Popklassikot 1992

#23 Sugar – If I Can’t Change Your Mind

Sugarin kappaleet syntyivät pitkillä ajomatkoilla Bob Mouldin (keskellä) ajaessa soolokiertueellaan ristiin rastiin Yhdysvaltoja.

Ensimmäisen bändinsä Hüsker Dün hajottua Grant Hartin huumesekoiluihin ja manageri David Savoyn itsemurhaan Bob Mould vetäytyi maaseudulle, vanhaan maalaistaloon Pine Cityssä Minnesotan osavaltiossa.

Oli peiliin katsomisen aika. Vuosia raittiina ollut mies oli masentunut ja koki tarpeen jonkinlaiseen muutokseen. Vaikka Worbook-soolodebyytin taustalla oli sininen Fender Stratocaster ja siitä saatu uusi into sähkökitaran soittamiseen, oli levyn perusilme akustinen.

12-kielinen akustinen kitara oli tavallaan silta näiden kahden maailman välillä. Sen rikas sointi transponoi akustisten soittimien maailmaan Mouldin tavaramerkinomaisen Flying V:n soundin, jota mies on itse kuvaillut samanlaiseksi kuin jos hopeatarjottimellinen kristallilaseja putoaisi kivilattialle. Bassokielten yläpuolella helkkyvät oktaavikielet olivat kuin Mouldille rakkaalla MXR:n klassisella keltaisella säröpedaalilla luotu feedback: määrittelemätön amfetamiinikihinä, joka sitoi tummat nuotit yhteen.

”Between the new Yamaha APX acoustic twelve-string I’d just bought in Boston and this blue Strat, it was the beginning of a whole new sound for me…. The Yamaha twelve-string had an enormous sheen, filled with twinkling overtones that floated above the fundamental tone of the guitar. I called the sound the ’bag of dimes’, because it sounded like someone shaking a Crown Royal Bag full of dimes – thththththththth.”
(Mould elämänkerrassaan See A Little Light, 2011)

Toisen soololevynsä jälkeen tuo sama 12-kielinen kitara olikin aika pitkälle kaikki mitä Mouldilla oli jäljellä. Levyllä kitara kuuluu kappaleessa The Last Night, joka on muutenkin synkällä levyllä suorastaan katatonisen pysähtynyt hetki, samasta homeisesta puusta veistetty kuin Hardly Getting Over It ja Thumbtack.

Levyn jälkeisellä kiertueella mies kiersi Amerikkaa vain tuo kitara seuranaan, ajaen loputtomia yksitoikkoisia teitä pikkukaupungista toiseen.

”I ended up being on the road for close to nine months in 1991, winding around the States a couple times, driving a rental car an average of three hundred miles each day. I’d show up in a town, play long sets, then find a cheap motel to lay it down for the evening. All I brought was my guitars, a bag of clothes and a jug of water. I was netting five to seven thousand dollars a week, building up funds to bankroll the next project.”

Yksinäiseltä vaikuttava kiertue kylvi kuitenkin tuon nimenomaisen seuraavan projektin siemenet.

”These streches of time on the road were both lonely and inspiring. Driving for hours every day, I had plenty of time for reflection; consequently, I was writing a lot of songs. I’d come home for a week at a time and head straight for my studio.”

Noiden laulujen pohjalta syntyi Mouldin toinen voimatrio Sugar, joka lunasti Hüsker Dün lupauksen tavalla, joka saa jälkeenpäin tarkastellen pyörittämään päätään. Yhtyeen debyytti Copper Blue on Mouldin teokseksi suorastaan naurettavan positiivinen, mitä nyt aihepiirissä on hukuttamista, itsemurhaa ja AIDS. Nopeatempoiset sävelmät kulkevat miltei säännöstään duurissa.

Tämän kaiken kruunaa If I Can’t Change Your Mind. Levyn kolmantena sinkkuna julkaistu kappale on Mouldin tuotannossa yhtä hämmentävä poikkeus normista kuin The Curen vuotta aikaisemmin julkaisema Friday, I’m In Love. Jotain samaa noissa kappaleissa on muutenkin: 12-kielisen kitaran kuljettama euforia, liitoksistaan repeävä riemu. Jopa lopun lyhyt soolo tuntuu suorastaan sekoavan onnesta: ylös ja alas skaalaa juoksennellessaan se on kuin niityllä kirmaava varsa, joka ei oikein tiedä mihin suutaan juosta.

Kappaleen sanoitus on mouldmaisen kohtalokas, mutta se oivaltaa jotain ihmisten välisistä suhteista: toista ei voi muuttaa. Eikä ehkä pidäkään, sillä tuon saman oivalluksen taustalla on se suurin rikkaus mikä kahden ihmisen välillä on, yhteys erilaisuudesta riippumatta.

”Someday you’ll see I’ve been true
I’ll stay that way until
If I can’t change your mind
then no-one will”

Mould laittoi kaiken tämän kortin varaan. Aiemmista singleistä (A Good Idea ja Helpless) oli kuvattu halvat videot, mutta nyt käytetttiin 35 mm filmiä. Budjetti oli myös huomattavasti aiempaa suurempi, 35 000 dollaria. Riski kannatti: MTV otti kappaleen rotaatioon, ja kun radioasema KRQO teki samoin, murtui pato Sugarin kohdalta kotimaassakin: 30 000 myytyä levyä olikin pian 100 000, ja sitten 300 000.

Erilaisten pariskuntien suhteita tutkiva video oli kipeän henkilökohtainen, sillä se näytti lopussa lähikuvan Mouldista, joka piti kameran edessä polaroidia itsestään ja pitkäaikaisesesta elämänkumppanistaan Kevinistä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Mould oli edes viitannut julkisuudessa homoseksuaalisuuteensa. Pidettyään polaroidia hetken kameran edessä Mould kääntää sen. Selkäpuolella lukee: ”THIS IS NOT YOUR PARENT’S WORLD”.

Kappaleen kertosäe sai taas yhden uuden merkityksen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!