2000-luvun kotimaiset pophelmet

#52 The New Tigers – Pocketful of Sand (2011)

(Säv. Valtteri Virtanen, Appu Jasu, Waltteri Katajamäki, Janne Kauppinen San. Valtteri Virtanen)

Janne Kauppinen ja Valtteri Virtanen laittavat musikaalista tiikeriä tankkiin. (Kuva: Oskari Onninen)

Suomen kotikutoisimpiin lukeutuva yhtye teki yhden kaikkien aikojen kimaltavimmista kesäbiiseistä.

”Summer time blows my mind
even though, nothing’s going on”

Ensimmäisistä helisevistä kitarasoinnuistaan lähtien Pocketful of Sand täyttää mielen kuvilla kesäisistä tuokioista. On auringon kimallusta aalloilla, skeittilautojen kolinaa kaduilla ja se jäätelökioskin tyttö, jolle ujo teinipoika ei uskalla jutella. Jostain nousee tuulenvire, joka pyyhkii kaikkea tätä ihailevan lomalaisen hikistä otsaa ja nostaa hiekkatiestä tomua ilmaan. Yhtäkään näistä tuokiokuvista ei kappaleen sanoituksissa mainita, mutta kyllä ne siellä ovat, jos oikein kuuntelee.

Jos 2000-luvun kotimaisista bänditulokkaista pitäisi kaivaa yksi yhtye, jossa ei oikeastaan ole mitään erikoista, mutta joka hurmaa mutkattomuudellaan, olisi The New Tigers varmasti vahvoilla. Neljän kaveruksen perustama turkulaisyhtye on parissa vuodessa onnistunut kirjoittamaan tukun kappaleita, joiden tyylilajin tunnistaa heti, mutta jotka ovat rehellisen yksinkertaisessa indierock-soinnissaan suorastaan tuoreita. Yhtye vaikuttaa kuin sattumalta autotallista esiin kiskotulta projektilta, joka kutoo voimapopin soinnut ja post-grungren surinan kotimaiseen maanläheisyyteen. Ja Pocketful of Sandilla tämä kaikki on tehty juhlamokkamaisella ammattitaidolla.

Pocketful of Sandin utuinen laulusoundi ja hypnoottisesti junnaava kitaramelodia eivät ole mitään uutta indierockin historiassa, mutta yhtye onnistuu rypistämään nämä elementit täydelliseksi kesäbiisiksi, jonka ääreltä ei ole mihinkään kiire. Kitarat vellovat kuin kolera-altaaseen kesäisenä iltapäivänä hiljalleen iskeytyvät aallot, korkealta soivan melodian ja kohinan vuorotellessa täydellisessä harmoniassa. Mitään ei ole liikaa, mitään ei ole liian paljon.

Yli kahdeksanminuuttisen kappaleen jokainen osa tukee toistaan. Valtteri Virtasen hieman hentoisena soiva laulukin kaikuu juuri sillä utuisuudella, jonka voi nähdä kesäiltapäivänä puistossa auringon siivilöityessä puiden lehtien välistä. Ja lopussa kuin tyhjästä muiden soitinten lomaan ui huuliharpun sointi, joka rauhoittaa kuin repaleisen purjeen liikkeiden katseleminen.

Ja jos kappaletta ei halua tulkita näin runollisesti, voi aina todeta, että yksi haastavimmista asioista tämän päivän pop-musiikissa on tehdä jotain, mikä kuulostaa helposti lähestyttävältä, iättömältä ja samalla täysin tunnistettavasti esittäjänsä omalta. Pocketful of Sand onnistuu tässä kaikessa, joten seuraavan kerran, kun aurinko on korkealla, asvaltti kuumaa ja sinulla ei ole mihinkään kiire, laita tämä kappale soimaan, suuntaa kaduille ja laitureille, puistoon, mihin mielesi tekeekin ja katso – täydellisellä päivälläsi on täydellinen soundtrack.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Tämä akustinen versio Pocketful of Sandista on soitettu Luomustudiossa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samaan aikaan maailmalla

28.7.2011 – Libyan kapinallisjoukot ja Muammar Gaddafin tukijat ottivat verisesti yhteen eri puolilla Libyaa. Samaan aikaan sotilasliitto NATO jatkoi Libyan pääkaupungin Tripolin pommittamista.