Maolainen istumalihasvallankumous
Kun istun tässä perseelläni sohvassa vuonna 2013, on pakko sanoa, ettei mieleen tule kovin montaa rap-metallia oksettavampaa ilmiötä; ilmiötä, joka olisi tuottanut maailmaan vähemmän musiikillista hyvää. Ja rap metal myös täytti Evan Seinfeldin pään piripintaan kusella, siinä missä aiemmin siellä oli ehkä vielä tilaa hapelle. Joskus herään öisin ja mietin, että millaisessa maailmassa Public Enemyn ainoa perintö on ehkä tämä…
Ja sitten on se poliittinen puoli. Kalliisti koulutettu keskiluokan kersa liimailee kitaraansa maolaisen kokaiinia salakuljettavan ja talonpoikia lahtaavan terroristiorganisaation tarroja. Niihin aikoihin, kun Rage Against The Machine oli pinnalla, kävin usein Two Bells Tavern -nimisessä baarissa. Sen miesten vessan seinässä oli graffitteja, kuten “HEITÄ HOMO VOLTTI”. Oikeasti! Ja “DO NOT SPEAK OF REVOLUTION UNTIL YOU ARE READY TO EAT RATS”.
Rottien syömisestä en tiedä, mutten usko, että Morello oli missään vaiheessa valmis käymään läpi sitä prosessia, joka on maolainen kulttuurivallankumous. Ja kyllä, luin itsekin Noam Chomskya ja Howard Zinniä kritiikittömästi silloin, 20 vuotta sitten, mutta haluaisin kovasti uskoa, etten ollut missään vaiheessa samoilla bonustasoilla kuin Tom Morello…
On siis jonkinasteinen mysteeri, että rakastan joitain Rage Against The Machinen kappaleita näinkin paljon. Tämä vain on yksi niitä bändejä, jotka parhaimmillaan jyräävät omalla suvereeniudellaan kaikki heidän tielleen asettamasi esteet. Ei voi mitään. Ihan turha edes yrittää. Bulls On Parade on kuin My Sharona rastapäisille vaihtoehtonuorille.
Voin jopa antaa miehistölle anteeksi Audioslaven…
