Diskografiat

Leevi & the Leavings – Antisankareita & alapäähuumoria

leeviandleavings

Gösta. Hattu. Päästä.

Päällisin puolin Gösta Sundqvistia tavallisempaa heppua ei olekaan. Mutta Gösta ei ollut niin kuin muut. Resuisen risuparran ja pikkukaupungin ammattikoulun röökipaikan alkuasukkaan ulkomuodon taakse kätkeytyi Suomen historian monipuolisimpiin kuuluva renessanssimies. Monilahjakkuus, joka vaihtoi vaivattomasti taiteenlajia huumorikuunnelmista popmusiikkiin ja teatterista jalkapalloon.

Göstan monipuolisen lahjakkuuden ydin piili hänen pohjattomassa empatiassaan
ja kyvyssään omaksua omalla tavallaan uudet tai oudot asiat, oli kyseessä sitten ihmiskohtalot tai populaarimusiikin tyylivirtaukset. Empatian kohteena olivat tietysti useimmiten Göstan tarinoiden yleisimmät päähenkilöt: kansan syvien rivien erilaiset antisankarit. Tämän ihmisryhmän suuret surut ja pienet ilot innoittivat 16 äänilevyllistä katkeransuloista musiikkia, joka kohteidensa tapaan vuorottelee saumattomasti keskenkasvuisen alapäähuumorin ja pohjoisen ihmismielen pohjattoman haikeuden välillä.

Tarinankertojana Göstan suurin vahvuus oli kyky heittäytyä mitä erilaisempien kertojahahmojen asemaan. Hän lauloi niin laiminlyötyjen lapsien (Elämä ikkunan takana), perheensä hylkäävien äitien (Kerro terveiset lapsille) kuin seksuaalisuutensa kanssa tuskailevien nuorten (Poika nimeltä Päivi) suulla. Silti kaiken keskiössä ovat yleensä tuiki tavalliset akuankat ja homersimpsonit. Hyvää tarkoittavat hölmöt, joille jaettiin elämän korttipakasta epäkuntoinen tunneäly, tavallista heikommat henkiset taidot ja tilastotiedettä uhmaava epäonni.

Musiikillisesti Leavings ei ikinä hylännyt juuriaan. Kaikkia yhtyeen kuuttatoista levyä yhdistää täydellinen arvaamattomuus; rautalanka-iskelmästä mennään sujuvasti italodiskon kautta suureellisiin balladeihin ja siitä näppärästi ska-poljentoon ja synapoppiin. Tämä johtui Göstan pohjattomasta ruokahalusta uudelle musiikille. Hänen intohimonsa musiikilliseen tutkimusmatkailuun kuului esimerkiksi Radiomafian Koe-eläinpuistoradio
ohjelman musiikkivalinnoista, joiden linjakas linjattomuus loi mahtavan vastakohdan ohjelman vähäeleiselle huumorille.

Koska Leavings teki musiikkia vain ja ainoastaan tallenteita varten, eikä uhrannut mahdollisuuksiaan livetilanteen rajoitteiden alttarilla, biisit rakentuivat aina pelkästään tarinan ehdoilla. Yhtyeen äänilevyt ovat kollaasimaisia kokemuksia. Jos yksittäisen kappaleen irrottaa kontekstistaan, on usein mahdotonta sanoa miltä aikakaudelta se on peräisin.

Vaikka Gösta jätti meidät aivan liian varhain, elokuussa 2003, hän jätti jälkeensä käsittämättömän rikkaan elämäntyön, josta on ammennettavissa uusia sävyjä ja tunteita vuodesta toiseen.

Tuhannen markan setelit

Häntä koipien välissä (1988)

16305Leavingsin kulta-ajan eli 1980-luvun loppupuoliskon kruununjalokivi. Levy, joka voisi olla minkä tahansa vuosikymmeniä toimineen bändin hittikokoelma tai Suomen kansan virallinen ääniraita.

Levyn avaava Teuvo, maanteiden kuningas tyhjentää pajatson ressuja myöten. The Smithsille syvästi velkaa oleva sävellys on Göstan nerokkuuden ytimekäs kiteytymä, jonka kerrostettu sovitus paljastaa yhä edelleen uusia puolia itsestään. Teuvon teksti on oppikirjaesimerkki siitä, miten hyvä tarina myydään todentuntuisilla yksityiskohdilla.
Katolleen kääntyvä auto ei ole mikä tahansa geneerinen menopeli, vaan nimenomaan Ford Anglia.

Levyn muut huippukohdat ovat Pimeä tie, mukavaa matkaa ja Elina, mitä mä teen, joita paremmin ei köyhyysrajan alapuolella syrjäytyvän perheen tarinaa voi kertoa. Vaikka katajainen kansamme on brändännyt itsensä melankolian asiantuntijoiksi, ei näitä kahta teosta syvemmälle tragedian ytimeen voi sukeltaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Raparperitaivas (1991)

RaptaivasLeavingsin musiikki oli alusta asti kantaaottavaa, mutta hienovaraisella tavalla, tavallisten elämäntarinoiden näkökulmasta yhteiskuntaa kommentoiden.

Raparperitaivas-levyllä Gösta otti ensimmäisen kerran voimakkaammin kantaa kulutushulluuden ja suorituskeskeisyyden syöksykierteeseen, johon ihmiskunta oli heittäytymässä. Se toi raikkaan tuulahduksen lyriikoihin, joissa oli muuten tuttu, viiltävän sarkastinen ote. Levyn riipaisevin tarina on synkkä kertomus pikkukaupungin kahlitsemasta Mirandasta, johon jokainen pienessä kaupungissa ja valtavirran ulkopuolella elänyt voi samaistua.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen (1981)

MiesjokVaikka Suuteleminen kielletty olikin vahva avaus, paikan Leavings-levyjen kärkikastissa saa Juhani Merimaan kuvalla kansitettu Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen. Levyä kuunnellessa käy selväksi, että kaikki esikoislevyä kahlinneet estot, säännöt ja rajoitukset on paiskattu romukoppaan. Tuloksena on diskorockia, joka kelpaisi LCD Soundsystemin James Murphynkin levylautaselle (Pojat tanssimaan), Suomi-reggaen hienoin hetki (epäilyttävästi nimetty Nigger Jonas), upea Ennio Morricone -henkinen diskoinstrumentaali (Kolmen dollarin tähden), AOR-iloittelua (Tämä vaikea elämä) sekä Kuusumun Profeettaa nimensä ja musiikkinsa puolesta muistuttava Herra presidentti käy kuvauttamassa itsensä ja näkee unenomaisessa näyssä vanhan äitinsä.

Vaikea uskoa, että varovaisesti sovitetun ensilevyn ja tämän sekopäisen kokonaisuuden väliin mahtuu vain reilu vuosi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Perjantai 14. päivä (1986)

Leavingsin kultakauden startanneen Perjantai 14. päivä –levyn merkillisin ominaisuus on, että se tehtiin kokonaan ilman rumpalia. Folk-henkinen levy on sovituksellisesti poikkeuksellisen yhdenmukainen, mikä vain alleviivaa sitä, miten käsittämättömän terävä Sundqvistin sävellyskynä vuonna 1986 oli.

16312Levyn avaava Kerro terveiset lapsille nostaa riman taivaisiin katkeransuloisella tarinalla perheensä jättävästä äidistä. Sävellyksen duurivoittoisuus vain syventää tarinan pakahduttavaa todenmakuisuutta.

Levyn jokainen kappale ansaitsisi tulla huomioiduksi erikseen. Liian vähän on kirjoitettu ainakin Surumetsien talvimorsiamesta, joka muistuttaa suureellisessa talvierämaatunnelmoinnissaan CMX:n mahtipontisimpia balladeita, eikä vähiten Ahti Marja-Ahon huikean jousisovituksen ansiosta.

Levyn akustisuudelle vahvaa kontrastia antaa lähes kansallislaulun asemaan noussut Pohjois-Karjala, jonka ”kotikylän Depeche Mode” –poljento tekee siitä jokaisen 1980-lukudiskon loppuillan villitsijän.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Rakkauden planeetta (1995)

RakplaVaikka Leavingsin tuotantoa alkoi 1990-luvulla vaivata epätasaisuus ja vanhojen kaavojen
toistaminen, on Rakkauden planeetta harvinaisen eheä kokonaisuus. Sen huippukohdat vetävät vertoja yhtyeen mille tahansa mestariteokselle. Upean rehellinen popsävellys Kyykyssä sekä suomalaisin sävyin jälleen Depeche Moden kanssa flirttaileva Rakkauden työkalu ovat eturivin esimerkkejä yhtyeen täydellisyydestä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Sopivasti lihavat

Suuteleminen kielletty (1980) / Kadonnut laakso (1982) / Raha ja rakkaus (1985) / Musiikkiluokka (1989)

Käytännössä mikä tahansa näyte Leavingsin 1980-luvun tuotannosta kelpaa todisteeksi Gösta Sundqvistin neroudesta, mutta koska kaikkia levyjä ei voi ”tuhannen markan setelien” joukkoon valita, jää näiden neljän osaksi paikka kakkosketjussa.

Debyyttilevy Suuteleminen kielletty on kokonaisuutena vielä varovaisen yhtenäinen, mutta pakkaa sekoittaa tehokkaasti Tuhannen markan seteli. Jos kyseinen italodisco-instrumentaali syntyisi Brooklynissä Bushwickin kellarissa vuonna 2013, eivät Nuorgam, Pitchfork ja muu blogosfääri mistään muusta koko vuonna kirjoittaisikaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kadonnut laakso -levyltä löytyvä Rock on, Rudy on Göstan pikimustaa kerrontaa hirtehisimmillään. Leppoisasti rullaava rockabilly-kappale kertoo musertavan tarinan itsemurhan tehneen tyttöystävän miehestä. Musiikin ja lyriikan vastakkainasettelu pysäyttää joka kerta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Raha ja rakkaus -levyn avaava Poika nimeltä Päivi käsittelee julkaisuajankohtaansa nähden huomattavan rohkeaa aihetta ja avaa Leavingsin pelin synapopkentällä, jolle yhtye palasi vuosien varrella usein menestyksekkäästi temmeltämään.

http://www.youtube.com/watch?v=BRdG0389hY0

Musiikkiluokan helmi on täysin virheetön popmestariteos Unelmia ja toimistohommia, joka voisi olla kansainvälisen tason klassikko — vaikka sanoituksen kohtalaisen karkea kielenkäyttö laulusta pitämisen hieman vaikeaksi tekeekin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ihan tavalliset tennissukat

Varasteleva joulupukki (1990) / Turkmenialainen tyttöystävä (1993) / Käärmenäyttely (1996) / Kerran elämässä (1998)

1990-luvulla Göstan hittipumppu alkoi yskiä. Vaikka yhtye onnistuikin ajoittain tekemään loistavia levyjä, kuten Rakkauden planeetan tai Raparperitaivaan, taso laski vääjäämättömästi. Yksittäisistä onnistumisista huolimatta levyjen kuunteleminen kokonaisuuksina alkoi olla haastavaa. Anarkistisesta seikkailunhalustaan tunnetun yhtyeen musiikki alkoi hakeutua yksiulotteisempiin ja arvattavampiin uomiin myös tuotannoltaan ja sovituksiltaan.

Katolleen kääntyneet angliat

Bulebule (2000) / Onnen avaimet (2002) / Hopeahääpäivä (2003)

Uusi vuosituhat ei ollut Leevi and the Leavingsille armollinen, mutta 2000-luvun levyistä vain Bulebule on kuuntelukelvoton kokonaisuus. Tuntui, että Gösta oli sanonut sanottavansa. Sävellykset olivat heikkoja hiilipaperikopioita vanhoista ideoista ja sovituksissa mentiin siitä mistä matalalle asetettu rima oli turvallisinta alittaa.

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Nuorgamin printissä, jossa se on kuvitettu Leevi and the Leavings luottotaiteilijan Mikko Kurenniemen piirtämien levynkansien luonnoksilla.

Tänään 16.8.2013 tulee kymmenen vuotta Gösta Sundqvistin kuolemasta.