Kun kymmenen vuoden päästä tarkastellaan popvuotta 2013, Charli XCX:n lienee tyytyminen nimen vilahtamiseen alaviitteen sivulauseessa, Markus Hilden kirjoittaa.
Kaikella, mitä teemme, on seurauksensa. Ihmiskunnan on itse päätettävä, millaisen tulevaisuuden se haluaa luoda.
Justin Timberlaken uuden tulemisen kunniaksi 40 mahtavaa Timbo-hittiä Cry Me a Riveristä Get Ur Freak Oniin.
Getosta selvittiin, poptähdeksi tultiin.
Jos annat salakavalasti kiehtovalle Nine Livesille pikkusormen, se kiittää kehräten ja saattaa viedä koko käden.
Joidenkin mielestä skottibändi on vain mitätöntä villapaitahimmailua, mutta he ovat niin väärässä. Minkään muun yhtyeen musiikki ei kiteytä popmusiikin perusasioita yhtä lumoavasti.
Sattuu, ei satu, sattuu, ei satu. Markus Hilden arpoo, koskettaako brittibändin kakkosalbumi millään tavalla.
Uskotko kolmanteen mahdollisuuteen?
Miten viisaita lapsia! Laulavat siitä, että kaikki hyvä saattaa haihtua hetkessä, joten pidä siitä kiinni.
Haloo Helsingin neljänneltä albumilta välittyvät luontevasti ja positiivisella tavalla kaikki tien päällä ja studiossa vietetyt tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet.
Hömppäpop voi olla loistavaa ihan hömppänäkin, mutta totaalista neroutta siitä tekee monitahoisuus ja mahdollisuus tulkita kappale usealla eri tavalla.
Nuorgam juhlistaa Jacksonin perheen kuopuksen yhdeksän vuoden takaisen Super Bowl -kohuesiintymisen vuosipäivää käymällä läpi hänen koko albumidiskografiansa.
Popmusiikin Hitler, antikristus ja mätä omena oli myös Pelastaja, supertähti ja nero.
1990-luvun hienoimpiin lukeutuva poplaulu kertoo etäsuhteesta ja kaipauksesta, mutta sen uljaan haikeuden voi laajentaa lohduttamaan jokaista yksinäistä ja ahdistunutta.
Bemari ja Levikset ja fleeceruutupaita, levykokoelma ja Burton-lumilauta. Ihanaa, 90-luku, ihanaa!
Glowstickit eivät kuole, vaikka Swedish House Mafia lopettaa, Markus Hilden kirjoittaa.
Markus Hildenin täyttämästä luukusta paljastuu pikku mestariteos sekä kaksi suomirockin kulmakiveä.
Kesha on yrittämisen, onnistumisen, pettymyksen ja voittamisen soturi, eikä mikään ole pyhää.
Teineille suunnattu häpeilemättömän helppo pop on popmusiikin aliarvostetuin muoto, Markus Hilden muistuttaa.
Soittolista erään aikamme menestyneimmän r&b-tuottajan parhaista työnäytteistä.
Tämä juttu on omistettu artisteille, jotka ovat noin kerran saaneet nimensä hitin esittäjäluetteloon, mutta eivät koskaan paraatipaikalle.
Take the Crown osoittaa raadollisesti, että ilman varmoja superhittejä jopa Robbie Williamsin kaltainen suvereeni tulkitsija eksyy kauas keskinkertaisuuden suolle.
Kantripopparin neljäs on lähes jättipotti.
Minun elämäni on tylsää. Mutta se on minun elämäni. Nämä ovat minun kananmuniani ja teen niistä mitä haluan. Syön vaikka raejuuston kanssa.
Dinosaurus hiphoponicus, hämmästelee Markus Hilden.
Markus Hilden esittelee ikonisen popyhtyeen ikonisimmat hiturit.
Näin teatraalisen mystistä ja silti popmusiikin aallonharjalla sinnittelevää albumia harvoin kuulee, Markus Hilden kirjoittaa.
Juttu, joka kumartaa syvään kaikille nartuille ja ei-kenenkään vaimoille.
Chillaa sementoi Robinin lahjakkuuden popparina, mutta suitsii häntä artistina vielä ehkä hivenen liikaa.
Brittilaulajattaren läpimurtohitissä yhdistyvät sensuelli groove, sivistynyt naisenergia ja Brittein saarille ominaiset popvivahteet. Kaikki on niin silkkistä, smoothia.
