Julia Holter esiintyi elokuussa Helsingin Flow Festivalissa.

Nuorgam valitsee jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä päättyneen kuukauden parhaan levyn. Valintaa edeltävänä päivänä esittelemme lyhyesti viisi kotimaista ja viisi ulkomaista albumia, joiden joukosta voittaja löytyy.

Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi

Julia Holter – Loud City Song (kuuntele Spotifystä)

Loud City Songia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta Julia Holterin edellinen albumi Ekstasis sai Tapio Reinekoskelta peräti 94 pistettä. Julia Holterin kanssa tekemämme small talk -haastattelun voit lukea tästä.

Kuukauden kotimainen albumi

Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

Räjäyttäjien uutta albumi ei ole Nuorgamissa vielä arvioitu, mutta Giffaa Hei! -sarjassamme bändi on esiintynyt jo yksi, kaksi ja kolme kertaa. Ja kun nyt tänne asti ehdit, niin lukaisepa mielen virkistyksesi myös yhtyeestä Kaikki Huomisen Bändit -sarjaan tehty haastattelu!

Muut ehdokkaat:

Julianna Barwick – Nepenthe (kuuntele Spotifystä)

”Rakastan kaupallista R&B:tä, ja olen kuunnellut Rihannaa varmaan enemmän kuin mitään muuta”, amerikkalainen avantgardemuusikko sanoi Nuorgamin small talk -haastattelussa.

King Krule – 6 Feet Beneath the Moon (kuuntele Spotifystä)

Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta nuori brittimuusikko säväytti jo esikois-EP:llään (2011), jonka arvioimme peräti 86 pisteen arvoiseksi.

The Lieblings – Take Us to Your Leader (kuuntele Spotifystä)

”Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.” (Kimmo Vanhatalo, 71/100).

Mushmouthed Talk – Foggy Notion (kuuntele Soundcloudista)

Oululaisen kitararocktrion esikoisalbumi arvioidaan Nuorgamissa – mutta vasta huomenna!

Pikku Kukka – Merelle (kuuntele YouTubesta)

”Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.” (Visa Högmander, 85/100)

Pure Bathing Culture – Moon Tides (kuuntele Spotifystä)

”Pure Bathing Culture on kuitenkin paljon muutakin kuin hiilipaperikopio Fleetwood Macistä – tai Beach Housesta, johon bändiä ei-aivan-harhaanjohtavasti muistetaan aina verrata. Kaikesta kimalluksesta huolimatta bändin musiikissa on maanläheisyyttä ja sydämellisyyttä, joka tuo mieleen 1980-luvun nuhjuisen kirjastontäti-indien nuhjuisine villaneuleineen ja kellastuneine Morrissey-julisteineen.” (Antti Lähde, 89/100)

Speedtrap – Powerdose (kuuntele Spotifystä)

Helsinkiläisen speed metal -koplan esikoisalbumia ei ole vielä Nuorgamissa arvioitu.

Washed Out – Paracosm (kuuntele Spotifystä)

”Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.” (Visa Högmander, 75/100)

Mitä muuta?

Ääniä saivat myös seuraavien artistien ja yhtyeiden elokuussa julkaisemat albumit: The Blanko, Crocodiles, Forest Swords, Mark Kozelek & Desertshore, Medicine, Moderat, Porcelain Raft, Raspberry Bulbs, Ty Segall, Tedeschi Trucks Band, Tindersticks, Ulver, Laura Veirs, Vista Chino ja The Worlds Mänkeri Orchestra.

Pikku Kukka, vastavoima äijäilyrockille.

Syksy saa.

Pikku Kukan kolmas albumi on kuin kaulaliina, jonka voi kietaista kaulaan iltakävelylle tai -pyörälenkille lähtiessä, kun loppukesä vaihtuu vähitellen syksyksi, kun illat kaupungilla tuntuvat talven vääjäämättömästi lähestyessä koko ajan kirpeämmiltä ja katuvalot syttyvät aiemmin ja aiemmin. Merelle on levy, joka huokuu kaihoisaa lämpöä jazzahtavan popin ja 1970-lukulaisen laulelman suuntaan kallistuen.

Kymmenen vuotta sitten Lotta Savolainen ja Emilia Norppa halusivat luoda vastavoiman ultramaskuliiniselle äijäilyrockille. Syntyi Pikku Kukka. Debyyttilevy Palma (2007) ja toinen albumi Pois ympäröivä maa (2009) olivat arvostelumenestyksiä. Toisen levyn jälkeen yhtyeen viisihenkinen kokoonpano kutistui kolmihenkiseksi. Nyt Savolaisen ja Norpan muodostaman ydinkaksikon täydentää kontrabasisti Antti Kivimäki.

Keväällä julkaistu ensisingle, levyn nopeatempoisempaan osastoon lukeutuva Jos ei sua täällä olisi avaa albumin vakuuttavasti. Kappale ei ole menettänyt tenhoaan kesän tehosoitossa. Toinen raita Ystävä tuo ensisävelillään mieleen The Stranglersin Golden Brown -klassikon, mutta Savolaisen ja Norpan laulu vie kappaleen nopeasti tunnelmaan, joka sopisi täydellisesti soimaan KOM-teatterin ravintolaan viinilasien kilistessä iloisesti taustalla.

Kuljen jäätä pitkin ja Tuuli jättää äänen vievät levyn melankolisille raiteille. Toinen single Päivät, jotka vietän kanssasi on mainio siirtymä Kevätyö, Majnatt -lauluun, joka on levyn ehdotonta parhaimmistoa.

”Puolitiessä matkalla kotiin
Elokuvissa tässä vaiheessa käännytään
Pidän sinut mielessä
Jotta jaksan yli kylmän päivän”

Olen jättänyt kertomatta on Ystävän ja Jos ei sua täällä olisi -kappaleen kanssa levyn menevintä osastoa. Huoneessa vie ajatukset lämpimään syyssateeseen ja tuuleen, joka pyyhkii pisarat poskilta. Lotta Savolaisen ja Emilia Norpan sanoitukset luovat jatkuvasti vahvoja mielikuvia, joille Antti Lehtisen maltillinen tuotanto antaa tilaa. Tämä on levyn suuri vahvuus. Toisaalta, välillä tuntuu siltä, että tuotantopuolella olisi voitu tehdä rohkeampiakin ratkaisuja.

Runollinen levy huipentuu, kuinkas muutenkaan, runollisesti. Edith Södergranin runoon sävelletty Syksyllä ja Aale Tynnin runoon sävelletty Monena tuuliyönä päättävät levyn mittaisen mielikuvamatkan. Päätöskappale pakahduttavassa haikeudessaan lähestulkoon salpaa hengityksen.

Merelle on levy, josta löytää jatkuvasti uusia piirteitä. Jos melodioiden osalta paikoin nimet Ultra Bra ja PMMP mieleen tuova albumi olisi pidempi, se alkaisi kääntyä itseään vastaan. Kymmenen kappaleen ja vajaan 35 minuutin mitassaan se on sopivan tiivis ja jättää haluamaan lisää.

Tuottaja Lehtisen ohjelmoinnit sekä Lehtisen ja basisti Kivimäen jousikvartetille sovittamat jousiosuudet luovat albumille dramatiikkaa. Jouset vahvistavat levyn aikana syntyviä mielikuvia ja sitä loppukesäistä ja syksyistä lämpöä, jota Merelle huokuu.

Merelle on levy, jonka valmistumisprosessi viivästyi ensin onnellisen perheenlisäyksen vuoksi ja sitten ei-alkuunkaan-niin-onnellisen liikenneonnettomuuden ja siitä toipumisen vuoksi. Se on hieno albumi, jonka kohdalla viivästykset ja vaikeudet ovat kääntyneet voitoksi.

85 Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.

Video ei ole enää saatavilla