Mushmouthed Talk on rockbändin näköinen rockbändi.

Rokkimusiikkia. Oululaista rokkimusiikkia.

Perustettu:
2006? Oulussa.

Jäsenet:
Lauri Sukanen: Laulu, Kitara
Miika Moilanen: Basso, Laulu
Joonas Manninen: Laulu, Rummut

Julkaisut?
Foggy Notion (2013)
We Both Like Motörhead (omakustanne 2012)
Läjä erilaisia cd-r levyjä, eepeitä ja mixteippejä aikasemmilta vuosilta.

Levyhyllyssä Mushmouthed Talk sijoittuu…
…kauemmas 22-Pistepirkosta ja Jolly Jumpersista kuin maantieteellisiä johtopäätöksiä turhan innokkaasti vetävät popkirjoittajat väittävät.

Todennäköisimmin Mushmouthed Talk…
…päätyy Nuggets-boksin seuraavalle kuvitteelliselle jatko-osalle.

Epätodennäköisimmin Mushmouthed Talk…
…joutuu ironiasyytöksien piiskaamaksi.

Miksi Mushmouthed Talk on hyvä?
Ydin 60-luvun esivoimapoppia, kuori vuoroin slacker ja vuoroin lakonis-aggressiivinen. Hyvät biisit. Lauri Sukasen turhautunut lauluääni. Paluu rokkimusiikin perusasioihin ja mitä näitä nyt on.

Kuvailkaa Mushmouthed Talkia kolmella sanalla?
Lauri: ”Bäihteet, mimmit ja Oulu.”
Miika: ”Garagerock mumbo jumbo.”
Joonas: ”Lahjomaton särisevä hengentuote.”

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämässänne?
Lauri: ”Arto Muna & Millenium – Syksyn Sävel.”
Miika: ”Kingston Wall – I.”
Joonas: ”Sen täytyy olla Jethro Tullin Stand Up, se on ollut soitossa suurin piirtein niin kauan kuin olen levyjä kuunnellut.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi? Mitä pidit siitä?
Lauri: ”Primal Scream – More Light. NNNIIICCEEEE!”
Miika: ”Cannonball Adderley – Somethin’ Else. Tykkäsin.”
Joonas: ”Black Magic Sixin toinen julkaisu Doomsday Bound. En liiemmin tykännyt, ensimmäisen jälkeen sillä ei juuri ollut annettavaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä levy parantaa todennäköisimmin krapulanne?
Lauri: ”Käy suihkussa -yhtyeen albumi Pese hampaat.”
Miika: ”First Aid Kit – The Lion’s Roar.”
Joonas: ”Vaikka Miika huoltoasemalla matkalla Helsingistä Ouluun vakuuttikin sen olevan juuri ostamansa Fröbelin Palikoiden Fröbelin Palikat, päädyn kuitenkin Nick Cave & The Bad Seedsin Push The Sky Awayhin. Dxxxa D lausuu myös krapulan pois hienosti.”

Video ei ole enää saatavilla

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissanne? Kuka tuottaisi?
Lauri: ”Kalle (rummut), Jussi (laulu), Tommi (basso) ja Jarkko (skeba) Tuottaa vois Joku kova NY rockjäbä.”
Miika: ”Jack White kitarassa, Devendra Banhart laulussa, bassossa Jack Bruce, rummuissa Dave Grohl ja tuottajana toimis Frank Zappa.”
Joonas: ”Mushmouthed Talk. Heitetään se neljäs luiskaan. Lemmy tuottamaan, siitä voisi tulla mielenkiintoista.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä ollessasi hyvin hyvin humalassa?
Lauri: ”Flaming Sideburns – Blow the Roof.”
Miika: ”Danny – Kuusamo.”
Joonas: ”En toivo.”

Mitä yhtyettä suosittelette todennäköisimmin mielenkiintoiselle tuttavuudelle?
Lauri: ”Tuomas Henrik Jeesuksen Kristuksen Bändiä.”
Miika: ”Unknown Mortal Orchestra.”
Joonas: ”Mark Lanegania olen joskus suositellut.”

Kuka tai mikä on ehdottoman yliarvostettua?
Lauri: ”Hyvä käytös.”
Miika: ”Lenkkimakkara”
Joonas: ”Sohvat, IKEA:n keittiöt ja taulutelevisiot. Nuoret aikuiset haluavat näyttää jupeilta riippumatta sosioekonomisesta asemastaan. Miksi? Ei siinä mitään, jos pitää taulutelevisioista, mutta minusta tämä on joku buumi.”

Kenen muusikon haluaisitte vierailemaan Mushmouthed Talkin keikalla/levyllä?
Lauri: ”The Animalin (Muppets Show).”
Miika: ”Elton John.”
Joonas: ”Iggy Pop. Jumalauta.”

Mitä artistia tai levyä kaikki keikkakulkuneuvossanne suostuvat suurimmalla todennäköisyydellä kuuntelemaan ilman nurinoita?
Lauri: ”Niin kauan kun minä soitan tässä bändissä, ja miksaajamme Hiltunen on reissussa mukana niin semmosta musiikkia tuskin löytyy.”
Miika: ”Nick Cavea.”
Joonas: ”Eiköhän laiteta joka tapauksessa pelkkä Low Rider soimaan.”

Jos joutuisitte lento-onnettomuuteen ja joutuisitte kuolemaan yksi kulttuurituote kädessänne, mikä teos se olisi?
Lauri: ”Adele.”
Miika: ”Frank Zappan Baby Snakes DVD”
Joonas: ”Veisin mukanani niin kutsutun suomalaisen kulttuurin. Eipähän tarvitsisi enää yrittää suojella sitä vaikutteilta. Meillä on täällä mahtavia juttuja, mutta kaikki ei tunnu ymmärtävän, että täällä ei olisi yhtään kantasuomalaista tai niiden tapoja, jos joku ei niitä olisi tänne ensin tuonut. Se ei ole itsessään mikään käsite. Toisaalta Sieppari ruispellossa olisi valinta matkalukemiseksi.”

Mitä pidätte Eppu Normaalista?
Lauri: ”Njet njet on kova!”
Miika: ”Eppu Normaali ei herätä suuria tunteita.”
Joonas: ”Oma suhde Eppuihin on aika löyhä, mutta menemättä klassikkomatskuun, ajattelen, että he ovat omalta korvaamattomalta osaltaan olleet sekoilemassa suomalaista rokkia siihen uskoon missä se nyt on. Oli se sitten hyvä tai paha.”

Mushmouthed Talk tänään perjantaina Tampereen Doriksessa (& Pintandwefall) ja huomenna lauantaina Korjaamolla Helsingissä (Bone Voyage Label Night, & 22-Pistepirkko ja Talmud Beach.)

Full Time Hobby

63 Björkin viides ja mahdollisesti paras albumi Vespertine (2001) juurrutti popin muotokieleen estetiikan, joka rakentuu harppujen ja soittorasioiden kaltaisten instrumenttien kirkkaiden, lapsekkaasti nypähtelevien ja hypähtelevien äänten varaan. Estetiikka on tuottanut jokusen mestariteoksen verran ihastuttavan intiimiä avant-poppia, jonka elektroakustiset rasahdukset ja kilahdukset ovat tuntuneet kertovan faunien ja kentaurien maailmasta. Mutta ennen kaikkea se on tuottanut albumikaupalla laimeaa, korkeintaan äänitapetiksi kelpaavaa ambientpoppia, jota kuvaillakseen on täytynyt turvautua 1980-luvun suomalaisten mäkihyppyselostajien jargonista löytyvään adjektiiviin ”pikkunätti”. Braids kyllästyttää kakkoslevyllään kriitikon nopeammin kuin tämä ehtii kirjoittaa ”kuulas pulputus”. Kanadalaisyhtye on nyt enemmän pop kuin abstraktilla – ja varsin mainiolla – esikoisalbumillaan Native Speakerilla (2011), eikä siitä hyvää seuraa. Aidosti herkkiä Decemberiä ja Ebbeniä lukuun ottamatta Flourish // Perish -albumin kappaleet ovat liian varovaisia ja itsekeskeisiä. Braids tyytyy seikkailemaan itse rakentamassaan labyrintissä sen sijaan, että ottaisi selvää, mitä sen seinien ulkopuolelta löytyy. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Crocodiles – Crimes of Passion

Zoo Music

82 Helsingin Kuudennen linjan Hori Smoku -klubilla syyskuun lopulla esiintyvä Crocodiles on osoittautumassa yhdeksi 2010 takuuvarmimmista indierockyhtyeistä. Crimes of Passion on kalifornialaisyhtyeen neljäs albumi reiluun neljään vuoteen – ja aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin. Viime vuonna ilmestyneestä Endless Flowers -albumista kirjoittamaani arviota lainatakseni Crimes of Passion ”yhdistelee hyväksi havaittuja aineksia konstailemattomalla tavalla. Vähälahjaisemmat lajitoverinsa Crocodiles hotkii kitaansa jo melodiatajunsa turvin. Jo Ramones tiesi, että suorin mutkin vedetty Beach Boys on aina hyvä idea, eikä Crocodiles ole katsonut aiheelliseksi tätä totuutta kyseenalaistaa”. Kirjoitetaan tähän vielä, että Rolling Stones, tamburiini, räkäinen glam rock, Ty Segall, kevyt slacker-psykedelia ja purkkapop, kruunataan kokonaisuus huikentelevaisella adjektiivilla ”spectoriaaninen” ja painotetaan vielä, että kuuntele nyt ainakin kymmenen pisteen kitarariffin kuljettama Me and My Machine Gun sekä lämpimästi huokaileva päätösbiisi Un chant d’amour. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Mushmouthed Talk – Foggy Notion

Bone Voyage

78 Mushmouthed Talk pääsi yllättämään niin sanotusti puskista. Nämä puskat sijaitsevat Oulussa, josta retrorocktrio niin sanotusti ponnistaa. Mushmouthed Talkin musiikki ei ole hiukkaakaan oululaista, joten säästytte sellaisilta laatusanoilta kuin ”äkkiväärä” tai ”nyrjähtänyt”. Sen sijaan se on kotoisin maailman metropoleista, sellaisista kuin New York, Lontoo – ja Utajärvi, jonka suurmiesten 22-Pistepirkon vaikutus paitsi näkyy siinä, että levyn julkaisee Bone Voyage, myös kuuluu siinä, että kahdella levyn kahdeksasta kappaleesta äänessä on Mushmouthed Talkin oma ”espe”, rumpali Joonas Manninen. Siinä missä Espe Haverisen laulamat kappaleet sulautuvat täydellisesti 22-Pistepirkon maailmaan, horjuttavat Mannisen biisit Foggy Notionin tasapainoa kuin Tuomas Kauhas -mainokset albumikuuntelukokemusta Spotifyssä. Kehnoja ne eivät ole, mutta olisiko niiden paikka jossain muualla? Foggy Notion on joka tapauksessa tyylilajista riippumatta yksi vuoden parhaista esikoisalbumeista. Kiitos keulakuvansa Lauri Sukasen se on peililasinviileä yhdistelmä loureedmäistä lakonisuutta, tyylitietoista modistelua ja räyhäkkää toimintarockia. Biiseistä omaksi suosikikseni nousee nimikappale, jonka kepeä fuzzpop on toistaiseksi paras kotimainen vastine Mac DeMarcolle. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Julia Holter esiintyi elokuussa Helsingin Flow Festivalissa.

Nuorgam valitsee jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä päättyneen kuukauden parhaan levyn. Valintaa edeltävänä päivänä esittelemme lyhyesti viisi kotimaista ja viisi ulkomaista albumia, joiden joukosta voittaja löytyy.

Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi

Julia Holter – Loud City Song (kuuntele Spotifystä)

Loud City Songia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta Julia Holterin edellinen albumi Ekstasis sai Tapio Reinekoskelta peräti 94 pistettä. Julia Holterin kanssa tekemämme small talk -haastattelun voit lukea tästä.

Kuukauden kotimainen albumi

Räjäyttäjät – Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

Räjäyttäjien uutta albumi ei ole Nuorgamissa vielä arvioitu, mutta Giffaa Hei! -sarjassamme bändi on esiintynyt jo yksi, kaksi ja kolme kertaa. Ja kun nyt tänne asti ehdit, niin lukaisepa mielen virkistyksesi myös yhtyeestä Kaikki Huomisen Bändit -sarjaan tehty haastattelu!

Muut ehdokkaat:

Julianna Barwick – Nepenthe (kuuntele Spotifystä)

”Rakastan kaupallista R&B:tä, ja olen kuunnellut Rihannaa varmaan enemmän kuin mitään muuta”, amerikkalainen avantgardemuusikko sanoi Nuorgamin small talk -haastattelussa.

King Krule – 6 Feet Beneath the Moon (kuuntele Spotifystä)

Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa, mutta nuori brittimuusikko säväytti jo esikois-EP:llään (2011), jonka arvioimme peräti 86 pisteen arvoiseksi.

The Lieblings – Take Us to Your Leader (kuuntele Spotifystä)

”Take Us to Your Leader on varsin maistuvaa popkarkkia. Siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta eipä se taida olla tarkoituksenakaan. Kunhan vain muistat, että pidemmän päälle näin yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi.” (Kimmo Vanhatalo, 71/100).

Mushmouthed Talk – Foggy Notion (kuuntele Soundcloudista)

Oululaisen kitararocktrion esikoisalbumi arvioidaan Nuorgamissa – mutta vasta huomenna!

Pikku Kukka – Merelle (kuuntele YouTubesta)

”Pikku Kukka onnistuu luomaan pelkistetyn runollista, mielikuvien täyttämää tunnelmaa niihin hetkiin, kun lehdet putoilevat puista ja syysillat pimenevät koko ajan enemmän talven lähestyessä. Merelle on vuoden tähän asti parhaita kotimaisia albumeita.” (Visa Högmander, 85/100)

Pure Bathing Culture – Moon Tides (kuuntele Spotifystä)

”Pure Bathing Culture on kuitenkin paljon muutakin kuin hiilipaperikopio Fleetwood Macistä – tai Beach Housesta, johon bändiä ei-aivan-harhaanjohtavasti muistetaan aina verrata. Kaikesta kimalluksesta huolimatta bändin musiikissa on maanläheisyyttä ja sydämellisyyttä, joka tuo mieleen 1980-luvun nuhjuisen kirjastontäti-indien nuhjuisine villaneuleineen ja kellastuneine Morrissey-julisteineen.” (Antti Lähde, 89/100)

Speedtrap – Powerdose (kuuntele Spotifystä)

Helsinkiläisen speed metal -koplan esikoisalbumia ei ole vielä Nuorgamissa arvioitu.

Washed Out – Paracosm (kuuntele Spotifystä)

”Washed Outin toinen albumi Paracosm on tyylikästä ja laadukasta jatkoa chillwavesaagalle, debyyttiä reippaampi, mutta tehokuuntelussa puuduttavaksi käyvä pitkäsoitto. Ernest Greenen seuraava siirto tulee olemaan kiinnostava.” (Visa Högmander, 75/100)

Mitä muuta?

Ääniä saivat myös seuraavien artistien ja yhtyeiden elokuussa julkaisemat albumit: The Blanko, Crocodiles, Forest Swords, Mark Kozelek & Desertshore, Medicine, Moderat, Porcelain Raft, Raspberry Bulbs, Ty Segall, Tedeschi Trucks Band, Tindersticks, Ulver, Laura Veirs, Vista Chino ja The Worlds Mänkeri Orchestra.