
“Kanye päätyy enimmäkseen kommentoimaan häntä itseään koskevia huhuja ja kritiikkiä. Itkuraivarien välissä hän ammentaa voimaa ‘vihaajistaan’.”
Surkean vuoden 2009 jälkeen Kanye West keksi vittuuntuneen voimaannutuslaulun ja pelasti uransa.
”I guess every superhero need his theme music”
Kanye Westillä on usein tapana julkaista albuminsa ensimmäisenä singlenä stadioninkokoinen ja pompöösi biisi. Sellainen, joka sopisi yhtä hyvin supersankarielokuvan traileriin, räiskintävideopeliin tai urheilujoukkueen sisääntulomusiikiksi.
Diamonds from Sierra Leone käytti hyväkseen tunnettua James Bond -tunnaria, Black Skinhead jytisi ainakin Suicide Squadissa, Strongeria (juu tiedän, oli vasta toinen single Graduation-levyltä) on käyttänyt ainakin kymmenen eri lajien urheiluseuraa areenalle astuessaan. (Famous sopisi samaan kategoriaan, mutta äärimmäisen epäilyttävän sanoituksensa takia sitä ei ole kai kukaan uskaltanut käyttää.)
My Beautiful Dark Twisted Fantasy -albumin ensimmäinen single Power on eeppisyydessään kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Listaus Powerin lisensoimisesta eri medioihin on vaikuttava: se on soinut yli 20 leffassa, televisiosarjassa, trailerissa ja mainoksessa aina Sofia Coppolan The Bling Ringistä Power Rangersin traileriin ja Xboxin tv-mainokseen.
Power ilmestyi kriittisellä hetkellä Kanyen uran kannalta. Sitä edelsi masentunut autotune-eepos 808s and Heartbreak (2008). Lisäksi Kanye oli saanut paljon kuraa niskaansa muun muassa törkeästä käytöksestään Taylor Swiftiä kohtaan Grammy-gaalassa, mikä sai suuren yleisön pohtimaan hänen hyvinvointiaan. Voi turvallisesti sanoa, ettei vuosi 2009 ollut Westin parhaita. Näin ollen Power oli paitsi odotettu, myös poikkeuksellisen suopeasti vastaanotettu single Westin diskografiassa.
Poweria pidettiin Kanyen paluuna vanhaan tyyliinsä: raivokas mutta musikaalinen biitti, näppärät (ainakin Kanyen mittapuulla) ja hyökkäävät punchline-riimit sekä yleisesti ihanan kaoottinen ja synkkä meininki.
Apokalyptisen tunnelman takasi sample brittiprogebändi King Crimsonin kappaleesta 21st Century Schizoid Man (1969), joka särölauluineen on melkeinpä protometallia. (King Crimsonin laulaja-basisti Greg Lake, 69, on muuten soittanut soolokeikoillaan aloitusnauhana Poweria!) Mahtipontinen kuoro messuaa muistuttaen Kanyen vihaisesta Jesus Walks -kappaleesta (2004). 2000-luvun alun neo-soul-kultapoika Dwele laulaa välillä hunajaisia harmonioita.
Kuulostaa paperilla helvetinmoiselta sekamelskalta – ja niinhän se kuulostaa tavallaan myös levyllä. Mutta aivan upealta sekamelskalta.
Kappaleen kirjoittajaksi on merkitty 17 nimeä, joista valtaosa on toki samplattujen biisien tekijöitä: King Crimsonin ohella biisissä sampalataan ranskalaisen diskobändin Continent Number 6:n Afromericaa, jota kuullaan intron käsientaputuksessa ja mainitussa kuoromessussa, sekä funkbändi Cold Gritsin It’s Your Thingiä, josta on napattu kappaleen rummut. Mutta tuottajiakin on viisi ja mukana on myös paljon muuta sakkia. Enemmän on enemmän, kuten Kanyen oppikirjassa lukee.
Kanye West on kertonut käyttäneensä Powerin kirjoittamiseen 5 000 tuntia. Se on yllättävää, sillä lopputulos kuulostaa – varmasti tarkoituksellisesti – spontaanilta kiukunpurkaukselta ja Kanyen massiivisen egon pullistelulta. Kanye hyppii aiheesta toiseen kuin räppäisi freestyle-sessiossa, mutta pitää sosiaalisen kommentoinnin koko ajan mukana.
Silti Kanye päätyy enimmäkseen kommentoimaan häntä itseään koskevia huhuja ja kritiikkiä. Itkuraivarien välissä hän ammentaa voimaa ”vihaajistaan”. Kanye esimerkiksi kunnostautuu Taylor Swift -episodista huumoria repineen Saturday Night Liven mollaamisessa jo vuosia ennen Donald Trumpia:
”Fuck SNL and the whole cast
Tell them Yeezy said they can kiss my whole ass
More specifically they can kiss my asshole
I’m an asshole? You niggas got jokes”
Vuonna 2010 Kanye West oli saanut julkisuudessa niin pahasti turpaan, että hänellä oli pelkkää voitettavaa. Ehkä hieman yllättäen hän sai tuon voiton – vieläpä ottamalla kantaa kaikkiin asioihin, joista häntä oli kritisoitu ja joiden takia hänelle oli naurettu. Voi ajatella, että Power esittelikin aivan uuden konseptin popmusiikissa: vittuuntuneen voimaannutuslaulun. Laulun täynnä egoa, sekopäisyyttä, paskaa asennetta ja jumalaista vihaa.
”All of his various guises – King of the Assholes, drama queen, Red Bull’d 12-year-old, Next Chappelle, strangely relatable Megaman – are mashed up in this proudly schizoid roll call”, kirjoitti Powerin vuoden 2010 kuudenneksi parhaaksi kappaleeksi nimenneen Pitchforkin Ryan Dombal arviossaan.
Power oli fanien ja kriitikkojen suosikki – samoin kuin My Beautiful Dark Twisted Fantasy, yleisesti Westin parhaana pidetty albumi. Silti Power ei noussut Billboardin Hot 100 -listalla 22. sijaa korkeammalle ja jäi albuminsa heikoimmin menestyneeksi singleksi, mutta ”supersankarien teemabiisi” muistetaan epäilemättä ikuisesti yhtenä Kanye Westin raivokkaimmista ja sekopäisimmistä kappaleista.