Popklassikot 1992

#27 Army of Lovers – Crucified

Army of Lovers, kaunis kuva, kauniit kehykset.

“I stand before my Maker
Like Moses on the hill
My Guinness record breaker
I abide your will”

Kaksikymmentä vuotta sitten Army of Loversilta ei hetkeen voinut välttyä. Crucified raikasi radiossa ja bändi kekkuloi tiiviisti taivaskanavilla ja MTV:llä. Siis ainakin silloin, kun sen videoita ei ollut hyllytetty liian roisin sisällön vuoksi.

Nykyään poppoon perustaja Alexander Bard tunnetaan Ruotsissa paremmin vakavasti otettavana ajattelijana kuin poptähtenä. Hän on kirjoittanut kolme internetin filosofiaa ja vuorovaikutteisuuden vallankumousta käsittelevää kirjaa ja on kysytty luennoitsija.
Monivaiheinen ura alkoi 1980-luvun puolivälissä ja sen starttasi ankara halu bailata.

Kauppatieteiden opiskelija A. Bardilla oli ongelma: häntä ei kiinnostanut kanssaopiskelijoiden kuppaiset kotibileet, vaan seurapiirit ja kokaiininveto Tukholman eksklusiivisimmissa pintapaikoissa. Tähän tarvittiin kuitenkin rahaa, jota Bardilla ei juurikaan ollut. Mistä sitä saisi hankittua helposti ja nopeasti? No, tietenkin säveltämällä hittibiisin! Problem solved!

Alexander Bardilla ei omien sanojensa mukaan ollut mitään musikaalisia kykyjä. Hän vain hankki pari tietokonetta ja alkoi ahkerasti opiskelemaan biitin tekoa. Yksi ensimmäisistä demoista eksyi Abba-ikoni Agnetha Fältskogin käsiin ja laulunkirjoittajatähti oli syntynyt.

Bard teki vuosikymmenen loppuun mennessä itselleen enemmänkin bailumassia osallistumalla kymmenien hittien säveltämiseen. Suomalaisetkin muistanevat esimerkiksi Ankie Baggerin (Where Were You Last Night), Lili & Sussien (What’s the Colour of Love) tai Trollin (Jimmy Dean) ûber-tarttuvat purkkapophitit. Näistä kaikista oli vastuussa tiimi NorellOson-Bard, eräänlainen ruotsin vastine StockAitkenWatermanille.

Alexander Bardin vaikutus musiikkibisneksessä ei lopu kirjoittamiseen, tuottamiseen ja esittämiseen, vaan hän oli myös toinen Stockholm Recordsin perustajista. Lafkahan toimi menestyksekkäästi 1990-luvulla muun muassa The Cardigansin ja Army of Loversin kotina.

Bardin omat bändikokeilut ovat olleet huomattavasti kokeellisempia. Flirttailtuaan aluksi punkin ja new waven kanssa syntyi drag-discoprojekti Barbie. Yhtyeen vuoden 1985 debyytti sisälsi muun muassa kappaleet Prostitution Twist ja Sex Is the Dynamite Drug, mutta suunniteltu toinen albumi hyllytettiin kaupallisen menestyksen puutteessa.

Projektin tuhkasta nousi uusi bändi: Army of Lovers. Ryhmä muodostui Bardista, myöhemmin ruotsin kuninkaan rakastajana tutuksi tulleesta Camilla Henemarkista ja make-up-taiteilija Jean-Pierre Bardasta.

Army of Lovers oli silti ennen kaikkea Bardin hengentuote: siinä yhdistyi miehen kiinnostus kitsch-estetiikkaan, seksiin (Bard oli työskennellyt myös prostituoituna) ja hieman yllättäen uskontoon. Bardhan oli opiskellut jo vuosia zarathustralaisuutta ja muita uskontoja ja jopa osallistui myöhemmin uuden suuntauksen, “ateistien uskonnon” eli Syntheist Movementin, kehittelyyn.

Army of Loversilla oli jo tilillään muutama hitti Ruotsissa, kun Crucified räjäytti potin. Kappale lainaa 1970-luvun saksalaisesta hansa-discosta niin paljon kuin plagioimatta on mahdollista. Sanoitukset ja ylitsepursuavan pikkutuhma video ovat juuri riittävän nokkelia, että kuulija tajuaa nauttivansa jonkin sortin ironiasta.

Crucifiedin teho pohjaa samoihin koukkuihin, joilla Boney M:n ja Dschinghis Khanin kaltaiset bändit onnistuivat myymään miljoonia levyjä, vain reipas vuosikymmen aikaisemmin. Kertosäe on teutoneilta tuttua eurodisco-messuamista; syntetisaattoriviulut sahaavat kiivaasti, abbamainen piano kilkattaa ja tunnelma nousee kattoon. Kieli on kuitenkin kokoajan vankasti poskessa. Kun bändi laulaa ristiinnaulitsemisesta, tehdään selväksi, että kuulija saa itse päättää minkälaisesta seivästyksestä kappaleessa puhutaan.

“I’m crucified
Crucified like my Saviour
Saintlike behaviour
A lifetime I prayed”

Aika oli kaikin puolin otollinen Army of Loversille. 1990-luvun alussa mainstream-viihdeteollisuus rohkaistui vihdoin ammentamaan vaikutteita homokulttuurista reippaalla kädellä. Gay-skenen sisäpiirivitsejä ja vanhoja homodiskoklassikoita kierrättävät elokuvat, kuten Priscilla, aavikon kuningatar ja Tahdon naimisiin (Muriel’s Wedding) olivat isoja hittejä. Drag-kuningatar RuPaul talloi korkokengillään Yhdysvaltojen listakärkeen. Jopa kantrimusiikki joutui myöntämään kaapin paikan, kun k.d. lang kertoi homoseksuaalisuudestaan.

Myös 1970-luvun discobuumista oli kulunut riittävästi aikaa, jotta ihmiset saattoivat suhtautua tähän kimaltavaan periodiin naureskelun sijaan nostalgisesti ja lämmöllä. Yksi vuoden 1992, ja koko vuosikymmenen, myydyimpiä levyjähän oli Abban Gold-kokoelma.

Army of Lovers kanavoi onnistuneesti kaiken tämän, silmää iskien ja lihasta tinkimättä. Crucified sementoi bändin aseman jonkinlaisena tanssipopin perverssinä The B-52’sina, ja vaikka lopullinen läpimurto listojen kärkeen jäi saavuttamatta, onnistui se myymään melkein kymmenen miljoonaa levyä ennen hajoamistaan 1990-luvun puolivälissä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!