Kauas on tultu Live Foreverin ikuisesta loisteliaan tulevaisuuden lupausta juhlivasta nykyhetkestä. 44-vuotias entinen rock-pahis on viimein aikuistunut.
Paul Morleyn, Trevor Hornin ja ZTT:n strateginen hyökkäys poppia vastaan.
Rakkauslaulu, jossa rakkaus on väritetty mustasukkaisuuden ja pakkomielteisyyden verenpunaisella siveltimellä.
Viime aikoina on alkanut tuntua vähän siltä kuin meidän maailmamme olisi jotenkin salakavalasti muuttunut Bizarro-maailmaksi, Kimmo Vanhtalo kirjoittaa.
Popmaestron lähes 20 vuotta kestänyttä uraa valoitetaan sekavalla ja rönsyilevällä kokoelmalla.
Vuoden 1982 popklassikot: Laulu autosta, joka onkin – yllätys yllätys – laulu seksistä.
Vuoden 1982 popklassikot: Välähdyksiä Vietnamista, natsi-Saksasta, elokuvista ja huumehöyryisestä todellisuudesta.
Joskus vanhassa on todella vara parempi, vaikka tältä porukalta olisi voinut hieman enemmän luovaa hulluutta odottaakin, Kimmo Vanhatalo kirjoittaa.
Vuoden 1982 popklassikot: Karamelli kiehtovan kitkerällä täytteellä, joka todistaa, että Finnin veljeksillä oli biisikynä hyvässä terässä jo paljon ennen Crowded Housea.
Sweetheart of the Sun on tarttuvasti helisevä ja huokaileva levy, jolla yli 30-vuotias klassikkoyhtye oivaltaa viimein ovat vahvuutensa, Kimmo Vanhatalo kirjoittaa.
1970-luvun hengessä lepposteleva amerikkalaisyhtye tarjoilee balsamia nykymaailman vaikeuksien keskellä, muttei vastauksia niiden herättämiin kysymyksiin, Kimmo Vanhatalo kertoo.
Ei kannata antaa kitaralehdestä revityltä näyttävän levynkannen hämätä. Fleetwood Mac -mies on kuudennella sooloalbumillaan kelpo iskussa, Kimmo Vanhatalo vakuuttelee.
Vuoden 1981 popklassikot: Saippuaoopperatähden superhitissä on rockin mahdottoman täyttävää lupausta ja nyrkin puimaan saavaa propulsiota, joka iskee kertosäkeen suoraan päin taulua
Vuoden 1981 popklassikot: Kaksi tarinaa, toinen ruohonleikkuusta ja toinen esi-indierockista.
Alzheimerin tautiin sairastunut popkantrilegenda Glen Campbell jättää jäähyväiset.
Vuoden 1981 popklassikot: Belinda Carlislen yhtye yhdisteli suvereenisti punkia, surf rockia, voimapoppia ja klassista 60-lukulaista melodisuutta nerokkaiksi poplauluiksi.
Konstailematon, poikamaisen innokas ja kiitettävän epäironinen albumillinen wanhan ajan rock’n’roll-ramalamaa saa Kimmo Vanhatalon posket hehkumaan.
Lahjakas, mutta levoton Devonté Hynes kokeilee tällä kertaa suurkaupungin yöllisestä tunnelmasta inspiraationsa hakevaa tanssimusiikkia. Kimmo Vanhatalo kuuntelee.
Nuorgam
