Nuorgam vetää töpselin seinästä marraskuun viimeisenä päivänä. Siihen asti kuuntelemme päivittäin kahdenkymmenen kappaleen soittolistan, jonka on koonnut yksi sivuston kirjoittajista.
Göstan mahdollisesti komeimmaksi popsävellykseksi jäi hämmentävästi samaa kahta osaa kiertävä oodi arkeenpaluulle.
Aiheena reppana, oman elämänsä kännipäissään pilannut antisankarimies – ei ensimmäistä, eikä viimeistä kertaa.
Helpoin tapa todentaa Mewin vaikutusvalta kymmenen sitten on kuunnella läpileikkaus suomalaisen indiepopin kermasta vuodesta 2003 eteenpäin.
Eli kuinka yön saalistaja muuttuu uhriksi ja himo kaipaukseksi.
Leevi & the Leavings ja suuri arvaamattomuus.
Tommi Forsström käy läpi Queenin tuotannon, tuon musiikkihistorian liukkaimman ankeriaan!
Vuosi 2012 jää Diplon kirjoissa historiaan siitä, että silloin hän todisti osaavansa myös himmata.
Jos oletat saavasi puolueettoman analyysin Pet Shop Boysin tuotannosta, kannattaa lukeminen lopettaa tähän. Tällä kertaa tarjolla on vain ikuisen tähtisilmäisen fanin jyrkän asenteellista ylistyslaulua.
Dinosaur Jr. ja kiistaton ruumiillistumansa J. Mascis olivat avainasemassa luomassa mallia 1990-luvulla vaihtoehtomusiikin perustyökaluksi nousseelle hiljaisuuden ja äärimmäisen meluvallin vuorottelulle.
Virtsaa, seksiä ja modernin R’n’B:n neroutta!
Nautinto ilman työtä ja tuskaa pelottaa. Voitko luottaa tunteeseen, jonka synnyttäminen sujuu tuskitta?
Giant Robotin kunnianhimoisin kappale antaa mielikuvituksen harhailla yrittämättä väkisin pommittaa kuulijaa ylimääräisillä aistiärsykkeillä, vääjäämättä määränpäähänsä viileän itsevarmasti soljuen.
Häsleri oli kertaheitolla valtin pöytään lyövä pelinavaus, joka ei jättänyt kenellekään epäselväksi mistä tässä hurtassa on kyse.
Frog N’ LOL! Kermit, Gonzo ja kumppanit todistavat, että nuket rokkaa tykimmin.
Wayne Coyne on 50-vuotias ikinuori yhdistelmä Peter Pania, Hamelnin pillipiiparia, Andy Kaufmania ja Joulupukkia, sanoo Tommi Forsström.
Vuoden 1980 popklassikot: On bändejä, jotka hiovat vuosia soundiaan kehittyäkseen sille nerouden tasolle, jolle joku suurempi kaitsemus on heidät viemässä. Sitten on Mission of Burma.
Kaikki Fonalin yhtyeet olisivat varmasti olemassa ilman Sänpäkkilän tekemisiä, mutta ilman Fonalia ne olisivat vailla kontekstia ja kotia, tuumii Tommi Forsström.
Oli kyseessä sitten hypnoottisesti sykkivä K-X-P-eepos tai diskojen tanssilattiat täyttävä Annie-sinkku, Timo Kaukolammen tapa heittäytyä juttuunsa on vertaansa vailla.
Saksalainen insinööri, tuo pop-idolikuvaston epätodennäköisin yksilö. Säyseä, hillitty, teknologiasta villiintyvä ja kaikin muinkin tavoin perinteisen rocktähden täydellinen antiteesi.
Nuorgam
