Suurelle yleisölle progen, kelttimusiikin, new agen sun muun hörhöilyn eksentrinen monitoimimies Mike Oldfield on tuttu noin kahdesta asiasta: debyyttialbumistaan Tubular Bellsistä ja tästä, kymmenisen vuotta myöhemmin ilmestyneestä hitistä.
Moonlight Shadow on kuin luotu jokaisen AOR-radion soittolistalle. Ovathan sen koukut ja harmoniakulut suorastaan laskelmoivan onnistuneita. Siinä mielessä se onkin täydellinen popkappale, ja ehkä Oldfield tätä tavoittelikin.
Oldfieldin 1980-luvun tuotantoa taustoittavat legendaariset kinat levy-yhtiö Virginin kanssa, jotka huipentuivat vuoden 1990 läkähdyttävään Amarokiin, 60-minuuttiseen musiikilliseen keskisormennäyttöön Richard Bransonille.
Oldfield olisi halunnut keskittyä laajempien sävellysten tekemiseen lyhyiden popkappaleiden sijaan. Kompromissinomaisesti hän teki levyjä, joiden toisen puolen täytti parikymmenminuuttinen spektaakkeli, toisen lyhyemmät sävellykset. Vuoden 1983 Crises-albumi oli tämän reseptin menestynein tulos.
Moonlight Shadow’ta ei olisi voinut tehdä kukaan muu kuin Mike Oldfield. Siinä ovat läsnä melkein kaikki Oldfieldin musiikin elementit: Maggie Reillyn kuulas ääni, kelttiläisvivahteet ja omaleimainen soundimaailma etenkin kitaroiden puolella. Jos vähänkään on kuullut Oldfieldin kitarismia, on hänen tyylinsä ilmiselvästi tunnistettavissa jo introsta lähtien.
Vaikka Oldfieldin oudosta persoonasta ja välillä kiusallisenkin korneista hankkeista voidaan olla montaa mieltä, on hän silti kitaristina varsin aliarvostettu, ottaen huomioon miten persoonallisen tyylin multi-instrumentalisti jo alusta lähtien itselleen kehitti. Plektran sijaan usein näppäillen soitetut kuviot yhdistettynä siellä täällä esiintyviin vibratoihin ovat läsnä myös Moonlight Shadow’n soittotyylissä ja kitarasooloissa, jotka ovat kestäneet aikaa varsin kelvollisesti.
Kappaleen tarinasta, jossa nainen kaipailee hämärissä olosuhteissa ammutun rakastettunsa perään, on esitetty monia tulkintoja. Niistä kuuluisin väittää, että kyseessä olisi viittaus John Lennonin murhaan. Vaikka Oldfield sattuikin majailemaan New Yorkissa samaan aikaan, kun Lennon ammuttiin Dakota-rakennuksen eteen, on hän kertonut inspiroituneensa Harry Houdinista kertovasta elokuvasta, jossa kuolleeseen kahlekuninkaaseen yritetään saada spiritismin kautta yhteyttä. Mikä nyt ei selityksenä ole yhtään sen selkeämpi.
Bonus!
Tähän voisi listata valtavan määrän toinen toistaan kamalampia versioita Moonlight Shadow’sta, joita Youtubesta löytyy melkoinen määrä. Erityisesti eurodance- ja heviartistit ovat jostain syystä mieltyneet biisiin. Covereiden puolustukseksi voi sanoa, että niissä on sentään säilytetty artistien oma kädenjälki. Ja onhan tässä Pathfinderin häkellyttävässä mikkihiirihevitulkinnassa jotain sympaattista.