Juttusarja: 2010-luvun popklassikot (sivu 2) / Nuorgam

#30 Kendrick Lamar – Swimming Pools (Drank) (2012)

Kendrick Lamar kirjoitti hitin lähipiirinsä alkoholinkäytöstä.

#31 Drake – Hold On, We’re Going Home feat. Majid Jordan (2013)

Drake esittää kutsun, josta on mahdotonta kieltäytyä.

#32 Beach House – Zebra (2010)

Beach Housen seepra on erilainen otus hevoslauman joukossa, omalaatuisesti kaarteleva ravailija.

#33 Caribou – Odessa (2010)

Dan Snaith suuntasi postrock-psykedelian sekä sunshine pop -tutkielmien jälkeen yökerhoon ja nosti vuosikymmenen vaihteen elektrodiskopopsoundin seuraavalle tasolle.

#34 Father John Misty – Bored in the USA (2015)

Yhdysvaltain valkoinen keskiluokka voi huonosti. Ja sitä katsellessaan voi huonosti myös Father John Misty.

#35 Arcade Fire – Reflektor (2013)

Arcade Firen neljännen levyn lähtösingle on Pohjois-Amerikan indiejättiläisten ja esikuvansa David Bowien ekstaattinen kohtaaminen sekä synkän tanssi-indien manifesti.

#36 Todd Terje – Inspector Norse (2012)

Parhaat popkappaleet vievät murheet pois, ne pakottavat sinut tanssimaan, ne ovat lupaus ikuisesta vapaudesta, missä elämä on pelkkää diskopalloa ja parasta kohtaa biisissä.

#37 St. Vincent – New York (2017)

St. Vincent pohtii menetystä ja löytää jotain yksinkertaista, kaunista ja universaalia.

#38 CHVRCHES – The Mother We Share (2012)

Lauren Mayberry laulaa lämpimästi ja empaattisesti, mutta sisaruus josta hän kertoo on kylmää, ylpeää ja tunteetonta.

#39 The Weeknd – Can’t Feel My Face (2016)

The Weekndin Can’t Feel My Face on Joonas Kuisman mielestä 2010-luvun toiseksi paras tanssibiisi. Sitä voi nimittää poppers-klassikoksi.

#40 Pet Shop Boys – Vocal (2013)

Yksinkertainen ja koruton rakkaudentunnustus tanssimusiikille.

#41 The xx – On Hold (2016)

Pehmeästi sykkivä kappale, jonka päälle kuolleet tunteet puhaltavat kylmää viimaa. Ja bonuksena aina hyvä idea: Hall & Oates -sample.

#42 Azealia Banks – 212 (2011)

Känkkäränkkätrolli tuli tehneeksi heti vuosikymmenen alussa hiphopin muotovalion.

#43 Katy Perry – Chained to the Rhythm (2017)

Yhden poptähden puheenvuoro ylikuumentuneeseen arvokeskusteluun.

#44 Miley Cyrus – Wrecking Ball (2013)

Kaiken ylisoittamisen ja meemisaturaation jälkeenkin Miley Cyrusin ensimmäinen Billboard-listaykkönen on tämän vuosikymmenen definitiivisin viimeinen hidas.

#45 Taylor Swift – Shake It Off (2014)

Taylor Swift kirjoitti laulun siitä, kuinka hän pyrkii olemaan välittämättä mediassa häntä koskevasta kritiikistä ja vihasta.

#46 QT – Hey QT (2015)

PC Music -kollektiivin heppoisin hitti oli uutuuttaan kimmeltävä pop-ansa ja esteettinen trippi, mutta oikean futurismin sijaan se sisälsi törkeää varkautta menneisyydestä, jonka luulimme tuntevamme.

#47 LCD Soundsystem – Dance Yrself Clean (2010)

2000-luvun indiesosiologin yksi kaikkein ”sellaisimmista” kappaleista.

#48 David Bowie – ★ (2015)

David Bowien viimeisen levyn avaava nimiraita on kymmenminuuttinen mystinen matka yksinäisen kynttilän luo.

#49 Tame Impala – Feels Like We Only Go Backwards (2012)

Tämähän on luonnos. Tässä on kertosäe, säkeistö, kertosäe ja toinen säkeistö, ja kertosäettä sitten loput.

#50 Lykke Li – I Follow Rivers (2011)

Ruotsalaistähdenlennon dramaattinen indiehitti valuu tuhoisan rakkauden vetistä mystiikkaa.

#51 Kent – La belle epoque (2014)

Kantaaottava La belle epoque on Kentin loppu-uran kiistaton klassikko. Kappale ei maalaa ruotsalaisesta nyky-yhteiskunnasta kaikkein ruusuisinta kuvaa.

#52 Mark Ronson – Uptown Funk feat. Bruno Mars (2015)

Uptown Funk on eittämättä kunnianosoitus 1980-luvun röyhkeille diskotyyleille, mutta kaikessa tilkkutäkkimäisydessään aivan omanlaisensa hirviö.

#53 Julia Holter – Feel You (2015)

Mankkanauhoille hyräilijästä oopperasovittajaksi ja sukupolvensa taitavimmaksi pop-kokeilijaksi viidessä vuodessa muotonsa muuttanut Julia Holter todistaa Feel Youlla, miten helppoa kaikki on, kun vain osaa.

2010-luvun popklassikot

#54 Bat for Lashes – Laura (2012)

Natasha Khanin äänikerrostetussa tuotannossa verraten pelkistetty Laura tuntuu läheisen antamalta halaukselta.

2010-luvun popklassikot

#55 Bon Iver – Perth (2011)

Heath Ledgerin inspiroima laulu on hyvä osoitus siitä, kuinka paljon merkitystä muutamalla olennaiseen paikkaan isketyllä nuotilla voi olla.

2010-luvun popklassikot

#56 Daft Punk – Giorgio By Moroder (2013)

2010-luvun popklassikot

#57 Beyoncé – XO (2013)

Beyoncén cooliuden alkupiste: hyvä aihe väitellä kovaäänisesti julkisilla paikoilla

2010-luvun popklassikot

#58 Chromatics – Shadow (2015)

Koska The Chromatics kaapattiin mukaan Twin Peaksin laajenevaan maailmaan, tuntuu siltä, ettei mitään heihin liittyvää pysty enää varmuudella selittämään.

2010-luvun popklassikot

#59 Grimes – Genesis (2012)

Iida Sofia Hirvonen kävi kovan debatin uusliberalismista, rakkaudesta ja Grimesin relevanssista itsensä kanssa.