Blackstreet, ei epäilystäkään.
“No diggity
No doubt”
Ei epäilystäkään. Kun takana on jo platinaa myynyt levy, työskentelyä Michael Jacksonin kanssa ja ryhmän riveistä löytyy muun muassa new jack swing -soundin keksijänä ja miljoonia myyneiden hittien tekijänä kunnostautunut R&B-guru Teddy Riley, on helppo olla itsevarma.
Silti yhdellä rintamalla jopa kaiken nähneet R&B-ketut joutuvat tekemään töitä. Katujen koodit hallitsevaa unelmien kaunotarta ei nimittäin hurmata muulla kuin loppuun asti hiotuilla soidinmenoilla. Mutta millaisista rakennuspalikoista tämä keskivertodiilereitä viileämmän ja terävämmän pelaajattaren perään vonkaava klassikko oikein rakentuu?
No, ensin on tietysti Bill Withersin Grandma’s Handsista lainattu blueskitaraan ja syvältä kurkusta tulevaan hyräilyyn perustuva sample, joka on tarttuva kuin norovirus ja jättää yhtä unohtumattoman, joskin positiivisemman muistijäljen. Tämän rinnalle on sitten ujutettu hiphopin leppoisammasta soinnista tummanpuhuvan bassonsa lainaava biitti ja vielä se täydellisesti ajoitettu ja kaiutettu kosketinnykäisy, joka alustaa kappaleen siirtymiä säkeistöstä toiseen. Ja kaiken tämän kanssa rinnakkain kulkee hunajaisin äänin heruteltu haikailu tuon täyden kympin hustlaajattaren perään:
“You got to pay to play
Just for shorty, bang-bang, to look your way
I like the way you work it
Trumped tight, all day, every day
You’re blowing my mind, maybe in time
Baby, I can get you in my ride”
Ja tämä ei tietenkään riitä. Ikään kuin vain näyttääkseen, että niin voi tehdä, kappaleeseen on vielä lätkäisty vierailut uransa huipulla olevalta Dr. Dreltä ja koko homman pakettiin riimeillään niputtavalta Queen Peniltä. Kummankaan räpit eivät edes ole kovin ihmeellisiä, mutta koska koko homma on pelkkää timanttia jo ensimmäisillä sekunneilla, on tästä aivan turha ruveta ruikuttamaan. Blackstreet on jo voittanut kuulijan puolelleen. Ja voittaa se todella osasi.
Kappaleen koukuttava ja joka tilanteessa tunnistettava sointi teki siitä valtavan hitin. Ja väittäisin, että ainakin yhden sukupolvensa merkittävimmistä R&B-teoksista, joka ei kalpene vertailussa Jodecin, D’Angelon tai R. Kellyn kaltaisten 1990-luvun R&B:n uudistajien tuotannon kanssa. Esittäjilleen se toi Grammy-palkinnon ja siivitti sen sisältäneen abumin yli 4 miljoonan levyn myyntiin. Siitä tuli niin valtava hitti, että jopa Suomen slaavilaisen melankolian ja kitarasankaroinnin tukkimilla radiokanavilla soitettiin sitä. Tämän vuoksi se on allekirjoittaneelle ensimmäinen kappale, joka raotti oven R&B:n maailmaan. Mutta liittyy siihen muitakin muistoja.
Pari vuotta sitten olin jatkoilla asunnossa, jonne mahtuivat juuri ja juuri kaikki paikalle saapuneet 15 ihmistä. Kun tämä kappale alkoi soida, kaikki sekosivat. Siinä sitä oltiin. Jähmeät ja jäykät härmäläiset grindaamassa kuin kiimaiset katit tuon ajattomaksi osoittautuneet biitin tahtiin.
Kappale nosti jatkojen kierrokset niin korkealle, että vielä seuraavana aamuna silloisen heilani rintaliiveistä löytyi dollarin seteleitä. Ja juuri tässä on tämän mestariteoksen merkitys. Se opettaa meidät antamaan kaikkemme, se osoittaa, miten rajallisista kyvyistämme ja lähtökohdistamme huolimatta voimme saavuttaa arjen yläpuolelle kurottavia hetkiä, joka jäävät vuosiksi mieliimme kuin myyttisimmät urbaanilegendat tai se ihminen, jota ensimmäistä kertaa suutelit. Ei epäilystäkään, tämä on sitä elämää suurempaa populaarimusiikkia.
Bonus!
Kappaleen singlejulkaisussa oli mukana tämä Michael Jacksonin Billie Jeanin ja No Diggityn yhteen naittava versio.
Bonus II!
Irlantilainen laulaja-lauluntekijä Paddy Cassey esittää sekä Bill Withersin kappaleesta että No Diggitystä oman versionsa.
