Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#6 Jori Sjöroos

Jori Sjöroos on Magenta Skycoden selvästi lyhytkasvuisin jäsen.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Nähdäänköhän maestro Sjöroos Dynamossa 23.9.?

”I am the flavor of the month”

Kun kuulin Fu-Touristin King Kong of the Dance Floorin ensimmäistä kertaa, en arvannut, että tulisin jonakin päivänä pitämään kappaleen tekijää yhtenä Suomen merkittävimmistä pop-säveltäjistä.

Yhtä kaukaiselta ajatus tuntui silloinkin, kun PMMP:n Rusketusraidat liimautui kesän 2003 ääniraidaksi.

Pidin kyllä kummastakin kappaleesta enemmän kuin halusin tunnustaa. Ne olivat jollakin tavalla arrogantteja ja itsetietoisia lauluja, joiden hölmöys tuntui näppärältä harhalta. Kun kuulin, että kappaleet on tehnyt sama mies, laitoin tiedon visusti korvan taakse. Hahmo vaikutti seuraamisen arvoiselta, vaikka en häneltä mitään odottanutkaan.

Tuolloin en tiennyt mitään Jori Sjöroosista, This Empty Flow’sta tai Thergothonista. Vielä vähemmän saatoin aavistaa, mitä piti tuleman.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Yksi levy muutti kaiken. Kun PMMP:n Kovemmat kädet ilmestyi vuonna 2005, tuntui kuin ystävä toisensa perään olisi kokenut omituisen herätyksen. Kaikki puhuivat albumista, kaikki vaahtosivat uusista suosikeistaan. Yhtye kasvoi kertaheitolla ilmiöksi.

Perusteellisimmin se tuntui ravistelevan nuoruutensa huomaamattaan ohittaneita miehiä. Sellaisia kuin minä.

Seurattuani kohkausta hetken aikaa sivusta, ostin levyn itselleni. Tein sen hieman salaa, häpeillenkin, odottaen mahdollisuutta päästä tuomitsemaan muiden hurmos. Mutta kun syvennyin levyyn, hämillisesti kuin koulupoika miestenlehteen päiväpeiton alla, kaikkosivat kyynisyys ja ylimielisyys sen siliän tien.

Tässähän oli kaikki. Valo- ja ilmaisuvoimaiset solistit, joiden äänissä soi kujerrus ja viettelys, mutta jotka pistivät kuin hakaneula poskeen. Suoraviivaiset sanoitukset, jotka olivat samanaikaisesti räävittömiä, herkkiä ja omaperäisiä. Ja musiikki, joka oli lähes liian pätevää ollakseen totta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Valtavan energialatauksen alta paljastui todellinen referenssien aarreaitta. Musiikissa yhdistyi jotakuinkin kaikki se, mitä olin edellisten 20 vuoden aikana kuunnellut – enkä kuitenkaan osannut osoittaa lähteitä niin suoraan kuin luulin osaavani. Mistä hitosta tässä oli oikein kyse? En voinut kuin antautua, heittäytyä valaistuneiden joukkoon.

Sittemmin olen oppinut PMMP:stä paljonkin. Vaikka ensimmäisen puraisun arpi on edelleen syvin, olen ihastunut myöhempiinkin levyihin ja rakastunut yksittäisiin lauluihin. Olen oppinut löytämään kappaleiden taustalta Leevi and the Leavingsin, The Curen, Joy Divisionin, Abban ja muut asiaankuuluvat vaikutteet. Olen tullut tietämään, kuka on Paulan lapsen isä, millä alalla Miran puoliso työskentelee sekä millaisissa vaatteissa Paula ja Mira saapuivat Linnan juhliin vuonna 2009.

Mutta miehestä musiikin takana en tiedä vieläkään kuin vaalean kuontalon. Ja sen, että hän pitää kissoista.

http://www.youtube.com/watch?v=o7G7FLsC8rE

Sjöroos on jättäytynyt mielellään merkinnäksi PMMP:n julkisuuskuvan taakse. Kun yhtyeen kiintopisteet ovat muualla, Sjöroos voi kaikessa rauhassa keskittyä olennaiseen. Hän saa telkeytyä makuuhuoneeseensa, kytkeä koneet päälle ja muovata levyhyllystään poimimansa vaikutteet ovelan iskeväksi popiksi, joka tuntee kliseet mutta varoo koskemasta niihin.

Samalla hän voi luottaa siihen, että Mira ja Paula täydentävät karismallaan jokaisen kappaleen takuuvarmaksi täsmätuotteeksi.

Mutta astuu Sjöroos näkyvillekin. Magenta Skycoden keulalla hänen on itse kannettava tekemistensä taakka.

Se ei ole välttämättä hänelle helppoa. Ainakin kehutulla IIIII-pitkäsoitolla (2006) Sjöroos tuntuu kohtaavan maailman aurinkolasit silmillään. Levy on tumma ja etäinen, esittäjästään se kertoo yllättävän vähän. Rikkumattomaksi siloteltu jälki muodostaa kuoren, jolle tunteita mallinnetaan, kunnes niiden alkuperää on mahdoton tunnistaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Tahtoisinkin uskoa, että vasta Magenta Skycoden Relief (2010) on se äärimmäinen mestariteos, joka johdattaa Sjöroosin ilmaisun ytimeen. Albumi on harras ja tyylitajuinen yritys tavoittaa asioiden pohjimmainen kauneus. Levy tihkuu aamun sarastusta ja pilvien kultareunaa. Se on kuin maisemakuva, jossa kaikki sävyt on photoshopattu äärimmilleen mahdollisimman syvän ja täysipainoisen esteettisen kokemuksen takaamiseksi.

Todellisuutta kuva ei vastaa. Se esittää ideaalitilaa. Tämä lienee Sjöroosin musiikin kiteytymä, äärimmäinen kannanotto sen puolesta, että musiikin rinnalla tekijä on toisarvoinen.

Sjöroos on eittämättä lahjakas ja näkemyksellinen mies, jonka sydän värisee mitä hienoimpien melodiakulkujen tahdissa. En silti ole vieläkään täysin varma, missä päin hänen musiikkiaan kulkee taitavan käsityöläisyyden ja aidon heittäytymisen välinen raja. Sen hän piilottaa.

Hyväksyn kuitenkin ratkaisun. Ihmiselle, jolla on rajattomasti taitoa ja näkemystä, musiikki on rakkaimmillaankin haaste ja leikkikalu, väline entistä paremman musiikin tekemiseen. Tällöin kysymys muodon ja sisällön suhteesta on toisarvoinen. Sjöroos hallitsee muodon niin suvereenisti, että siitä tulee sisältöä jo sellaisenaan.

Tätä tosiasiaa ei kukaan osaa muotoilla yhtä vastaansanomattomasti kuin Sjöroos itse.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Edellinen:#7 Dave Sitek#7 Dave Sitek

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress