Kantaaottava La belle epoque on Kentin loppu-uran kiistaton klassikko. Kappale ei maalaa ruotsalaisesta nyky-yhteiskunnasta kaikkein ruusuisinta kuvaa.
Heath Ledgerin inspiroima laulu on hyvä osoitus siitä, kuinka paljon merkitystä muutamalla olennaiseen paikkaan isketyllä nuotilla voi olla.
Nuorgam vetää töpselin seinästä marraskuun viimeisenä päivänä. Siihen asti kuuntelemme päivittäin kahdenkymmenen kappaleen soittolistan, jonka on koonnut yksi sivuston kirjoittajista.
Flightless Bird, American Mouth huokuu kiehtovan ajatonta mystiikkaa. Se on 2000-lukuinen biisi, joka ei toteutuksessaan hengitä 2000-lukua.
Ei se oikeastaan ollut bändi, vaan kaksi jätkää, jotka sekosivat studioon.
Turtuneisuudesta taidetta tekevä The Universal taipuu monitulkintaiseksi dystopiaksi. Kappaleen voi kokea kauhukuvaksi masennuslääkkeiden avulla elämästä ilon irti repivästä Prozac-sukupolvesta.
Täydellinen pastissi The Supremesin kaltaisesta 1960-luvun tyttöpopista ranskalaisella hammasrakoeksotiikalla kuorrutettuna.
”Kantrirockin Nirvana” yhdisteli college rockin rohkean nuorekkaita ja suoraviivaisia linjoja Neil Youngin viitoittamiin, maukkaan kaurapuuromaisiin folkrock-oppeihin.
Von Hertzen Brothersin uran alkutaipaleen kultakimpale tarjoaa yhdeksän ja puolen minuutin verran nostattavaa maailmojen syleilyä.
Alisaarien veljeskatraan kuopus otti vuonna 2001 Penniless-yhtyeen keulamiehen paikan piirakantuoksuisin tuloksin.
Uhmaa ja päättäväisyyttä huokuva The Power on päätynyt soimaan monien urheilumittelöiden taustalle. Yhtä hyvin sen voisi kuvitella toimivan energiajuoman mainoksessa.
”Harvaa popkappaletta on onnistuttu lataamaan yhtä huumaavalla hekuman tunteella – Justify My Love toimii eroottisen latauksen ja viettelyn audiomuotoisena synonyyminä.”
Raskaasta teemastaan ja poikkeuksellisesta tulokulmastaan huolimatta Lukasta tuli amerikkalaisen lauluntekijän isoin ja pidetyin hitti.
Top Gunista tutussa klassikkoballadissa on vahvaa hellän panemisen tunnelmaa.
Jos Adams olisi jatkanut uraansa enemmän Run to Youn linjoilla, hänen nimensä olisi nykyään muutakin kuin synonyymi tympeälle pehmorockille.
Tomi Nordlund muistelee äskettäin hajonnutta R.E.M.-yhtyettä ja käy läpi pitkäaikaisen fanin suruterapiaa.
Vuoden 1981 popklassikot: Kaikki, joiden mielessä R.E.M. näkyy vain 2000-luvun väsähtäneenä setäbändinä, kannattaa tarkistaa yhtyeen huikea varhaistuotanto.
Sunnuntaina Helsingissä esiintyvä M. Ward on pesunkestävä Beatles-mies. Yllättyneitä olivat: ___________________.
Tomi Nordlund sukeltaa sunnuntaina ja maanantaina Tavastialla esiintyvien ”vaihtoehtocountryn Lennonin ja McCartneyn” harmoniseen maailmaan.
Nuorgam
