1970- ja 1980-lukujen taite oli progebändeille melkoista etsikkoaikaa, ja etenkin Yesin vaiheet itsensä löytämisessä uudelleen olivat monisyisiä. Kosketinsoittaja Rick Wakemanin ja laulaja Jon Andersonin jätettyä Yesin alkuvuodesta 1980, yhtye otti tilalle koskettimiin Geoff Downesin ja lauluun Trevor Hornin. Tuloksena oli suorastaan kelvollinen Drama. Bändin sisällä tämä oli kuitenkin hätäratkaisu, sillä jo saman vuoden joulukuussa Yes hajosi.
Hajoaminen merkitsi myös progressiivisen Yesin loppua. Vuosien välissä Downes ja kitaristi Steve Howe yrittivät toteuttaa progeideoitaan muun muassa Emerson, Lake & Palmerin sekä King Crimsonin jäsenistä koostuvassa Asiassa, laihahkoin tuloksin. Sillä aikaa bändin muut jäsenet olivat pykäämässä uutta orkesteria nimeltä Cinema, yhdessä uuden, Etelä-Afrikasta Iso-Britanniaan muuttaneen kitaristi Trevor Rabinin kanssa.
Keväällä 1983 basisti Chris Squire yhytti Jon Andersonin mielenkiinnon Cinema-kappaleiden aihioista, ja Yesin paluu muuttui ajankohtaiseksi. Vaan vähänpä lopputuloksessa kuuluu rippeitä siitä mitä Yes aikanaan oli, kahden visionäärin, eli Steve Howen ja Rick Wakemanin puuttuessa. Yhtä kaikki, MTV-ajan Yes löysi paluunsa myötä musiikilleen täysin uudet areenat. Se näkyy ja kuuluu Owner of a Lonely Heartissa.
”Move yourself
You always live your life
Never thinking of the future
Prove yourself
You are the move you make
Take your chances win or loser”
90125:n ilmestyessä Yes kutakuinkin toteutti tämän Trevor Rabinin ja Jon Andersonin kirjoittaman sanoituksen. Varmasti moni Close to the Edgeen 1970-luvun alussa ihastunut ei voinut uskoa millaiseksi entinen suosikkibändi oli muuttunut, mutta toisaalta Yes onnistui ainakin kaupallisesti uusimpaan tempun, jonka se oli tehnyt vuosikymmen takaperin. Levylistojen kärjessä aikoinaan keikkunut proge oli syönyt itsensä hengiltä, ja tuntui kuin monelle bändille ainut vaihtoehto oli perinteisempään pop-konventioon siirtyminen. Sillä 90125 ja sen jättihitti olivat tietenkin valtavia menestyksiä.
Draman-aikaisen laulajan Trevor Hornin tuotanto on äärimmäisen kasaria michaeljacksonmaisine orkestraali-iskuineen ja dempattuine kitarasoundeineen. Tämä näkyy myös Hipgnosis-mies Storm Thorgersonin musiikkivideossa, mutta kenties myös positiivisemmassa mielessä. Alussa entiset progehämyt näyttäytyvät totomaisina AOR-staroina, mutta eläimiksi muuntautumisen jälkeen videolla syöksytään kafkamaisiin sfääreihin. 1980-luvun musiikkivideoita ei voi syyttää ainakaan kunnianhimottomuudesta.
Thorgersonin tulkinta nojaa Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaaniin, jossa mies joutuu mielivaltaisesti oikeuden eteen, oikeaa syyn koskaan paljastumatta. Videossa miehen rimpuillessa Yesin jäsenten neuroottisesti päällekäyvät eläinmuodot symboloivat hänen päänsisäistä maailmaansa, kun häntä retuutetaan syyttömänä kohti tuomaria.
Näin kappale ja video muodostavat viestin normien kyseenalaistamisesta, mikä sinällään on melko tavanomainen, mutta tässä yhteydessä jopa ristiriitainenkin viesti. Vaikka videon lopussa ollaan taas samassa katuvilinässä ja mies päättääkin virran mukana kulkemisen sijaan kääntyä takaisin kotiin, tuntui Yes vuonna 1983 tekevän juuri päinvastoin. Vaikka Jon Anderson laulaa kappaleen alussa eteenpäin menemisestä ja kyvystä tehdä muutoksia ja päätöksiä, on vaikeaa ainakaan äkkiseltään kuulla Owner of a Lonely Heartin olevan juuri muuta kuin vallitsevien trendien seurailua.
Joka tapauksessa kappaleessa on jotain kovin ikonista ja omaan aikaansa kuuluvaa. Ja Storm Thorgersonkin puhaltaa aluksi melko pinnalliselta kuulostavaan pophittiin ripauksen syvällisyyttä ja kulttuurista intertekstuaalisuutta. Tuskinpa kovinkaan moni pysyisi samaan tänä päivänä.
Bonus!
Trevor Rabin kokosi pöytälaatikkodemoistaan albumin 90124, joka sisältää myös varhaisen version Owner of a Lonely Heartista. Demon ja lopputuloksen välillä käy selkeästi ilmi Trevor Hornin tuotannollinen kädenjälki. Varsin napakka ja rakenteellisesti toimiva popklassikko kuulosti ensin hieman laiskahkolta ja kliseiseltä AOR-rämpytykseltä. Mukana myös itsensä Chick Corean, sanoisiko, varsin hulppealla kiipparisoundilla soittama soolo.