2000-luvun kotimaiset pophelmet

#11 Disco Ensemble – We Might Fall Apart (2005)

(Säv, Disco Ensemble, san. Miikka Koivisto)

Disco Ensemblen viides albumi Warriors ilmestyy 21. syyskuuta 2012. (Kuva: Tomi Palsa)

Emopunkkarit laajensivat kotimaan radiohitillä kuulijakuntansa pienistä vaihtoehtopiireistä kansainväliseen indie-skeneen.

“On any given day, we might fall apart
On any minute now, we might fall apart
Like a house of cards”

Kuulin We Might Fall Apartin kansalliselta radiokanavalta niinkin eksoottisessa paikassa kuin Kalevan Prisman pihalla. Ennen ostoshelvetin syövereihin astumista oli jäätävä kuuntelemaan biisi loppuun. Oli varmistuttava, että olihan esittäjä ounastelemani ulvilalainen Disco Ensemble eikä jokin jenkkibändi. Ja toiseksi, biisi oli sairaan hyvä.

Heti ensi kuulemalta oli selvää, että We Might Fall Apart kuljetti emo-rähjääjiä oikeaan suuntaan. Biisin ja koko First Aid Kit -levyn valtavirtaa kosiskeleva suosio toki kismitti underground-faneja. Yhtye nousi kappaleen myötä ns. seuraavalle tasolle kansainvälisestikin. Sukseeta ei varsinaisesti haitannut kappaleen päätyminen FIFA 08 -potkupallopelin ääniraidalle.

Pääsyy suosioon on kuitenkin se, että Disco Ensemble oli tehnyt rehellisesti sanoen hyvän biisin. Se ei ole teknisesti niin monimuotoinen tai uskalias kuin kappaleet, joihin yhtye tätä nykyä kykenee, mutta debyytti Viper Ethicsin räiskyvään emopunk-paahtoon verrattuna mukana on kosolti enemmän sävyjä. Selkeä harppaus eteenpäin debyytin ilmaisusta on havaittavissa sävellyksellisestikin: kertakuulemalta mieleen jäävän biisin korvamato-aste on huikea.

Lainkaan väheksymättä oivasti nytkyvää kitarariffiä ja sitä villisti pönkittävää rytmitystä, Miikka Koiviston kiipparilla ja laulaen tarjoilemat melodiat muodostavat biisin pihvit.

Miikka Koiviston aseina ovat kiipparit ja keuhkot. (Kuva: Tomi Palsa)

Koskettimet olivat bändille uusi löytö, mutta ne olivat samalla myös avain laajempaan ilmaisuun. Vaikka sormion rooli We Might Fall Apartilla on lopulta varsin vähäinen, melodicamaisella tuuttauksella on kappaleelle suuri merkitys. Se johdattaa biisiin muovisen värjyvästi keskeistä riffiä mukaillen. Aivan Jump-tason ikonisuudesta ei voida intron kohdalla puhua, mutta erittäin tunnistettavaksi alun kosketinosio on muodostunut.

Rivakka punk-ote räjäyttää biisin kulmikkaaseen loistoonsa, jota höystää mainion hengästyttävä tunnelma. Kappale etenee mukavassa etukenossa, mikä hahmottuu bändin hektisestä soittotatsista ja toisaalta Koiviston melankolista riehakkuutta uhkuvasta tulkinnasta.

Sovitukseltaan We Might Fall Apart on varsin yllätyksetön, vaikka esimerkiksi rytmitykseen onkin kiinnitetty rutkasti huomiota ja taukoja käytetään tehokkaasti aksentoimaan osien vaihtumista. Biisin muoto onkin kuin oppikirjaesimerkki, kuinka rakennetaan perinteinen, ”oikeaoppinen” rock-kappale. We Might Fall Apart on kuitenkin mainio esimerkki siitä, miten perinteikkäälläkin rakenteella varustettu biisi saadaan pysymään mielenkiintoisena ja kuuntelua kestävänä. Tarvitaan vain riittävästi osaamista, sopivasti näkemystä ja ennen kaikkea laadukkaat raaka-aineet.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Bonus!

Lafkatoveri Rubikin tulkinta kappaleesta ei ole likimainkaan yhtä tarttuva tai mukaansatempaava. Se kuitenkin uuttaa esiin kappaleen melankolisen ytimen samalla harvinaisen surumielisyyden löytäen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

16. toukokuuta 2005 − Paperiliitto aloitti lakon, johon Metsäteollisuus ry vastasi työsululla kaksi päivää myöhemmin. Lakko ja työsulku kestivät lähes puolitoista kuukautta.

Samasta aiheesta

© 2018 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress