Suomalaisen rockmuusikon uteliaisuutta ei voi koskaan täydellisesti tyydyttää. Kyselykausi on ikuinen.
Nuorgamin Mitäs menit kysymään -sarjan neljännessä osassa rockhenkilöiden tiedusteluihin vastaavat Aki Ala-Kokko, Visa Högmander, Juuso Janhunen, Teemu Kivikangas, Mikael Mattila, Santtu Reinikainen ja Arttu Tolonen.
#1 Mikset äiti ossaa rakastaa? (Ahkerat Simpanssit)
Voi kulta pieni, kyllä äiti sinua rakastaa. Sinun pitää vain ymmärtää, ettei joka päivä voi syödä karkkia. Olemmehan puhuneet tästä aikaisemmin, hampaat menee pilalle ja kaikkea. Lauantaina sitten! (MM)
#2 Miten onni korjataan? (TikTak)
Vastaus riippuu luonnollisesti siitä, tarkoitetaanko korjaamisella viljasadon korjaamisen kaltaista keräämistä tai talteen ottamista vai onko kyse onnen ehyeksi saattamisesta. Kysymys on siis epätarkka. Petra, Mimmu, Nea, Noora, Emppu ja Tuuli voisivat tarkentaa kysymyksenasetteluaan. Kiitos. (VH)
#3 Tuletko niin kuin öinen maa? (Liekki)
Öinen maahan on käsittääkseni kostea, kylmä, ehkä talviaikaan myös kova. Riippuu toki hieman maaperästä ja sääolosuhteista. Maa voi kai myös tuoksua aika erilaiselta riippuen siitä, millaisia kasveja tai pienolioiden ruumiita siihen maatuu. Ainakaan kaupungeissa suuremmat olennot harvoin enää pääsevät maatumaan, koska ne kerätään pois. Mutta puhutaanko tässä nyt tulemisesta johonkin paikkaan saapumisena vai seksin kautta saavutettavana kliimaksina? En tiedä, mutta molemmissa tapauksissa ajatus öisen maan lailla tulemisesta on ällöttävä, joten ei, en tule. (JJ)
#4 Mit-mitä? (Davo)
No sit-sitä vaan, että änkytyksestä eli dysfemiasta kärsii noin 0,5–2,4 prosenttia väestöstä, ja valtaosa änkyttäjistä on miehiä. Et ole siis yksin, Davo. Tässä puheen rytmisessä häiriössä yksilö tietää tismalleen mitä hän haluaa sanoa, mutta ei pysty sillä hetkellä sanomaan sitä. Asia joka meitä Nuorgamissa eniten huolettaa on, että räppäävälle sanataiteilijalle puhekyvyttömyys saattaa muodostua lieväksi ongelmaksi. Onko tässä syy tukevaan humalatilaasi keikoilla, Davo? Koska stressi lisää änkytystä, Nuorgam suosittelee avuksi aromaterapiaa ja mutakylpyjä. (SR)
#5 Milloin vaimonne viimeksi sai kukkasen? (Ernos)
No, kiitos kysymästä. Syntymäpäivänään 4.8.2013. Sanoin hänelle juuri, että jos hommat menevät lähitulevaisuudessa eräiltä osin ns. vaateriin, ostan hänelle kokonaisen ruusupuskan. (AA-K)
#6 Voiko aika olla ystävä? (Jarkko Martikainen)
Riippuu mitä elämältä haluaa. Kaikkihan me kuljemme vääjäämättä kohti kuolemaa erilaisten rapistumisen välietappien kautta. Jos tämä ei haittaa tai siitä jopa nauttii, niin aika voi olla ystävä. Jos haluaa olla ikuisesti nuori, niin botox on ystävä. (AT)
#7 Kuinka ihmeessä nukkuukaan hauki? (Essi Wuorela)
Kysymys on hyvä, ja vastausta on pohdittu mm. useilla Internetin keskustelupalstoista. Asiantuntijoiden mukaan kalat kyllä nukkuvat – tai ehkä pikemminkin torkkuvat – mutta silmät auki, niillähän ei ole luomia. Hauet sun muut eväkkäät yleensä makoilevat unta ottaessaan vatsallaan pohjan tuntumassa, mutta eivät vajoa niin syvään uneen että tipahtaisivat pohjalle. Torkkuessaan kalat ovat osittain tiedottomassa tilassa eikä niitä ole helppo häiritä. Myös nukkuessa toimivan kylkiviiva-aistin ansiosta lepäävä kalakin aavistaa uhkaavan vaaran. Tutkijat eivät kiellä mahdollisuutta, että kalat näkisivät unia, mutta keskimäärin pitävät tätä epätodennäköisenä. (TK)
#8 Kenen joukoissa seisot? (KOM-teatteri)
Jotta kysymys olisi hauska, tulee se ymmärtää ”pojat mursivat Joukolla ovea, voi Jouko parkaa” -vitsin mukaisesti. Ja Joukoissahan on valinnanvaraa. Löytyy Pihoa ja Turkkaa ainakin näin alkajaisiksi. Mikäli kaikki kahdeksan valtapuoluetta ovat kääntäneet sinulle selkäsi, ottaa Jouko Pihon Suomen laillisuuspuolue sinut varmasti mielihyvin vastaan. Mutta jos politiikka mielestäsi paskaa ja haluat ilmentää tätä tekemällä avantgardistista teatteria, ota yhteys Jouko Turkkaan. Suosittelen kuitenkin molempien lähestymistä varoen. (MM)
#9 Luulet sä että mä välitän? (Tehosekoitin)
Niin. Jos välität kiinteistöjä, vetoja, huumeita, viestejä, terveisiä tai toisiinsa äkämystyneiden osapuolien katkeria viestejä toisillaan, niin kyllä, luulen. Jos kyse on taas tunneperäisestä välittämisestä, epäilen vahvasti, sillä ei teillä tehosekoittimilla ole tunteita. (VH)
#10 Voiko kuolla ikävään? (Olli Lindholm)
Kyllä, ainakin Olli Lindholmin tulkintaa kuunnellessa. (AT)
#11 Putoaako poikamme taivaalta? (Plutonium 74)
Ennemmin tai myöhemmin. Ei ollut gravitaatio järin suopea Ikaroksellekaan. Kysymys askarruttanee eniten mäkihypyn ystäviä, joskin viime vuosina muuan Julia Kykkänen on pudonnut kaikkia poikiamme myöhemmin. Toy Story -astronautti Buzz Lightyear sen sanoi: ”Ei tämä ole lentämistä. Tämä on putoamista, tyylillä.” Parhaita ovat he, jotka putoavat viimeisimpinä. (MM)
#12 Onko komedia? (Dave Lindholm)
Tietenkin! Olisihan se nyt traagista, jos olisi kauhu, draama, dokumentti, saippuasarjat tai aikuisviihde. (VH)
#13 Miksi? (Pikku G)
Koska lastenmusiikille on aina tilausta. Jokainen uusi genre, joka kumpuaa etnisten tai seksuaalisten vähemmistöjen parista otetaan ensin haltuun valtavirran listakamana ja sen jälkeen lastenmusiikkina. Ensimmäistä dubstep-lastenlevyä odotellessa. Kuuleeko Alex Nieminen ja Ipanapa-posse? (AT)
#14 Miten pilviin piirretään? (Hanna Pakarinen)
Siinäpä kysymys. Tuo lienee yhtä helppoa kuin pölyhiukkasen nappaaminen ilmasta tai oman kyynärpäänsä nuoleminen. Vaan ehkä pilviin piirtäminen onnistuisi spraymaaleilla? Niiden koostumuksessa on sentään jotain samaa kuin pilvissä. (MM)
#15 Onko elämää ihanampaa? (Kisu Jernström)
Ei. Paitsi tämä Kisu Jernströmin (lausutaan ”Jäääärnström”) kuva. (SR)
#16 Missä miehet ratsastaa? (Teräsbetoni)
Helsinki International Horse Show’ssa, Marko Björsin isännöimällä Helsingin Ruskeasuon tallilla sekä muilla hevostalleilla ympäri Suomen, lännenelokuvissa, Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa, Brokeback Mountainissa, Päättömässä ratsumiehessä, rockfestivaalien hupailusähkörodeoareenoilla, Robbie Williamsin musiikkivideossa, sarjakuvissa ja pääkaupunkimme keskustassa. Muun muassa. (VH)
#17 Miksi mä maailmalle laulaisin? (Vesa-Matti Loiri)
Kieltämättä on itsekin tullut Loiria kuunnellessa usein mietittyä tätä, hyvässä ja pahassa. Vastausta en tiedä. (AT)
#18 Kuka muilutti nukkumatin? (Notkea Rotta)
Koska video todistaa nukkumatin kohteiden olevan ns. poissa pelistä, tieteellisellä karsintametodilla päädymme ainoaan mahdolliseen vastaukseen: Kari Heiskanen. Kari Heiskanen muilutti nukkumatin. (SR)
#19 Miksi arki näyttää tältä? (Ismo Alanko Säätiö)
Hyvä kysymys! Vastausta on vaikea tosin antaa, sillä ihmisen arki on kovin yksilöllinen käsite. Joku saattaa kävellä päivittäin käsillään ruokakauppaan, jollain taas arki voi koostua Emmerdalen täydellisesti epäonnistuneen uusiotunnarin manaamisesta aamusta iltaan. Jos taas asiaa lähestyy rutikuivan huumorin näkökulmasta, olisi mielenkiintoista kysyä Nooa-nimiseltä ihmiseltä, miksi arki näyttää tältä. (VH)
#20 Mikä on muotii? (Sensuuri)
Tämä. (SR)
#21 Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen? (Joose Keskitalo)
En. Hautausmailla on yleensä melko hiljaista. Sen sijaan mietityttää, että mahtaakohan hautausmaa toteuttaa kyseisen aktiviteetin tällä tavalla. (VH)
#22 Mitä vittua? (Uniklubi)
Suuren filosofin sanoin, ”If you have to ask, you’ll never know,” parahin Uniklubi. (SR)
#23 Mistä purjeisiin tuulen löysimmekään? (Rainer Friman)
Aika narsistinen ellei jopa solipsistinen kysymyksenasettelu. Totuushan on, että tuuli löysi teidän purjeenne. (AT)
#24 Oletko sä siellä? (Atlético Kumpula)
Olen mä! En tosin kauaa, sillä puolen tunnin päästä on pakko olla tuolla. (VH)
#25 Kuka pelkää kuolemaa? (Fintelligens)
Lähes kaikki ihmiset. Tietoisuus omasta kuolemasta erottaa ihmisen muista ötököistä. Tietoisuus puolestaan johtaa pelkoon, sillä kuka nyt haluaisi yhtäkkiä tyystin lopettaa olemisen. Siinähän saattaisi vaikka missata Game of Thronesin seuraavan jakson! Ihmisrotu on ratkaissut asian keksimällä uskonnot. Halleluja, ei meidän tarvitsekaan kuolla, sillä taivaassa/linnunmunassa/Olympoksella asuu partasuinen / sakaalinpäinen / näkymätön tyyppi, joka on luonut neitsyitä / täyttyneitä toiveita / kuolleita sukulaisia tursuavan paratiisin, jossa elo jatkuu ikuisesti, vaikkei siinä olekaan hitustakaan järkeä! Kätevää! (SR)
#26 Kuinka perhonen lentää? (Suurlähettiläät)
Perhoset siivet lyövät noin 25 kertaa sekunnissa ja hyönteinen suorittaa lukuisia ihmissilmälle näkymättömiä liikkeitä joiden avulla se ohjaa lentoaan. Perhosten lento kiinnostaa Yhdysvaltain sotateollisuutta, joka kehittää parhaillaan hyönteisen kokoisia drone-lentokoneita. (AT)
#27 Kuka sut muka huolisi? (Anna Puu)
Sori vaan, Anna. Vaikka elämä kuinka potkisi päähän, tummat pilvet kertyisivät taivaanrantaan, paikalliset sadekuurot osuisivat vain minun kohdalleni, astuisin koiran jätöksiin tai liukastuisin banaaninkuoreen, veikkaan, että Kuka mut huolisi. (VH)
#28 Minne katosi päivät? (Scandinavian Music Group)
Nuo 86 400 sekunnista koostuvat, planeettamme pyörimisliikkeen jaksottamat yksiköt katoavat samaan paikkaan kuin kaikki muukin tässä maailmassa – Eka Vekaran lannevaatteen määrättömään isoon taskuun, josta ne voi ottaa uudelleen käyttöön tarvittaessa. (SR)
#29 Mitä elämän jälkeen? (YUP)
Ei yhtikäs mitään. Siis sinulle. Kun kuolet, kaikki minkä ymmärrät olevaksi lakkaa sinulle olemasta. Tämän tiedon kanssa eläminen on toki niin raskasta, että kovin monet meistä takertuvat lukuisien uskomusten ja mytologioiden tarjoamiin lohdun sanoihin, joissa vannotaan, että kuoleman jälkeen olisi vielä jotain. Onhan se ihan kiva ajatus, mutta totta se ei ole, se on pelkkää fiktiota. Ota siis kaikki irti siitä elämästä, joka sinulla on, esimerkiksi menemällä Scooterin keikalle. Yhtye esiintyy marraskuussa ainakin Lahdessa ja Helsingissä. (JJ)
#30 Vieläkö sun omenapuusi kasvaa? (Aki Sirkesalo)
Ei kasva. Kun olin tenava, istuttivat vanhempani omakotitalomme pihalle valkea kuulas -merkkisen omenapuun taimen. Se oli hieno valinta: 1850-luvulla Baltiasta Suomeen levinnyt valkea kuulas on ihanan tuoksuinen, kaunis ja suussa sulavan maukas omenalajike.
Vuodet vierivät ja kasvoimme molemmat, puuni ja minä. Ajan myötä omenapuustani kehittyi pari metriä korkea, tuuhea ja viehkeän käppyräinen. Joka toinen vuosi se tuotti runsaan omenasadon, ja noina syksyinä puun tuoksu oli huumaava – kypsän omenan aromi kuului alkusyksyyn yhtä erottamattomasti kuin sireenin tuoksu juhannukseen. Vielä tänä päivänäkin valkea kuulas-omenoiden imppailu kuljettaa minut nostalgian pehmentämiin teini-iän traumoihin kuin Madeleine-leivos eräät kadonnutta aikaa etsimään.
Lähiömulta johon uljas puuparka oli istutettu oli kuitenkin savista ja ravinteetonta. Tai ehkä se johtui mereltä puskevasta tuulesta, joka taittoi rungosta oksan toisensa perään. Toisaalta lajikkeena valkea kuulas tunnetaan lyhytikäisyydestään. Joka tapauksessa omenapuuni alkoi kärsiä. Puuparan viimeisinä vuosina sen oksilla kasvoi enemmän jäkälää kuin lehtiä. Sen runko oli lähes haljennut kahtia.
En ole aivan varma missä välissä puu kaadettiin. En loppuaikoina käynyt tervehtimässä sitä kovinkaan usein. Asuin pitkiä aijanjaksoja ulkomailla ja minulla oli kiireitä töissä. Selityksiä riitti. Ja kun sitten kerran olin käymässä vanhempieni luona, käyskentelin pihalla ja huomasin että puuni oli kaatunut tai kenties armollisesti kaadettu.
Havaintoni sävy oli toteava: tilanne ei herättänyt minussa juuri minkäänlaisia tunteita. Tietysti olin osannut varautua tähän, merkithän olivat olleet ilmassa viimeiset vuodet. Silti suhtautumiseni hieman kylmää kun sitä tarkemmin ajattelee. Koen jopa tiettyä katumusta – hylkäsinkö omenapuuni? (TK)
