Julia Holter esiintyi elokuussa Helsingin Flow Festivalissa.

Nuorgam valitsee jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä päättyneen kuukauden parhaan levyn. Valintaa edeltävänä päivänä esittelemme lyhyesti viisi kotimaista ja viisi ulkomaista albumia, joiden joukosta voittaja löytyy.

Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi

Julia Holter – Loud City Song (kuuntele Spotifystä)

Loud City Songia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta Julia Holterin edellinen albumi Ekstasis sai Tapio Reinekoskelta peräti 94 pistettä. Julia Holterin kanssa tekemämme small talk -haastattelun voit lukea tästä.

Kuukauden kotimainen albumi

Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

Räjäyttäjien uutta albumi ei ole Nuorgamissa vielä arvioitu, mutta Giffaa Hei! -sarjassamme bändi on esiintynyt jo yksi, kaksi ja kolme kertaa. Ja kun nyt tänne asti ehdit, niin lukaisepa mielen virkistyksesi myös yhtyeestä Kaikki Huomisen Bändit -sarjaan tehty haastattelu!

Muut ehdokkaat:

Julianna Barwick – Nepenthe (kuuntele Spotifystä)

”Rakastan kaupallista R&B:tä, ja olen kuunnellut Rihannaa varmaan enemmän kuin mitään muuta”, amerikkalainen avantgardemuusikko sanoi Nuorgamin small talk -haastattelussa.

King Krule – 6 Feet Beneath the Moon (kuuntele Spotifystä)

Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta nuori brittimuusikko säväytti jo esikois-EP:llään (2011), jonka arvioimme peräti 86 pisteen arvoiseksi.

The Lieblings – Take Us to Your Leader (kuuntele Spotifystä)

”Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.” (Kimmo Vanhatalo, 71/100).

Mushmouthed Talk – Foggy Notion (kuuntele Soundcloudista)

Oululaisen kitararocktrion esikoisalbumi arvioidaan Nuorgamissa – mutta vasta huomenna!

Pikku Kukka – Merelle (kuuntele YouTubesta)

”Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.” (Visa Högmander, 85/100)

Pure Bathing Culture – Moon Tides (kuuntele Spotifystä)

”Pure Bathing Culture on kuitenkin paljon muutakin kuin hiilipaperikopio Fleetwood Macistä – tai Beach Housesta, johon bändiä ei-aivan-harhaanjohtavasti muistetaan aina verrata. Kaikesta kimalluksesta huolimatta bändin musiikissa on maanläheisyyttä ja sydämellisyyttä, joka tuo mieleen 1980-luvun nuhjuisen kirjastontäti-indien nuhjuisine villaneuleineen ja kellastuneine Morrissey-julisteineen.” (Antti Lähde, 89/100)

Speedtrap – Powerdose (kuuntele Spotifystä)

Helsinkiläisen speed metal -koplan esikoisalbumia ei ole vielä Nuorgamissa arvioitu.

Washed Out – Paracosm (kuuntele Spotifystä)

”Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.” (Visa Högmander, 75/100)

Mitä muuta?

Ääniä saivat myös seuraavien artistien ja yhtyeiden elokuussa julkaisemat albumit: The Blanko, Crocodiles, Forest Swords, Mark Kozelek & Desertshore, Medicine, Moderat, Porcelain Raft, Raspberry Bulbs, Ty Segall, Tedeschi Trucks Band, Tindersticks, Ulver, Laura Veirs, Vista Chino ja The Worlds Mänkeri Orchestra.

Ottakaa indierockasento… NYT!

Voimapopsuperbändi uskoo horjumatta vanhakantaiseen melodiseen kitarapoppiin.

Ei ole helppoa olla todellinen voimapopuskovainen. Kaiken järjen mukaan ultramelodisen ja surisevilla kitaroilla vahvistetun popin pitäisi johtaa radioaalloille ja hittilistojen huipuille. Toisin on kuitenkin käynyt lukemattomille Rickenbacker-kitaroilla, säröpedaaleilla, lauluharmonioilla ja särkyneillä sydämillä varustetuille haaveilijoille kautta rockin historian alkaen sellaisista genren kantaisistä, kuten Big Starista ja Badfingeristä. Toki poikkeuksiakin löytyy, ja toisinaan palkintona saattaa olla postuumi maine, mutta se on selvää, että suriseva kitarapop on enemmänkin kutsumuksen seuraamista kuin maineen ja mammonan tavoittelua.

The Lieblingsin jäsenet ovat maksaneet oppirahansa kitarapopyhtyeissä, jotka kaikki ovat saaneet tuntea musiikkibisneksen vaihtelevat suhdanteet. Voima-, britti- ja indiepopin ystävät saattavat yhä muistella lämmöllä The Pansiesia, The Sugarrushia tai Montevideota, mutta kriitikoiden kehuista huolimatta ne eivät koskaan saavuttaneet suuren yleisön suosiota, ja nykyään yhtyeiden äänitteitä täytyy haeskella levykauppojen sijaan kirppareilta ja divareista. The Wrecking Queens ei puolestaan ole onnistunut lunastamaan Seuraavan Suomalaisen Popvientituotteen odotuksia, jotka sille ladattiin.

Vastoinkäymisistä huolimatta The Lieblingsin jäsenet eivät kuitenkaan ole menettäneet uskoaan melodisen kitarapopin ilosanomaan. Yhtyeen debyytti Take Us to Your Leader on nimittäin hyvin perinnetietoinen voimapoplevy, joka ei peittele velkaansa sellaisille genren ysäriklassikoille, kuten Teenage Fanclubille, The Lemonheadsille ja The Posiesille.

Take Us to Your Leader on hyvä, mutta toisaalta myös raivostuttava levy. Sen melodiat ovat kautta linjan tarttuvia, soitto kulkee, kitarat pörisevät maukkaasti ja harmoniat huokailevat, mutta silti ei voi välttyä samalta tunteelta kuin arkki-slacker Evan Dandon The Lemonheadsia kuunnellessa – jos nämä jaksaisivat vain yrittää vähän kovemmin, tuloksena voisi olla jotain vielä paljon hienompaa.

Yhtyeen haluttomuus ottaa riskejä paistaa läpi Take Us to Your Leaderin kappalemateriaalista, joka on vahvaa, mutta myös yllätyksetöntä – vahvistimien ja pedaalien asetukset pysyvät samana läpi levyn, joka kulkee ohi lähes yhtenäisenä lempeästi murisevana särökitaravirtana. Räikein esimerkki tästä ovat levyn aloittava It’s All Gonna Fall/ Girl Drummer U.S.A. -biisikaksikko, jota voisi hyvin luulla yhdeksi ja samaksi pitkäksi kappaleeksi ennen vilkaisua levyn takakanteen.

Toisinaan toivoisi myös, että The Lieblings saisi ladattua hieman lisää potkua ja intohimoa leppoisaan soundiinsa – että yhtye ei pelkäisi siirtyä tasamaalta hieman vaihtelevampaan maastoon, jossa raskas olisi raskaampaa ja kevyt kevyempää, eikä kaikki vähän jotain siltä väliltä.

Loppujen lopuksi kokeilunhalun tai rosoisuuden vaatiminen The Lieblingsiltä on kuitenkin vähän sama kuin toivoisi, että tiikeri olisi raidallisen sijaan pilkullinen. Take Us to Your Leader ei ehkä nouse missään vaiheessa musiikillaan päätä huimaaviin korkeuksiin, mutta eipä toisaalta myöskään tee noloa mahalaskua. Lopulta ei auta kuin tyytyä siihen, että tämä yhtye on, mitä on – musiikillista lohturuokaa, jota tilatessaan tietää täsmälleen, mitä tulee saamaan.

Jos tämän on valmis hyväksymään, Take Us to Your Leader on varsin miellyttävää kuultavaa. Kappaleet, kuten edellä mainittu loistava It’s All Gonna Fall, vaaleanpunaisen purkan lailla tarttuva She Motorway ja haikea, Riden Twisterellaan viittaava Thursday ovat kiistattoman hienoja voimapoptäsmäiskuja. Kuin James Ihan soolotuotannosta napattu kantrirockduetto Waiting Room nousee esiin paitsi kauniin melodiansa, myös erilaisuutensa puolesta.

Lopulta yhtyeen uskoa asiaansa on pakko kunnioittaa. Tällä musiikilla ei ehkä saavuteta myyntilistan ykkössijaa, asemaa rockin klassikkolevyjen joukossa tai edes esiintymispaikkaa festareiden päälavalla, mutta The Lieblingsin kurssia eivät nämä sivuseikat horjuta. Tästä tosiuskovaisen varmuudesta löytyy lopulta sitä pelottomuutta, jota Take Us to Your Leader kaipaa.

71 Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.

Video ei ole enää saatavilla

Tältä näyttää superbändi (kuva: Kerttu Malinen)

Lieblings on 2010-luvun Pansies, joka on palauttanut sielunsa vuoteen 1992.

Bändin jäsenet:
Katja (The Wrecking Queens), Andy (The Sugarrush, Royal Piss), Coma (The Sugarrrush, Soft Rabbit), Sam (The Pansies, Montevideo).

Perustettu:
”Kesällä 2011 Coma ja Sam eivät useasta yrityksestä huolimatta onnistuneet voittamaan Alppilalaisen klassikkoravintola Weeruskan musavisaa. Tästä sisuuntuneina he päättivät kostaa ei vain Alppilalle, vaan koko maailmalle ja perustaa äänekästä popmusiikkia soittavan bändin. Andy draftattiin välittömästi mukaan, sillä hän oli ylivoimaisesti kovaäänisin äänilähde Coman ystäväpiiristä. Jäljelle jäi rumpalin palli, jolle kaivattiin istumaan naiskauneutta. Eikä pelkästään kauneuden takia, vaan siksi, että mimmirumpalit ovat ehkä cooleinta mitä voi kuvitella. Kävipä tuuri, että Samin tuttu Katja suostui mukaan, sillä mimmirumpali-listalla ei ollut muita potentiaalisia ehdokkaita. Ensimmäiset treenit pidettiinkin pian legendaarisella Studio 303:lla Malmilla.”

Julkaisut:
It’s All Gonna Fall – digisingle, toukokuu 2013 (Gaea)
Take Us To Your Leader – albumi, elokuu 2013 (Gaea)

Todennäköisimmin Lieblings…
…viettää Big Starin palvontamenoja bänditreeneissään.

Epätodennäköisimmin Lieblings…
…tekee mitään itsetarkoituksellisen vaikeaa.

Levyhyllyssä Lieblings sijoittuu…
…1990-luvulle.

Miksi Lieblings on hyvä?
Lieblingsin debyyttilevy on voimapopsäveltämisen briljanssia, jonka yläpuolella tosin lepattelee hyvin voimakas retromanian haamu. Kunhan vain pääsee sen yli, että Lieblings haluaa olla mieluummin Suomen Lemonheads ja Posies ja Teenage Fanclub kuin pop-musiikin vallankumous, valittamista ei ole.

Kuvailkaa Lieblingsiä musiikkia kolmella sanalla?
S: ”Rujo, kaunis, pöljä.”
C: ”Vähän niinku Lemonheads.”
K: ”Girl drummer USA.”

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämässänne?
S: ”Neil Young – Harvest. Faija piti huolen siitä, että vaikka kuinka yrittäisin, en ehtisi koskaan kuunnella mitään levyä yhtä paljon kuin tämä soi lapsuudenkodissani.”
C: ”Nirvana – Nevermind. Ilmestyessään soi tauotta kuukausia ja tähän palaa edelleen sopivin väliajoin.”
K: ”Prince – Purple Rain. Kolahti lukiossa ja toimii edelleen.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi? Mitä pidit siitä?
S: ”Deerhunter – Monomania. Näin bändin taannoin livenä ja pidin! Jälkijättöisesti ostettu levykin toimii, vaikkei yltänytkään huikean keikan tunnelataukseen.”
C: ”Tuorein National. Kuuntelen sen heti, kun saan hankittua vinyylisoittimen.”
K: ”Verven Urban Hymns löytyi kirpparilta. En muistanutkaan että levyllä on noin monta hyvää biisiä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä levy parantaa todennäköisimmin krapulanne?
S: ”Suklaalevy.”
K: ”Rubikin Solar. Siinä on paljon parantavaa voimaa.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissanne? Kuka tuottaisi?
S: ”En mä kyllä vaihtaisi näitä valloittavia pösilöitä keihinkään. Mutta Butch Vig vois kyllä aikamatkustaa vuoteen 1992 ja tuottaa sieltä käsin meidän seuraavan levyn.”
C: ”HAIMin sisarukset ja minä. Wayne Coyne tuottaa.”
K: ”Bat for Lashesin Natasha laulaa, kitarassa PJ Harvey, bassossa Alex James + mä rummuissa. Bon Iver tuottaa.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä ollessasi hyvin hyvin humalassa?
S: ”En tiedä, mutta laulan karaokessa Robbie Williamsia ollessani hyvin hyvin humalassa.”
C: ”Mitä tahansa Princeä. Tai jos kyseessä on Milla Palovaara, saatan uskaltaa mennä pyytämään Sinnersin Hot Shotia.”
K: ”Fleetwood Macin ’Go Your Own Way’ on ehdottomasti yksi niistä.”

Mitä yhtyettä suosittelette todennäköisimmin mielenkiintoiselle tuttavuudelle?
S: ”My Bloody Valentine erottaa kyllä kätsysti jyvät akanoista.”
C: ”Final Assaultia.”
K: ”Näin Flow´n jälkimainingeissa sanoisin että Beach House.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottoman yliarvostettua?
S: ”Pakko vastata hiukset, kun omat alkaa harventua uhkaavasti. Vai mitä Andy?”

Mitä artistia tai levyä kaikki keikkakulkuneuvossanne suostuvat suurimmalla todennäköisyydellä kuuntelemaan ilman nurinoita?
S: ”Tuskin mistään artistista tai kokonaisesta levystä päästään sopuun, mutta Eran Ameno kuunnellaan alusta loppuun asiaankuuluvalla hartaudella.”
K: ”Komppaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos olisitte saaneet estää jotain artistia tekemästä comebackin, minkä olisitte suoneet jäävän telakalle?
S: ”Pakko sanoa, että vaikka ensin vähän innostuinkin, toivon nyt että The Stone Roses ei olisi palannut uudelleen lavoille.”

Mitä pidätte Eppu Normaalista?
S: ”Tarkoitat varmaan Eppu Nuotiota?”
C: ”Pidän. Osittain todennäköisesti Eppu Normaalin levymyynnin ansiosta The Sugarrush sai POKO-aikoinaan käydä studiossa.”