteella, mutta joiden et todellakaan tiennyt olevan yhä kasassa!
Fuusiojazz on ilman muuta ansainnut lähes kaiken niskaansa saamansa paskan. Mutta kuten kaikista meistä, myös fuusiojazzista löytyy jotain nerokasta. Kuten Weather Report.
Harva osaa tehdä ristiriitaisimmista impulsseistaan näin kaunista musiikkia.
FKA Twigs manifestoitui musiikin maailmaan valmiina taiteilijana, jolla on todella tunnistettava tyylinsä. Se on harvinaista.
Singularity muistuttaa huomattavissa määrin viiden vuoden takaista Immunitya – osittain improvisoituja biisejä, jotka etsivät paikkaansa janalla brutaalihkon tamppauksen ja herkän, älyllisen pianomaalailun välillä.
Miehet. Tsk. Aina puhumassa tunteistaan ja draamailemassa.
Kun dinosaurus lähti diskoon, siinä rytisi relevanssi ja paukkuivat peilipallot!
1980-luvun mötkösoundin isot hiuspehkot, leveät olkatoppaukset ja valtavat yleisömeret loivat hyvät edellytykset sosiaalisen vastuun toteuttamiselle. Tai sellaisen teeskentelylle.
1980- ja 1990-luvuilla syntyi monta polygonien ja musiikin ihanaa liittoa.
Nuorgam vetää töpselin seinästä marraskuun viimeisenä päivänä. Siihen asti kuuntelemme päivittäin kahdenkymmenen kappaleen soittolistan, jonka on koonnut yksi sivuston kirjoittajista.
Riston uusin on yksi vuoden parhaista levyistä.
Tämä laulu on suomalainen road movie sekä Leader of the Pack.
Arttu Tolonen keräsi soittolistan, jolle valitsi Reedin soolouralta niitä vähemmälle huomiolle jääneitä ja itselle tärkeitä biisejä. Kaikilta Loun levyiltä niitä ei edes löydy.
Eli mitä tapahtui Holger Czukaylle, Michael Karolille, Jaki Liebezeitille ja Irmin Schmidtille krautrock-instituution hajottua.
Kenties planeetan historian heinoin yhdistelmä slaavilaista melankoliaa, italialaista naputtelua, hotellin drinkkibaarin synia ja espanjalaista kitararevittelyä.
No One Knows on QOTSAa queeneimmillään, samasta kaivosta vettä kantamassa kuin Freddie Mercuryn melodiapartio, kirjoittaa Arttu Tolonen.
Rakkaudesta kalustemainoksiin.
Turboahdettuun meininkiin taipuvaisen projektin ilmavin ja sielukkain biisi, joka kuulostaa lähes vahingossa syntyneeltä.
Hulluudesta on tehty lauluja maailman sivu, hyviä ja huonoja, mutta hyvin harvoin todentuntuisia.
The Fall on aina erilainen, aina samanlainen, aina periksi antamaton 30 studiolevyn mittainen iltapuhde.
Kööpenhaminalaistunut makedonialainen Bjonko Stosic tuo Copenhagen Chalgija -bändinsä Helsinkiin tanssittamaan suomalaisia.
Kymmenen kiinnostavaa, mutta vähemmälle huomiolle ja radiosoitolle jäänyttä helmeä sekä Dire Straitsin että Knopflerin omasta tuotannosta.
Sukellus pehkoon. Mukana Treat, Smashed Gladys, Tesla, Kix ja monia muita klassikkoja.
Arttu Tolonen kertoo, miltä kuulostaa tekno sovitettuna klassiseksi musiikiksi. Vinkki: ei pahalta!
Arttu Tolonen näyttää, miltä scifi-hiphopin klassikko kuulostaa.
Oletko työväenluokka? Niin on Darkthronekin! Hyvää vappua!
Kehitys on kuolemaksi. Ja rakkaus.
Tältä kuulostaa ja näyttää, kun digitaalinen maailmamme lahoaa käsiin.
No Scrubsin kitarat kuulostavat huonoilta sampleilta, mutta Arttu Tolonen pitää biisiä silti vastaansanomattomana.
