Harva kappale symboloi 1980-lukua samalla lailla kuin Frankie Goes to Hollywoodin Relax. Se on toki melodialtaan sitkeän tarttuva kuin vaaleanpunainen hattara ja soundiltaan modernistisen hohtava kuin vuoden 1982 lopulla ensi kerran suuren yleisön ulottuville tullut cd-levy, mutta yhtä tärkeää kuin kappale itse on sen ympärillä pyörinyt promootiosirkus.
Frankie Goes to Hollywoodin pop oli äärimmäisen tarttuvaa ja pinnallista, mutta myös petollisen vallankumouksellista ja älyllistä tavalla, joka oli suoraa jatkumoa Malcolm McLarenin situationistisille popmanipulaatioille. Yhtyeen levy-yhtiön ZTT Recordsin toinen perustaja ja promootiovastaava, musiikkijournalisti Paul Morley, juoni ovelan mainoskampanjan, jota hän kuvasi ”strategiseksi hyökkäykseksi poppia vastaan”.
”Hyökkäykseen” kuuluivat 1980-luvun ikoneiksi muodostuneet ”Relax” ja ”Frankie Says…” -teksteillä varustetut t-paidat, seksin, sodan ja uskonnon suureelliset teemat Frankien kolmessa ensimmäisessä singlessä sekä Holly Johnsonin ja Paul Rutherfordin homoseksuaalisuuden shokkiarvon käyttäminen yhtyeen videoissa ja levyjen kansissa.
Morleyn tiedostava, kapinallinen, ironinen ja kyynisen elitistisesti ”tavis”-yleisöä ylenkatsonut promootiotyyli oli jotain sellaista, mitä ei oltu aikaisemmin popissa nähty. Ei kuitenkaan ole vaikea nähdä sitä esimakuna siitä ovelasta ja avoimen kyynisestä tavasta markkinoida poppia, joka tulisi kovin tutuksi 2000-luvulla.
Frankie-vokalisti Holly Johnsonin kanssa Big in Japan -punkyhtyeessä musisoinut ja The KLF -duosta tutuksi tullut Bill Drummond taisi tehdä kärkkäänä muistiinpanoja.
Etenkin Frankie Goes to Hollywoodin mainoskampanjan seksuaaliset ja homoeroottiset puolet veivät yhtyeen debyyttisingle Relaxin brittilistojen kärkeen ja tekivät siitä ja Frankie Goes to Hollywoodista vuoden 1984 popilmiön.
Julkaisunsa jälkeen lokakuussa 1983 Relax ei vielä sytyttänyt listoja liekkeihin, mutta kun BBC Radio 1:n dj Mike Read äkkäsi tammikuussa 1984 singlen nahkaa ja paljasta pintaa esitelleen kansitaiteen sekä sen ”avoimen seksuaaliset” sanoitukset, alkoi ääni kellossa muuttua.
Nykypäivän (tai jo vaikkapa 1990-luvun gangstarapin) mittapuulla meno oli varsin kesyä. Vaikka laulussa puhuttiinkin ”tulemisesta”, olivat sen sanoitukset melkoista hölynpölyä, joilla ei runopalkintoja voitettu:
”Relax, don’t do it
When you want to go to it
Relax, don’t do it
When you want to come”
Suorasukaisin kohta taisi olla, kun Johnson ulvoi ”olevansa tulossa”, mutta suurimmilta osin laulu oli yhtä ”avoimen seksuaalinen” kuin pikkutuhmat lastenlorut:
”But shoot it in the right direction
Make making it your intention
Live those dreams
Scheme those schemes
Got to hit me hit me
Hit me with those laser beams”
Read kuitenkin julisti Relaxin säädyttömäksi ja BBC pisti sen pannaan sillä lopputuloksella, että single ampaisi top 40 -listan kärkeen.
Kappaleen ensimmäinen, homoeroottisia ja sadomasokistisia paheellisuuksia sisältänyt video joutui (luonnollisesti ja epäilemättä tarkoituksellisesti) pannaan, eikä toistakaan videota juuri nähty, koska silloin kappale oli jo BBC:n ja MTV:n soittokiellossa.
Musiikillisesti Relax oli pitkälti ZTT:n toisen perustajan tuottaja Trevor Hornin lapsi. Hän hioi ja uudelleensovitti kappaletta studiossaan Lontoossa yhtyeen kököttäessä kotona Liverpoolissa. Ainoastaan Holly Johnson esiintyi levytyksellä Hornin, studiomuusikko Andy Richardsin ja Art of Noisen J. J. Jeczalikin vastatessa musiikista. Frankie Goes to Hollywoodin muut jäsenet esiintyivät Relaxilla vain samplella, jolla he hyppäsivät uima-altaaseen.
Relaxin johdattamana vuodesta 1984 tuli Frankie Goes to Hollywoodin vuosi. Parhaimmillaan yhtye oli sekä Britannian sinkkulistan kärjessä toisella singlellään Two Tribes että toisena Relaxilla – saavutus, johon oli päästy viimeksi 1960-luvulla. Itse asiassa vain niin ikään Liverpoolista kotoisin ollut merseybeat-yhtye Gerry and the Pacemakers oli saanut Frankien tapaan kaikki kolme ensimmäistä singleään listan ykkössijalle. Lopulta vuoden lopulla BBC joutui nolona perumaan soittokieltonsa.
Frankie toisti menestyksensä myös USA:ssa, jossa se nousi sinkkulistan sijalle 10 maaliskuussa 1985.
Relax on ikuisesti sidottu aikaansa, mutta silti se on yhä kiistattoman iskevä poptäsmäisku, joka sytyttää tanssilattiat liekkeihin vuodesta toiseen ympäri maailmaa. Pinnallinen kohu on hälvennyt jo aikoja sitten, mutta Relax pauhaa kaikkialla New Yorkin homodiskoista Keravan junttibaareihin, kun hikiset vartalot välähtelevät diskovalojen säihkeessä jännityksen, polttavan elämänhalun ja seksin sähköistäessä ilmaa.
Voisi kuvitella, että juuri sitä Frankie Goes to Hollywood ja Trevor Horn toivoivatkin tätä kuolematonta klassikkoa luodessaan.
Bonus!
Frankie Goes to Hollywood osoittautui lopulta tähdenlennoksi, mutta parhaimmillaan se oli niin suosittu, että siitä tehtiin jopa tietokonepeli Commodore 64:lle. Hämmentävään teokseen voi tutustua muun muassa tämän Kit MacFarlanen PopMattersiin kirjoittaman artikkelin avulla.