Ernest Greene tekee musiikkia 18–19-vuotiaille pilveä polttaville nuorille, joiden ei tarvitse ottaa vastuuta mistään ja jotka vain hengaavat päivät pitkät tietokoneen ääressä

Yhdysvaltaisen Ernest Greenen taustatarina ei sisällä vauhtia tai vaaratilanteita. Hän on kirjastonhoitaja, joka ei saanut alansa duuneja ja alkoi sen takia tehdä musiikkia vanhempiensa nurkissa. Laahustavasta chillwavesta hän on siirtynyt uudella levyllään vielä maalailevampaan dream popiin.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Vanhempani ostivat minulle Bruce Springsteenin levyn, ja lauleskelin Born in the U.S.A. -kappaletta kylvyssä. Siinä on helppo kertsi.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos Washed Out olisi jäätelö, minkälainen jäätelö olisi kyseessä?

”Hei, minulla on tähän hyvä vastaus! Levyn teon aikaan kävimme syömässä jäätelöä lähellä olevalla jäätelökioskilla ja siellä oli pink peppercorn -jäätelöä. Se inspiroi levyä ja sen kanttakin, siinä on samanlaisia värejä. Tätä nykyä meillä on jo oma jäätelömakukin.”

Mitkä bändit tai artistit ovat mielestäsi aliarvostettuja ja mitkä yliarvostettuja?

”Katy Perry on kumpaakin. Toisaalta hän on supertähti, joka on myynyt todella paljon levyjä, ja hänellä on sekä parhaat tuottajat että biisinkirjoittajat apunaan. Hän tekee purkkapoppia. Toisaalta suosionsa myötä hän on tuonut täällä french housen radiokanaville ja monet ovat alkaneet sen takia tehdä french housea. Minusta hänelle kuuluu tästä kunnia.”

Video ei ole enää saatavilla

Taidat olla aika laiska ja pihi, kun olet tehnyt uuden levysi takapihallasi?

”Hah! Viimeksi eilen en saanut unta, joten oli helppo mennä alas tekemään musiikkia. Työskentelen outoihin vuorokaudenaikoihin ja siksi tämä on kätevä järjestely. Minulla ei ole mitään hienoja, monimutkaisia laitteita. Kotona voin kokeilla rauhassa, toisin kuin kalliissa studiossa, joissa on paineita kustannuksista.”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”DJ Shadow’n Endtroducing-albumia kokonaisuudessaan. Yleensä kuuntelen joka vuosi jotain uudenlaista musiikkia, mutta tuohon levyyn palaan aina.”

Video ei ole enää saatavilla

Aloitit chillwavella, joka on aikamoista jumitusta. Nyt olet siirtynyt dream popiin, joka on vielä lungimpaa osastoa. Miten musiikkisi toimii livenä?

”Urani alkuaikoina soitin yksin ja luotin sekä valoihin että taustagrafiikoihin. Nyt minulla on bändi mukana ja lupaan, että meininki on hyvä. Soitamme ainoastaan 2–3 hidasta biisiä. Olen sitä mieltä, että live-tilanteessa ihmiset pitää saada liikkumaan. Jos haluat vain kuunnella levyä, voit jäädä kotiin. Haluamme pitää intensiteettiä yllä. Hintana on tietysti se, että keikka ei tule olemaan niin intiimi ja unenomainen.”

Miksi dream pop on suosittua juuri nyt?

”Se on täydellinen soundtrack 18–19-vuotiaille pilveä polttaville nuorille, joiden ei tarvitse ottaa vastuuta mistään ja jotka vain hengaavat päivät pitkät tietokoneen ääressä, hah hah!”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

“Tällä hetkellä Draken Hold On We’re Going Homea. Se ei ole mikään guilty pleasure, vaan oikeasti hyvin tuotettu levy.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ärsyttävin musiikkigenre, jonka olet kohdannut?

“Moderni country, se pop country. En kiinnitä sanoituksiin yleensä hirveästi huomioita, mutta siinä musiikinlajissa ne ovat ihan hirveitä.”

Tulet ensimmäistä kertaa Suomeen? Onko sinulla jonkinlaisia odotuksia keikasta?

”Ensimmäistä kertaa, niin kai… meidän kiertuemanagerimme on suomalainen, ilmeisesti Helsingistä. Hän on puhunut hyvää Helsingistä. Uskon, että luvassa on hyvä keikka; aloitamme Euroopan-rundin Suomesta, joten emme ole vielä siinä vaiheessa väsyneitä.”

Fullsteam ja Nuorgam esittävät: Washed Out (US) ja Amateur Best (UK) Helsingin Tavastialla 7.10. Mukana menossa Nuorgamin dj:t Musavisa ja Oskari. Liput ennakkoon 24,50 e, ovelta 25 e.

Video ei ole enää saatavilla

Julia Holter esiintyi elokuussa Helsingin Flow Festivalissa.

Nuorgam valitsee jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä päättyneen kuukauden parhaan levyn. Valintaa edeltävänä päivänä esittelemme lyhyesti viisi kotimaista ja viisi ulkomaista albumia, joiden joukosta voittaja löytyy.

Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi

Julia Holter – Loud City Song (kuuntele Spotifystä)

Loud City Songia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta Julia Holterin edellinen albumi Ekstasis sai Tapio Reinekoskelta peräti 94 pistettä. Julia Holterin kanssa tekemämme small talk -haastattelun voit lukea tästä.

Kuukauden kotimainen albumi

Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

Räjäyttäjien uutta albumi ei ole Nuorgamissa vielä arvioitu, mutta Giffaa Hei! -sarjassamme bändi on esiintynyt jo yksi, kaksi ja kolme kertaa. Ja kun nyt tänne asti ehdit, niin lukaisepa mielen virkistyksesi myös yhtyeestä Kaikki Huomisen Bändit -sarjaan tehty haastattelu!

Muut ehdokkaat:

Julianna Barwick – Nepenthe (kuuntele Spotifystä)

”Rakastan kaupallista R&B:tä, ja olen kuunnellut Rihannaa varmaan enemmän kuin mitään muuta”, amerikkalainen avantgardemuusikko sanoi Nuorgamin small talk -haastattelussa.

King Krule – 6 Feet Beneath the Moon (kuuntele Spotifystä)

Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta nuori brittimuusikko säväytti jo esikois-EP:llään (2011), jonka arvioimme peräti 86 pisteen arvoiseksi.

The Lieblings – Take Us to Your Leader (kuuntele Spotifystä)

”Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.” (Kimmo Vanhatalo, 71/100).

Mushmouthed Talk – Foggy Notion (kuuntele Soundcloudista)

Oululaisen kitararocktrion esikoisalbumi arvioidaan Nuorgamissa – mutta vasta huomenna!

Pikku Kukka – Merelle (kuuntele YouTubesta)

”Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.” (Visa Högmander, 85/100)

Pure Bathing Culture – Moon Tides (kuuntele Spotifystä)

”Pure Bathing Culture on kuitenkin paljon muutakin kuin hiilipaperikopio Fleetwood Macistä – tai Beach Housesta, johon bändiä ei-aivan-harhaanjohtavasti muistetaan aina verrata. Kaikesta kimalluksesta huolimatta bändin musiikissa on maanläheisyyttä ja sydämellisyyttä, joka tuo mieleen 1980-luvun nuhjuisen kirjastontäti-indien nuhjuisine villaneuleineen ja kellastuneine Morrissey-julisteineen.” (Antti Lähde, 89/100)

Speedtrap – Powerdose (kuuntele Spotifystä)

Helsinkiläisen speed metal -koplan esikoisalbumia ei ole vielä Nuorgamissa arvioitu.

Washed Out – Paracosm (kuuntele Spotifystä)

”Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.” (Visa Högmander, 75/100)

Mitä muuta?

Ääniä saivat myös seuraavien artistien ja yhtyeiden elokuussa julkaisemat albumit: The Blanko, Crocodiles, Forest Swords, Mark Kozelek & Desertshore, Medicine, Moderat, Porcelain Raft, Raspberry Bulbs, Ty Segall, Tedeschi Trucks Band, Tindersticks, Ulver, Laura Veirs, Vista Chino ja The Worlds Mänkeri Orchestra.

The importance of being Ernest Greene.

Ernest Greenen eli Washed Outin toinen albumi jatkaa chillwaven aallonharjalla surffaamista.

Siinä missä Washed Outin esikoisalbumi Within and Without loi mielikuvia hiljalleen pimenevästä, urbaanista kaupunkimaisemasta, Paracosm on ääniraita hiljalleen pirteään linnunlauluun heräilevään lähiöön ja kaupungin kuhinaan.

Within and Withoutin pikkuhitit – Eyes Be Closed ja Amor Fati – jäivät pysyvimmin mieleen, vaikka kokonaisuuskin oli vahva. Läpi albumin tuli mieleen välillä The Radio Dept.:in harmoninen popmaalailu, välillä Beach Housen dream pop. Ernest Greenen heikosti artikuloidut, mumisevat ja vahvasti kaiutetut lauluosuudet tekivät Washed Outin debyytistä yhden julkaisuvuotensa mielenkiintoisimmista levyistä.

Ensimmäisellä levyllä Washed Outin sointi oli vahvasti elektroninen ja kappalemateriaali muodostui ennen kaikkea hyvistä sävellyksistä. Paracosmilla on vannottu oikeiden soittimien nimeen ja biisit ovat edeltäjiensä tavoin vahvoja.

Siinä missä Within and Without oli parhaimmillaan kuulokkeista kuunneltuna, julkisissa liikennevälineissä istuessa yöaikaan, järkevän nukkumaanmenoajan mentyä jo aikoja sitten, Paracosm on kokonaisuudessaan nopeatempoisempi ja reippaampi, mutta se ei silti kadota eteerisyyttään. Siitä pitää huolen Ernest Greenen laulu. Georgialaislähtöinen Greene laulaa edelleen paikoin epäselvästi mumisten, mutta miehen melodiat ovat edelleen toimivia.

Musiikin rentous ja eteerisyys ovat Paracosmin vahvuus ja heikkous. Levyn tunnelma kääntää suun väkisin raukeaan hymyyn ja silmät sulkiessaan näkee aamuauringon paistavan pilvettömältä taivaalta ja lokkien liihottavan tuulessa onnellisina.

Tehokuuntelussa tuo raukea hymy käy pidemmän päälle raskaaksi. Siinä missä Within and Withoutia saattoi kuunnella toisto toiston jälkeen tyhjyyteen tuijottaen, Paracosm alkaa useimmilla toistokerroilla ilopopmaisuudessaan puuduttaa.

75 Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 53 Chairlift – Amanaemonesia

Olisivatpa kaikki elektropop-biisit yhtä kekseliäitä kuin Chairliftin Amanaemonesia. Kappaleen säkeistön laulun ja biitin välinen polyrytmia on niin harhauttavaa laatua, että aivot pehmenevät ja lantio vääntyy totaalisen solmuun. Kun kertosäe upottaa valtavan melodiakoukun sydämen sisään, mitään ei ole enää tehtävissä: diskopallo pyörii ja muistikuvat hälvenevät. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 52 Washed Out – Soft

Ensimmäinen sana: Slowdive. Syvältä pumpulin keskeltä nouseva narkomelodia kiertelee, kaartelee ja tempautuu termiikin mukana korkeuksiin. Toinen sana: baleaarinen. Kenkiinhän tässä taas tuijotellaan, mutta mitäs kummaa, popot tapailevat varovasti askelia shuffle-kompin tahtiin. Mitä tässä kiirehtimään, kun ei ole varsinaista määränpäätäkään. Rannalla kun ollaan. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 51 Tyler, the Creator – Yonkers

Räpin uusi paha poika ja OWFGKTA-kollektiivin jäsen teki keskinkertaisen levyn, jonka rosoinen kasettiestetiikka viehätti mutta myös turrutti. Siltä lohkaistu Yonkers on vuoden parhaita biisejä. Levyn loputon itseironia on problemaattista: Tyler uhoaa tökkivänsä bloggaavia hipsterhinttareita hangolla (pitchfork), mutta elää ja kuolee juuri näiden blogien kautta. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 50 Yuck – Get Away

Kummasti enemmän amerikkalaiselta kuin brittiläiseltä kuulostava lontoolaisbändi teki levyllisen 1990-luvun lämpöä hehkuvaa kitaramourua, joka ei kuitenkaan sorru sisällöttömään retroiluun. Jo debyytin avausraita Get Away on täynnä riffejä, joista yhtyeen esikuvat olisivat kateellisia, aivan syystä. Sen pitäisi olla jokaisen tulevan ilmakitaristin ohjelmistossa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 49 Eleanoora Rosenholm – Valo kaasumeren hämärässä

Aiemmin Eleanoora Rosenholm kertoi makaabereja tarinoita ruumiinvalvojaisista. Silloin hän oli raadollisuudessaankin herttainen. Mutta kun hän nyt vie pommi-iskun jälkeisille raunioille, hyytyy kuulijan hymy. Ulkokohtaisen tarinoinnin tilalla on jotakin paljon kouriintuntuvampaa – hämmennys keskellä todellisuutta, joka on yhtäkkiä muuttunut untakin epätodemmaksi. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 48 Justice – Civilization

Lähestulkoon maailmanlopulta ja moottorin jyrinältä kuulostavan alun jälkeen biisistä kuoriutuu tarttuva tanssihitti, joka kuulostaa ylilyödyltä mutta silti sivistyneeltä. Ranskalaisduon odotetun kakkosalbumin Audio, Video, Discon ainoa aidosti yksinään toimiva kappale, josta löytyy vielä Justicelle aiemmin ominaista hulluutta ja luovuutta ilman yliyrittämistä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 47 Battles – Futura

Tämän pitäisi soida Groove FM:llä. Ehkä se tulee kymmenen vuoden päästä soimaankin. Battlesin Futura on funkyin kappale miesmuistiin. Kun John Stanierin takoma rytmi alkaa minuutin kitarannytkyttämisen jälkeen kuulua, ei lantio pysy perässä. Hitaahko rytmi vie mukanaan kuin lumivyöry. Futura on täynnä virtuoosimaista taituruutta, järkeä ja ennen kaikkea tunnetta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 46 LMFAO – Party Rock Anthem

Kuluneen vuoden ykköstanssittajasta ei liene epäselvyyttä. LMFAO:n yhdistelmä OutKastin hulluutta ja Black Eyed Peasin avaruusajan tuotantoa lanasi tanssilattiat sileiksi Hangosta Nuorgamiin. Bändi selvästi ymmärsi varsin syvällisellä tasolla, että promillelukemien ollessa noususuhdanteessa ja desibelimäärän noustessa toiselle sadalle, turha älyllisyys on pahasta. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 45 Tv-resistori – Koputan puuta

Viime vuoden ehdottomasti paras kotimainen pop-albumi oli Tv-resistorin eponyymi kolmoslevy. Jos näit Ykän, Päivin, Aleksin, Tomin ja Honkan soittamassa syksyn viimeisillä keikoilla Koputan puuta, yhtä levyn monista huippuhetkistä, tiedät että yhtye oli elämänsä kunnossa. Mitä tahansa he tekevätkään tulevaisuudessa, tulevat numerot aina olemaan heidän puolellaan. (Mikko Valo)

Respa sanoi loppuvuodesta hei hei.

Kuuntele Koputa puuta Spotifyn kautta tästä.

# 44 Cults – Go Outside

Manhattanilaisduo Cults vastasi eräästä vuoden 2011 debyyttialbumeista. Yhtyeen uudelle vuosituhannelle päivitetty spektoriaaninen tyttöbändipop kuulosti suorastaan hätkähdyttävän omaperäiseltä – samanaikaisesti jokseenkin valheellisen viattomalta ja kimmeltävän kohtalokkaalta. Go Outside oli todistuskappale ”A” Madelin Follinin ja Brian Oblivionin popneroudesta. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 43 The Vaccines – Post Break-Up Sex

Lontoolaisyhtyeen ässäsingle vaikutti ensi kuulemalta huvittavalta. Yhdistelmä kaikuisia nakutuskitaroita ja lakonisia ihmissuhdepohdintoja oli kuin räätälöity menestysresepti indiepopmaineeseen. Vaccines osoittautui kuitenkin riemastuttavaksi, jopa sielukkaaksi kitarabändiksi, eikä Post Break-Up Sex suostu poistumaan päänsisäiseltä soittolistalta sitten millään. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 42 Freeman – Mattolaituri

Suurenmoisen Liian myöhään -hitin jälkilämmössä paistattelevat Freeman ja Uusi fantasia päättivät viisaasti yhdistää voimansa kokonaisen pitkäsoiton parissa. Lopputuloksena oli mainio Freeman IV, jolla muistettiin historia, mutta katsottiin myös tulevaisuuteen. Paula Vesalan sanoittama koskettava Mattolaituri vei mukanaan kuin aallot ja mäntysuopa elämän tahrat. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla