Julia Holter esiintyi elokuussa Helsingin Flow Festivalissa.

Nuorgam valitsee jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä päättyneen kuukauden parhaan levyn. Valintaa edeltävänä päivänä esittelemme lyhyesti viisi kotimaista ja viisi ulkomaista albumia, joiden joukosta voittaja löytyy.

Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi

Julia Holter – Loud City Song (kuuntele Spotifystä)

Loud City Songia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta Julia Holterin edellinen albumi Ekstasis sai Tapio Reinekoskelta peräti 94 pistettä. Julia Holterin kanssa tekemämme small talk -haastattelun voit lukea tästä.

Kuukauden kotimainen albumi

Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

Räjäyttäjien uutta albumi ei ole Nuorgamissa vielä arvioitu, mutta Giffaa Hei! -sarjassamme bändi on esiintynyt jo yksi, kaksi ja kolme kertaa. Ja kun nyt tänne asti ehdit, niin lukaisepa mielen virkistyksesi myös yhtyeestä Kaikki Huomisen Bändit -sarjaan tehty haastattelu!

Muut ehdokkaat:

Julianna Barwick – Nepenthe (kuuntele Spotifystä)

”Rakastan kaupallista R&B:tä, ja olen kuunnellut Rihannaa varmaan enemmän kuin mitään muuta”, amerikkalainen avantgardemuusikko sanoi Nuorgamin small talk -haastattelussa.

King Krule – 6 Feet Beneath the Moon (kuuntele Spotifystä)

Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta nuori brittimuusikko säväytti jo esikois-EP:llään (2011), jonka arvioimme peräti 86 pisteen arvoiseksi.

The Lieblings – Take Us to Your Leader (kuuntele Spotifystä)

”Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.” (Kimmo Vanhatalo, 71/100).

Mushmouthed Talk – Foggy Notion (kuuntele Soundcloudista)

Oululaisen kitararocktrion esikoisalbumi arvioidaan Nuorgamissa – mutta vasta huomenna!

Pikku Kukka – Merelle (kuuntele YouTubesta)

”Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.” (Visa Högmander, 85/100)

Pure Bathing Culture – Moon Tides (kuuntele Spotifystä)

”Pure Bathing Culture on kuitenkin paljon muutakin kuin hiilipaperikopio Fleetwood Macistä – tai Beach Housesta, johon bändiä ei-aivan-harhaanjohtavasti muistetaan aina verrata. Kaikesta kimalluksesta huolimatta bändin musiikissa on maanläheisyyttä ja sydämellisyyttä, joka tuo mieleen 1980-luvun nuhjuisen kirjastontäti-indien nuhjuisine villaneuleineen ja kellastuneine Morrissey-julisteineen.” (Antti Lähde, 89/100)

Speedtrap – Powerdose (kuuntele Spotifystä)

Helsinkiläisen speed metal -koplan esikoisalbumia ei ole vielä Nuorgamissa arvioitu.

Washed Out – Paracosm (kuuntele Spotifystä)

”Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.” (Visa Högmander, 75/100)

Mitä muuta?

Ääniä saivat myös seuraavien artistien ja yhtyeiden elokuussa julkaisemat albumit: The Blanko, Crocodiles, Forest Swords, Mark Kozelek & Desertshore, Medicine, Moderat, Porcelain Raft, Raspberry Bulbs, Ty Segall, Tedeschi Trucks Band, Tindersticks, Ulver, Laura Veirs, Vista Chino ja The Worlds Mänkeri Orchestra.

Räjäyttäjät / Rapa 19.07.2013 Wanaja-festivaali, Hämeenlinna.

Tänä viikonloppuna juhlitaan Porin idyllisen Kirjurinluodon Lokkilavan ympäristössä Porisperen merkeissä. Festivaalien esiintyjälistalla ovat myöskin Räjäyttäjät. He antavat konserttinsa huomenna lauantaina kello 16.00 alkaen.

Ninja Tune

61 Uncean monotonisen, Steve Reichin ja The Fieldin migreeniminimalismista muistuttavan kohinajankutuksen tauottua odotukset ovat korkealla – onko tässä yksi alkuvuoden parhaista elektronisen musiikin albumeista? Mutta sitten lässähtää ja käy ilmi, että ei todellakaan ole: indeksinumerosta viisi eteenpäin newyorkilaisen Drew Lustmanin kolmas albumi tarjoaa lähinnä kädenlämpöisiä, inspiroitumattomia ja kahvipöytä-mielikuvia synnyttäviä harjoitelmia housen, garagen ja synafunkin eri tyyleissä. Parhaimmillaan, kuten aggressiivista rytmikyyttä ambient-maisemointiin yhdistävällä Stay I’m Changedilla tai viileän viettelevällä She Sleepsillä, FaltyDL on kuitenkin lähes lyömätön. Ja kyllähän minä mieheltä käytetyn remixin ostaisin, mutta en välttämättä kokonaista albumia. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Ruby Suns – Christopher

Memphis Industries

59 Ryan McPhun jatkaa päämäärätöntä harhailunaan popmusiikin ihmeellisessä maailmassa. The Ruby Sunsin neljäs albumi on epäjohdonmukaisuudessaan johdonmukainen jatke uusiseelantilaisen sekavaan diskografiaan, jonka levyjä yhdistää lähinnä täydellinen omaleimaisuuden puute. Beach Boys -plagiaattorista köyhän miehen Animal Collectiveksi ensimmäiseillä levyillään ”kehittynyt” McPhun kuppaa Christopherilla 2010-luvun elektronisen musiikin artisteja Cut Copyn (Desert of Pop) ja Friendly Firesin (Jump In) kaltaisista tanssittajista Junior Boysin (Futon Fortress) ja Active Childin (levyn paras kappale Dramatikk) tyylisiin herkistelijöihin. Levy on pirskahtelevuudessaan rytmikäs, mutta tuotannoltaan siloittelematon ja parhaimmillaankin vain “ihan hyvä”. Musiikillisesti se on tietyllä tavalla jopa kekseliäs ja monipuolinen, mutta biisiensä puolesta kuitenkin lopulta vain nippu haalistuneita vedoksia lahjakkaampien aikalaisten tekemisistä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Räjäyttäjät – s/t

Dead Beat

76 Erinomaisilla kasettijulkaisuillaan, Räjäyttäjät räjäyttää! -seiskallaan sekä käsittämättömän – noh – räjäyttävillä liveperformansseillaan minut ja aika monen muunkin harvinaisen hurmoshenkiseen tilaan saattanut, a-kaljalla käyvä karvaisten miesten testosteronikerberos lienee armottomassa jytä-menossaan niitä viimeisiä aitoja kotimaisia rockbändejä. Tervetullut ilmiö, joka on näyttänyt yhdistäneen niin alakulttuuripuristit kuin kalliolaiset hipsteritkin (anteeksi) hoilaamaan ”verivasaraa” yhtenä mylvivänä olentona. Seiskatuuman täydellisestä kompaktiudesta huolimatta Räjäyttäjien meininki on ollut melko vaikeasti simuloitavissa olohuoneolosuhteisiin, joten kokonainen LP samaa meininkiä kuulostaa aika raskaalta ajatukselta. Jo klassikoksi muodostuneella Huikon lavalla -raidalla alkava kokonaisuus on jonkinlainen dekadentin tenutussinfonian muotoon puettu tanssilavafantasia, jonka biisien välissä kuullaan kaikenlaista välihälinää hanurisooloista torviorkestereihin sekä täysiin asiaankuulumattomiin ja juuri siksi hulvattomiin välihorinoihin. Mistähän ovat nauhalle mahtuneet tarttua. Musiikillinen anti on juuri niin Räjäyttäjille ominaista kuin kuvitella saattaa, joskin aiemman Hurriganes–Stooges-reseptin lisäksi mukaan on lorahtanut annos Sleepy Sleepersia. Etenkin Tikkalan Masat kuulostaa lähinnä Sliippareilta versioimassa Stoogesin L.A. Bluesia. Erikoismaininta myös Keskiyön jälkeen -biisin ”kuus kuus kuus / soita blue suede shoes” -riimistä. Vaikka Räjäyttäjien levytetty versio onkin lähinnä ykkösolutta – jos siis bändi iskee livenä kuin kotipolttoinen kilju – niin onhan tämä silti pirun tarttuvaa rokinsoittoa. Parempaa kuin Hurriganes. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

Utu – Songs in Flesh-minor

omakustanne

75 Muutaman vuoden verran Tampereen ja vähän laajemmankin tahkon maita ja mantuja kiertänyt, Petra Poutasen folk-jazz-chanson-mikälie-todellisuus Utu julkaisi debyyttialbuminsa viime joulukuussa juhlavin menoin Tampereen ylioppilasteatterilla. Laulaja-kantelisti-kitaristi Poutanen tekee kuusijäsenisine bändeineen kieltämättä monta asiaa oikein: orkesteri maalaa välillä kuvaa Kuusumun Profeetasta versioimassa merimieslauluja jossakin pariisilaisessa kapakassa. Ylipäätään levyä ympäröi kaihoisa, merellinen tunnelma. Se johtunee pienieleisesti laahaavista haitarista ja viulusta sekä siitä, miten Poutanen kähisee avausraita Sailorissa kaipaavansa ”lastaan” takaisin satamaan, pois Amsterdamin synneistä. Puinen kaljuuna narisee taustalla. Bändin sinällään ilmava soundi jää silti hieman kesyksi, ja mainiot biisit, kuten Hammer, Enough ja 2nd Handfull, jäävät esityksinä hieman pidättyväisiksi. Tämän takia omakustanteen rohkeampi tuotanto ei olisi ollut pahitteeksi. Vaan viettävätpä post-rock, hanurit ja viulut sekä jazzahtava laulu lopulta ilahduttavan sopuisaa yhteiseloa, mikä ei ole alkuunkaan itsestäänselvyys näinkin moniin tyylilajeihin viittaavassa musiikissa. Siksi Utun kaltaista musiikkia ei tunnu kukaan muu tällä hetkellä Suomessa tekevän. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

Wooden Wand – Blood Oaths of the New Blues

Fire Records

71 En ole aivan varma, kuinka monta raukeasti valssailevaa ja kevyesti kokeellista pimeiden tuntien americana-albumia ihmisen täytyy elämässään kuunnella, mutta jälleen yhtä sellaista kaipaavalle Wooden Wandin Blood Oaths of the New Blues on kelpo välipala. Noin 72 000 kasetti-, splittisingle- ja mitä-lie-flexidisc-freebietä julkaisseen James Jackson Tothin uusin teos on tällaisen tavaran ystäville pakollinen tutustuttava ylivertaisen Outsider Bluesin takia, joka nousee Näsinneulan verran levyn muun materiaalin yläpuolelle jo koukuttavat “Kristy finally sold a painting” -avausrivinsä ansiosta. Willard Grant Conspiracy soi jännittävämmin ja Richard Bucknerilla on enemmän karsimaa, mutta kyllä maailmaan aina yksi Wooden Wandkin mahtuu. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Räjäyttäjät 30.03.2012 Täydellinen viikonloppu, Bar Hovi, Rauma.

Räjäyttäjät 30.03.2012 Täydellinen viikonloppu, Bar Hovi, Rauma.

Tulevana viikonloppuna Jyväskylässä on tarjolla legendaarinen Jyrock-festivaali. Esiintyjien joukossa kaupungin ylpeys Räjäyttäjät, joka esiintyy Ilokivessä järjestettävässä myöhään perjantaina 20.04.2012.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 101 The Go! Team – Buy Nothing Day

The Go! Teamin tuhansien samanaikaisesti puristettujen finnien taliräjähdyksessä teutaroiva keskittymiskyvytön kollaasipop ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Liekö adrenaliinipistoksen saanutta Lushia muistuttavan Buy Nothing Dayn salaisuus sillä vieraileva laulaja Bethany Cosentino. Kenties hän on tuonut mukanaan Best Coast -yhtyeensä tiivistämisen taidon. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 100 Wild Flag – Romance

Mitä syntyy, kun sekoitetaan ripaus Heliumia, hyppysellinen The Mindersia ja aimo annos Sleater-Kinneytä? No, Wild Flag tietysti. Indielegendojen superbändi laulaa Romancella musiikin ihmeellisestä voimasta, joka saa sydämen hakkaamaan ja jalat liikkumaan. Kun rytmi ja melodia iskevät suoraan suoneen, tajuaa, että tämä romanssi voi johtaa ikuiseen rakkauteen. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 99 Neon Indian – Polish Girl

Elektronisen psykedeliamaakari Alan Palomon Neon Indianin toiselta levyltä pikkuhitiksi noussut Polish Girl on niitä hyviä kappaleita, jotka kuulostavat tutuilta ensi kuulemalta. Ei siksi, että Polish Girl kopioisi surutta jotain toista biisiä, vaan siksi, että sen melodia on niin tunnistettava, että kappale alkaa välittömästi tuntua tutulta. Kyllähän te tiedätte. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 98 Shine 2009 – New Rules

Mikko Pykärin ja Sami Suovan Shine 2009 -projekti tekee utuista unipoppia, jolla se kanavoi 1990-luvun alkupuolelta niin kenkiintuijottelijoita kuin Ibiza-väkeäkin. Lopputulos on yksinkertaisen vaivatonta popmusiikkia. New Rules on tasavahvan albumin kohokohta, osin puolivälissä esiin nousevan funkyn bassoriffin ja sitä seuraavan kliseettömän lehmänkellon vuoksi. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 97 Crystal Stilts – Through the Floor

C-86- ja Velvet Underground -vaikutteita kierrättäviä indierockbändejä riittää. Crystal Stiltsinkin kappaleissa kolkot surffikitarat yhdistyvät tyhjäkatseiseen lauluun, mutta ne erottuvat eläväisyydessään ja pakottomuudessaan väsyneiden revivalistien joukosta. Through the Floor kuulostaa vahingossa ja välinpitämättömästi hutaistulta täydelliseltä popkappaleelta. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 96 Arctic Monkeys – Piledriver Waltz

“You look like you’ve been for breakfast at the heartbreak hotel, inside of a back booth by the pamphlets and the literature on how to lose. Your waitress was miserable and so was your food. If you’re gonna try and walk on water make sure you wear your comfortable shoes.” Kappaleen kertosäe itsessään puhuu jo perusteluiden puolesta. Käsinkosketeltavan nerokasta. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 95 Barry Andrewsin Disko – Lampaita

Kaksi unettomuuden käsittelyn ääripäätä suomalaisessa popmusiikissa taitavat olla Baddingin Fiilaten ja höyläten ja Barry Andrewsin Diskon Lampaita. Nyt ollaan pedissä ihan yksin. Väsyneiden urkujen päälle Jukka Herva loruilee öisiä kuvitelmia, tekstit kun syntyvät hänen mukaansa usein vasta säveltämisen jälkeen. Kertosäkeen kaihoisat vokaalit jäävät päähän, joskus ne soivat päässäni, kun makaan unetonna ding dong. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 94 Foster the People – Houdini

Indiepoppareiden taival suosioon on usein tuskaisen kivinen, mutta ripaus tuuria ja mainiot biisit toivat tulosta Foster the Peoplelle. Houdini on heidän hiotuimpia timanttejaan, jonka sävellykseen upotettiin koukkuja M83:n Midnight Cityn tapaan. Ne, joita Mark Fosterin laulutapa ei liiaksi häiritse, saavat vilunväristyksiä jäätyään tämän kahlekuninkaan vangiksi. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 93 Dum Dum Girls – Bedroom Eyes

Ikävästä, rakkaushuolista ja uniongelmista voi näköjään laulaa myös kepeästi. Dum Dum Girlsin garagepunk kuulostaa siloitellummalta ja nätimmältä kuin aiemmin, vaikka tuoreen albumin aiheet ovatkin synkempiä. Bedroom Eyes on tarttuva, ja sitä tekee mieli laulaa hyvällä tuulella ollessaan. Eroahdistuksen märssyämiseen biisin melodia taitaa tosin olla liian hilpeä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 92 Hercules & Love Affair – Painted Eyes

Kahden minuutin ja yhden sekunnin kohdalla se alkaa; tanssilattiajousien ilotulitus. Perseen repimän basson pehmustamassa maastossa se nostaa tunnelman kattoon kuin terästetty drinkki tottumattomalla. Loppu toimii omalla painollaan. Painted Eyes on loistavan Blue Songs -albumin sisäänheitto, tyylikäs ja helposti etenevä alkulämmittely ennen todellisia koitoksia. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 91 Räjäyttäjät – Huikon lavalla

Se nyt on ihan yksi paskan maku minkä biisin Räjäyttäjiltä tähän listaa, kunhan listaa. Tämä löytyi tuubista. Jyväskyläläisen rokkitrion missiona on herättää henkiin jonnekin housuuntuneen nykynysväämisen ja kulttuurivientitilastoinnin tylsyyteen hukkunut Ganes-henki ja jytämeininki, joka kerran villitsi lähes koko kansaa. Räjäyttäjät räjäyttää, bim bom bäng!!!! (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 90 Horrors – Still Life

Tämän vuosituhannen brittiläisen psykedeliapopin mestariyhtye luonnostelee sähköisen sinistä, peilityyntä maisemaa. Vahvan bassopulssin yllä leijuu huumaavia, synteettisiä pilvenriekaleita ja määrätietoisesti etenevä laulumelodia. ”When you wake up, you will find me.” Niin kävi päivittäin kesän aikana. Still Lifen pistävän kirkkaaseen tunnelmaan oli pakko palata. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

Me räjäytetään ja saadaan juttu täyteen Youtube-linkkejä!

Viime aikoina Nuorgamin torille asti on kuulunut outoja räjähdyksiä. Asiasta päätettiin ottaa selvää. Siispä arvon naiset ja herrat, tuoreiden bändien sarjassa tällä kertaa Räjäyttäjät, kolme jytämyyrää Jyväskylästä.

Video ei ole enää saatavilla

Koska yhtye toimii kaksikielisenä, myös haastattelun yhteydessä Muuni lausuu jokusen sanan englannin kielellä. Siltä varalta, että sutkautukset ovat liian hankalia, tarjoamme teille suoran linkin Google Translateen. Olkaa hyvä!

Yhtyeeseen kuuluvat:
Muuni (rummut ja laulu), Sisse (basso ja laulu) ja Rapa (laulu ja kitara).

Mistä Räjäyttäjät tulee, ja koska se on perustettu?
Jyväskylästä, 2011.

Julkaisut:
Räjä & Roll All Night Long! (kasetti, 2011), Jytämenot Päällä! (kasetti, 2011)

Todennäköisimmin Räjäyttäjät…
…RÄJÄYTTÄÄ!

Epätodennäköisimmin Räjäyttäjät…
…sipsuttaa.

Levyhyllyssä Räjäyttäjät voi sijoittaa:
vanhojen, auton hanskalokerosta kaivettujen Hurriganes-kokoelmakasettien ja Radiopuhelimien väliin.

Miksi Räjäyttäjät on hyvä?
Räjäyttäjät on täysin omaperäinen, omaehtoinen ja omaleimainen Rock And Roll –tyrärytkäys. Bändi on kuin piristävä kärkkäri munille – ei tiedäkään kuinka paljon sitä on kaivannut ennen kuin se iskee.

Kuvailkaa itse musiikkianne kolmella sanalla:
”RÄJÄ AND ROLL!”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?
Rapa: ”Sama lähtee kyllä selvinpäinkin: JOS EI TUU GANESIA NI PAIKAT PASKAKS! Piisi vaihtelee.”

Sisse: ”Ganes on kyllä ykkösenä ja seuraavana Se-yhtyeen Ei asfaltti liiku.”

Video ei ole enää saatavilla

Muuni: ”Felicity by Orange Juice, or Hand In Glove by The Smiths.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?
Rapa: ”Varmaan joku itse kopioitu rokkikasetti tai Kulkurin Kaiho, saunassa mikäli ”nuottia” on tarpeeks.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Semmosta yhtä itse tehtyä Hurriganes-kokoelmaa.”

Muuni: ”Probably Can’s Delay 68”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?
Rapa: ”Arto Parviainen. Ajankohtaisia lauluja työttömän arjesta.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Radiopuhelimet. Niillä on homma hanskassa.”

Muuni: “I’m not really in any position to know that, but probably a guy in a street somewhere who’s just made enough money to get the next meal. But it’d be nice to think our music was important… it certainly is to me.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

Rapa:

“PARARAIJJAAA! Läpsyn läpsyn hopoti hoo, antaa mennä!”
(Maho neitsyt: Jesse)

Sisse:

“Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat, kauas pilvet karkaavat, niin minäkin”
(Rauli ”Badding” Somerjoki: Kauas pilvet karkaavat)

Muuni:

”Now here’s a joke, to cheer you up: old times no surgeons, just magicians and dungeons…. there they take… your heart out… with a sharp knife, it wasn’t fake… they had no anaesthetic… that joke’s pathetic” I like it because ”they had no anaesthetic” sounds like they actually had aesthetic (double negative). That’s all… as he says ’that joke’s pathetic’ but it always makes me smile in a Squidward sort of way…”
(The Fall: Your Heart Out)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?
Rapa: ”Hannu Kuusela!”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”No Beefheartia.”

Muuni: ”Faust (my personalized best of collection).”

Minkä jo-tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?
Rapa: ”Tuskinpa mitään mutta semmosta meininkiä kuin [Hurriganesin] Roadrunnerilla, mutta suomeks ja turhat lurinat välistä pois.”

Sisse: “Sama.”

Muuni: “For my sins, I’ve never liked all the songs on any album… and if I released an album in my own name I’d have to like all the songs. So the answer to that is there’s no such album for me.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa, tai missä lie -autossa?
Kaikki: ”Viimeks on vissiin kuunneltu Passions of Läjä Äijälä –kokoelmaa ja Popedan Raakaa Voimaa -liveä (Patalahden huoltsikalta, lettu ja CD!). Ja Beefheartia ja Pelle Miljoonan ekaa tietty!”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?
Rapa ja Sisse: ”Radiopuhelimet.”

Muuni: ”The Sonics or The Ethiopians.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?
Rapa: ”Jos se on tarpeeks hienoa, niin ei oikeestaan kuule ees mitään, kun kaikki on vaan kirkasta valoa.. ..eli R-Ä-J-Ä-Y-T-Y-S-T-Ä!”

Sisse: “Rokin rytke.”

Muuni: “It’s PSYCHOACOUSTIC, and so different every time, but it’s where something suddenly moves you, emotionally and physically, and all your senses explode.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?
Rapa: ”Mihin sitä neljättä tarvii! Ja kunnolla viettäminen on tuottamista tärkeempää.”

Sisse: “Samat sanat.”

Muuni: “3’s the magic number every time… and who I play with is just fine. Producer? Would be funny to do one big session with Joe Meek. I think he would make me cry.”

The Achtungs

The Achtungs.

Tamperelaisten verevä raakunta tuo mieleen LiveFastDien, varhaisen Reatardsin ja Creteensin. Laulajakitaristi ja biisintekijä Joni on aiemmin soittanut kokoonpanoissa Johnny Ekman & H.I.V., Teenage Tourettes ja Pill Poppers, jossa oli mukana myös rumpali Väkivalta-Jussi. Trion täydentää toinen kitaristi Axl. Bändissä ei ole siis bassoa lainkaan. Achtungs perustettiin vasta viime syksynä, mutta sen ympärillä käy jo lupaava kuhina. Viimeisin kasettijulkaisu on loppuunmyyty, ja syksyllä bändi on lähdössä keikoille Ranskaan sikäläisen Yussuf Jerusalemin kanssa. Tulevista julkaisuista on jo sovittu yhden EP:n ja yhden pitkäsoiton verran jenkkiläisten Dead Beat Recordsin ja Bat Shit Recordsin kanssa. Kotimaassa yhtyeen voi katsastaa Helsingin Lepakkomiehessä 15.7. (mukana Katujen äänet ja Valehtelijat) sekä Oulussa Ykän Pubissa 6.8. The Hindu Gods of Loven ja Mental Problemsin kanssa.

The Achtungs: No Place To Stay

 Death Laser

Death Laser. (Kuva: Erik Aho)

Death Laser ei tapaa kuvailla musiikkiaan, mutta kovin kauas metsään ei mennä, jos sanotaan bändin kyrväkkään boogien putoavan jonnekin Dead Moonin, The Hivesin ja Black Magic Sixin väliin. Kitaristilaulaja Jussi on aiemmin rummuttanut Turnoffsissa ja basisti Tuuli soittanut Seksihulluissa. Reilun vuoden ikäinen trio on tähän asti herättänyt huomiota keikoillaan, mutta kun ensimmäiset äänitteet putkahtivat vastikään nettiin, aiheuttivat ne jo pienen myrskyn keskustelupalstoilla. Varsinainen debyyttijulkaisu on tulossa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Tulevista keikoista erityisesti kannattaa pistää korvan taakse 19.7., kun kuolonsäde lämmittelee Helsingin Bar Loosessa Japanin legendaarisinta garagepunkrockyhtyettä Guitar Wolfia.

Death Laser: Floor Drop Baby

The Hindu Gods of Love

The Hindu Gods of Love.

The Hindu Gods Of Love perustettiin alkuvuodesta 2010 soittamaan ”maanis-depressiivistä, rytmibluesista ja rockin historiasta ammentavaa autotallirokkia” muun muassa Fat Possum -artistien, Gun Clubin ja CCR:n hengessä. Alkuvaiheessa, ennen kuin rumpali Aleksi teki duosta trion, rytmiä nakutti Yamahan kotiurku. Oululaisbändin ilmaisussa on tiettyä raikkautta: kuten Achtungsilla, ei hinduillaakaan ole basistia. Ja vaikka päävastuu vokaaleista on kitaristilaulaja Juholla, osallistuu koko kolmikko kööritalkoisiin. Tämän lisäksi toinen kitaristi Sami puhaltaa myös huuliharppua.

Viimevuotinen kasettijulkaisu on loppuunmyyty, mutta on kuultavissa kokonaisuudessaan bändin Myspace-sivulla. Uutta julkaisua ei kuitenkaan tarvitse odottaa kauaa, sillä mini-lp Hometown Hop ilmestynee elokuun aikana. Keikalla bändi on ainakin Oulussa Ykän Pubissa 6.8. The Achtungsin ja Mental Problemsin kanssa.

The Hindu Gods of Love: Doom Town Blues

Mental Problems

Mental Problems. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että käyttävätkö kaikki garagepunk-yhtyeet samaa valokuvaajaa, kysyy Nuorgam.

Ensin oli Nigger Russians. Sitten toinen kitaristilaulaja Nate, joka tunnetaan paremmin Kansasin lo-fi-kaahausihme Fag Copin riveistä, lähti vuonna 2008 Tampereelta takaisin kotiseuduilleen ja loppubändi jäi miettimään seuraavaa liikettä. Syntyi trio Mental Problems, esikuvinaan 1950-luvun rockabillyn ja 1960-luvun garagebändien lisäksi muun muassa ensimmäisen levyn Cramps, Black Lips, K-Holes ja Oblivians. Vuosia Mental Problems on pysytellyt pienen piirin suosikkina lähinnä siitä syystä, että koko olemassaolonsa aikana bändi ei ole vuotanut biisin biisiä internetiin, saatika tehnyt minkäänlaista julkaisua – vaikka kaikenlaisia äänitteitä kuulemma nurkissa on pyörinytkin. Vääryys on nyt korjattu, kun ensimmäinen c-kasettijulkaisu on vihdoin ulkona, ja 7” on suunnitteilla loppuvuodesta. Seuraava keikka on elokuun alussa Oulussa Ykän pubissa The Achtungsin ja The Hindu Gods of Loven kanssa, levyä taas voi tilata suoraan bändiltä (zernobillyguy@gmail.com).

Mental Problems: Last Time

Räjäyttäjät

Räjäyttäjät.

Nyt ollaan jännän äärellä. Vaikka jyväskyläläinen Räjäyttäjät ei omien sanojensa mukaan ymmärrä paljoakaan garagepunkista tai lo-fista ja keskittyy ”vain räjäyttämään”, ovat termit varsin osuvia. Keväällä vain c-kasetilla ilmestynyt hämmentävä debyyttialbumi Räjä ’n’ Roll All Night Long on täynnä erittäin rujoja soundeja, tiukkaa Hurriganes-kaahausta ja raakkuvaa laulantaa, eikä allekirjoittanut ainakaan keksi parempia sanoja kuvaamaan bändin menoa perinteisessä mielessä kuin garage, rock ja punk. Bändin perustamisen taustalla oli laulaja Rapan mukaan turhautuminen ”rokin puutteeseen”: ”… aina ottaa päähän keikoilla ku koskaan ei kukaan ANNA PALAA! Aina kaikilla tylsillä keikoilla tulee mieleen, et mitä jos joku nyt vaan menis tonne ja pistäis kunnolla haiseen, menis vissiin kaikilta ilta pilalle vai mitä? Tarvittiin ees joku kunnon rokkibändi tänne ku tuntuu, et ei semmosia oo, ku ihan tuolla pappaosastolla vaan.” Räjäyttäjät on tänä kesänä räjäyttänyt muun muassa Oulun Hässäkkä-päivillä 30.6. ja tulossa on ainakin keikka Jyväskylän Rentukassa 16.7. Levyä saa Tnt Tapes & Recordsilta.

Räjäyttäjät: Räjäyttäjät räjäyttää

The Seekrets

Seekrets. (Kuva: J. Koho)

Primitive spooky garage! Vuonna 2009 aloittaneen turkulais-helsinkiläisen The Seekretsin tunnusomaisin ja erottuvin piirre on kaiken tekemisen taustalla kummitteleva horror-tematiikka. Inspiksiä ammennetaan vanhoista kauhuleffoista ja -kirjoista, eikä ole mikään ihme, että esikuvikseen bändi ilmoittaa muun muassa Crampsin, Joy Divisionin ja Misfitsin. Ryhmältä on ilmestynyt Temmikongin kautta kaksi 7-tuumaista, joista ensimmäinen on loppuunmyyty mutta viimeisintä saa vielä ainakin hetken. Uusi levy on kuitenkin jo suunnitteilla. Keväällä bändi kiersi kotimaata Seksihullujen ja Liimanarinan kanssa, ja elokuun lopulla on vuorossa Saksan-kiertue surf-kopla Bad Ceasarsin kanssa, jonka riveissä vaikuttaa myös Mental Problemsista tuttuja naamoja. Seuraava kotimaankeikka on Helsingin Lepakkomiehessä 7.7. Bad Ceasarsin ja Shakin’ Legsin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

The Splits

The Splits. Ja katos, se lukee tuossa kuvassakin.

Kitaristilaulaja Kitillä oli ollut visio omasta bändistä jo vuosia ennen The Splitsin perustamista. Ensimmäinen viritelmä Vitut kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun muut olisivat halunneet soittamisen sijaan ”juoda treeneissä kaljaa luvan kanssa”. Kiti ei tähän tyytynyt, ja nykyisen kokoonpanon täydentävät basisti Maiju, rumpali Aiju (joka myös laulaa ja kitaroi Seekretsissä) ja toinen kitaristi Helena. Esikuvia naiset listaavat aina Sonicsista Redd Krossiin ja The Kidsiin. The Splits on nykyaikainen ilmiö – bändi on herättänyt kiihkeää innostusta ja kalabaliikkia keskustelufoorumeilla heti ensimmäisillä treenikämppä-äänityksillään ennen ensimmäistäkään keikkaa. Ihan vastikään yhtyeen Myspace-sivuille ilmestyivät ensimmäiset varsinaiset studioäänitykset. Bändin keikkadebyytti nähdään Helsingin Lepakkomiehessä 9.7. Death Laserin ja Sähkö-Iskun kanssa, jonka jälkeen tulossa ovat ainakin keikat (niin ikään Lepiksessä järjestettävässä) Flash Trash Festissä 16.–17.9. sekä Kouvolan Rytmikatissa 15.10. Odotamme vesi kielellä.

Video ei ole enää saatavilla