Edes Hannu Mikkolan kaikki etunimikaimat eivät ole erityisen kuuluisia, kuten 51koodia-yhtyeen Hannu Sallinen.
Yhdysvaltain albumilistan ykköspaikallakin kököttänyt fun. esiintyy tänään tiistaina 25.9. Helsingin Circuksessa. Valitettavasti amerikkalaista voimapoptrioa ei lämmittele helsinkiläinen noiserocktrio Fun. Olisiko siinä riemulla rajoja – tuskin!
Fun-yhtyeiden inspiroimina intouduimme muistelemaan kaikkia muitakin suomalaisia artisteja ja yhtyeitä, joilla on kaima maailmalla. Samalla vaivalla yritimme kuvitella, mitä tapahtuisi, jos nuo kaksi nimensä jakavaa artistia sulautuisivat yhteen – kauheuksia tietenkin!
Muun muassa The Sounds, Lodger, Freeman, Sara ja Soma eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan, mutta onhan sitä näissäkin. Nauttikaa – ja kertokaa kommenteissa, mitkä nimikaimat eivät mieleemme juolahtaneet!
#1 Fun vs. fun.
Mikä Fun?
Neuroottisen kulmikas helsinkiläinen noiserock-trio, jota on kuvailtu ytimekkäästi ja ei-aivan-harhaanjohtavasti “Suomen Shellaciksi”. Onpa bändi peräti äänittänyt kaksi edellistä albumiaan (Zu-Pa!, 2007, ja New 13, 2010) Shellacin Steve Albinin Electrical Audio -studiossa – niistä ensimmäisen jopa Albinin itsensä toimiessa tuottajana.
Mikä fun.?
Häpeilemättömän melodista alternativerockia Panic at the Discon ja Phantom Planetin hengessä soittava newyorkilaistrio teki lopullisen läpimurtonsa vuoden takaisella We Are Young -singlellä, jonka kertosäkeen muistaa hautaansa asti jokainen, joka sen on kerran kuullut. Listaykkösenäkin tovin viihtyneen trion pysäyttämättömältä vaikuttavaa voittokulkua jatkaa Some Nights -albumin toisena singlenä lohkaistu nimikappale, jonka afro- ja folk-sävyillä suolattu voimapop on tuonut platinaa muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta ja Ruotsista.
Jos Fun ja fun. sulautuisivat…
…palaisi Cosmobile samalla kellonlyömällä keikkalavoille. Tuomas Palosen johtama indierockryhmä ponnistaa meidän Funimme tapaan hardcoresta, emosta ja grungesta, muttei amerikkalaisen fun.-yhtyeen tapaan pelkää maustaa musiikkiaan hyvinkin melodisilla ja populaareilla elementeillä. Samaan mikstuuraan luotti 1990-luvulla Quicksand.
Kuuntele: Fun + fun. = Cosmobile
#2 Asa vs. Aṣa
Kuka Asa?
Matti Salo, 2000-luvun 21. nerokkain muusikko ja suomalaisen hiphopin Loppuasukas, joka toi valtavirran räppiin Pekka Strengin luontokuvastoa ja hipahtavia balkan-sävyjä – ja sai siitä hyvästä Teosto-palkinnon. Edellisellä Jou jou -albumillaan (2011) ysäriräppiä herätellyt artisti työstää parhaillaan jatko-osaa Foetida-Pro Promo 2 -mixtapelleen.
Kuka Aṣa?
Lämpimistä myssyistä ja kohtuuttoman suurista silmälaseista pitävä nigerialais-ranskalainen laulajatar Bukola Elemide on julkaissut kaksi albumia jazzahtavaa nykysoulia, joka on kelvannut etenkin Angélique Kidjon ja Erykah Badun ystäville. Kakkosalbumi Beautiful Imperfection vei Asan Billboardin maailmanmusiikkilistan kolmanneksi.
Jos Asa ja Aṣa sulautuisivat…
…syntyisi Meshell Ndegeocello. Jos Aṣan sliipattu soul ja hunajainen lauluääni kohtaisivat Asan usein äkkiväärän, kriittisen ja ajoittain hermeettisen ilmaisun, huutaisi resepti enää muutamaa bassosooloa.
Kuuntele: Asa + Aṣa = Meshell Ndegeocello
#3 HIM vs. HiM
Mikä HIM?
Maailman ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen love metal -yhtye, joka nousi toisen albuminsa Razorblade Romancen (1999) ja siltä lohkaistun Join Me in Death -singlen myötä yhdeksi Euroopan suurimmista rockyhtyeistä. Yhtyeen kahdeksas studioalbumi Tears on Tape ilmestyy ensi vuoden alussa. Sen edeltäjä Screamworks: Love in Theory and Practice nousi listaykköseksi Brasiliassa ja top 10:een Suomen (#2) lisäksi muun muassa Kreikassa (#2), Saksassa (#4), Sveitsissä (#7) ja Itävallassa (#7).
Mikä HiM?
1990-luvun arvostetuimpiin amerikkalaisrumpaleihin kuuluvan Doug Scharinin (Codeine, June of 44, Rex) dub- ja jazz-vaikutteinen postrock-projekti, jonka piirissä on pyörinyt soittajia muun muassa Tortoisesta, The Mars Voltasta ja Chicago Underground Orchestrasta. Leuanraapijoiden arvostama HiM on julkaissut tähän mennessä yhdeksän albumia. Niistä tuorein, nimeltään ん (2010), ei bändin suomalaiskaiman levyjen tapaan Keski-Euroopan listakärkiä hätyytellyt – miksiköhän?
Jos HIM ja HiM sulautuisivat…
…syntyisi tietenkin Lapko, joka ei kaihda musiikissaan sen paremmin rakkausmetallin romanttisuutta kuin jazzrockin kikkailevaa progressiivisuutta.
#4 Beat vs. The Beat
Mikä Beat?
Turkulainen laulukvartetti saavutti lievää kuuluisuutta englanninkielisellä iskelmäpopillaan ja edusti Suomea vuoden 1990 euroviisuissa ruotsinkielisellä Fri?-laululla. Beatin jäsenistä Tina Pettersson sai radiohitin Vanno mulle (1994) ja Kim Engblom tuuletti puudelikuontaloaan toistakymmentä kertaa Linnan juhlissa kansanedustaja Janina Anderssonin puolisona.
Mikä The Beat?
Kolmen valkoisen ja kolmen mustan miehen birminghamilainen ska-yhtye, joka julkaisi tasokkaan esikoislevynsä I Just Can’t Stop It vuonna 1980. Joutui kaimaryhmän takia esiintymään Yhdysvalloissa The English Beat -nimellä. Kolmen albumin jälkeen basisti David Steele ja kitaristi Andy Cox lähtivät perustamaan Fine Young Cannibalsia.
Jos Beat ja The Beat sulautuisivat…
…syntyisi edellisen runsaan hiusmäärän ja ruotsalaisittain ääntyvän englannin sekä jälkimmäisen popsensibiliteetin ja etnisen monimuotoisuuden sekoittuessa hyvässä lykyssä Army of Lovers. Ehkä siihen tarvittaisiin jotain muutakin.
Kuuntele: Beat + The Beat = Army of Lovers
#5 Eve vs. Eve
Kuka Eve?
Porilaissyntyinen muusikko Jarkko Eve, jonka isä omisti Suomen kuuluisimman ravihevosen Charme Asserdalin. Jarkko erosi Dingon basistipestistä juuri ennen yhtyeen kiihkeintä suosiota vuonna 1984 ja julkaisi hienon soolohitin Rankkasateessa, jonka siivittämänä menestyi listoilla muutaman vuoden. Oli mukana taas vuoden 2005 Dingo-albumilla Purppuraa.
Kuka Eve?
Philadelphialainen räppäri-näyttelijä Eve Jeffers, joka tunnetaan Suomessa parhaiten yhteishiteistään Gwen Stefanin kanssa. Let Me Blow Ya Mind ilmestyi vuonna 2001 ja Rich Girl 2004. Jeffers on esiintynyt useissa elokuvissa ja sai televisioon nimikko-sitcomin, jota tehtiin 66 jaksoa. Ensi vuonna tulee taas musiikkia.
Jos Eve ja Eve sulautuisivat…
…syntyisi 2 Unlimited. Sukupuolikäänteisesti Jarkko Eve keskittyisi laulamaan ja näyttämään söpöltä sekä yliampuvan trendikkäältä. Eve Jeffers vastaisi attityydiä uhkuvasta puhetaiteesta.
Kuuntele: Eve + Eve = 2 Unlimited
#6 Michael McDonald vs. Michael McDonald
Kuka Michael McDonald?
Michael McDonald yhtenä treeballina kuvan oikeassa yläkulmassa.
Suomessa asuva amerikkalaismuusikko, joka on kuulunut Montevideon ja Treeballin kokoonpanoon sekä soittanut Astrid Swanin ja Aleksi Ojalan taustayhtyeissä. Laulaja-lauluntekijänä McDonald debytoi vuonna 2006, jolloin turkulaiset pienlevy-yhtiöt Plastic Passion ja Rhythm Barrel julkaisivat parrakkaan kiharapään Finally-esikoislevyn, joka soi pakotonta ja perinnetietoista folkrockia Byrdsin ja Big Starin hengessä.
Kuka Michael McDonald?
Maailman ylivertaisin soft rock -ääni, joka ansaitsi kannuksensa Steely Danin taustalaulajana ennen kuin liittyi The Doobie Brothersiin ja muokkasi siivottomasta hippiretkueesta yacht rockin superkokoonpanon. 2000-luvulla McDonald on palannut unohduksen partaalta myynti- ja uskottavuuslistojen kärkeen: miehen Motown-albumit ovat myyneet platinaa, ja hunajaa tihkuvaa kurkunpäätään ovat hyödyntäneet indiesuosikit Grizzly Bear ja Holy Ghost!
Jos Michael McDonald ja Michael McDonald sulautuisivat…
…syntyisi vitivalkoinen Michael Kiwanuka – tai paremminkin runsaalla naamakarvoituksella höystetty Colin Blunstone. The Zombies -laulajan 1970-luvun alun erinomaisilla sooloalbumeilla McDonald nuoremman luonnonmukainen folkpop yhdistyy McDonald vanhemmaan suvereenin sielukkaaseen softrock-sensibiliteettiin.
Kuuntele: Michael McDonald + Michael McDonald = Colin Blunstone
#7 Broadcast vs. Broadcast
Mikä Broadcast?
Kotimaista keskitien vaihto-oppilasrockia letkeiltiin 1980-luvun alkupuolella aikansa parhaiden tekijämiehien voimin. Joukossa muun muassa Edu Kettunen, Kim Lönnholm, Esa Kaartamo ja Miri Miettinen.
Mikä Broadcast?
1960-lukuisen elektronista psykedeliaa Birminghamista. Tällä hetkellä yhtye työstää uutta albumia ilman 2011 menehtynyttä laulajaansa Trish Keenania.
Jos Broadcast ja Broadcast sulautuisivat…
…syntyisi easy listeningin superukkojen soitantoa elektronisella pimputuksella höystettynä, festarien telttalavat villitsevä “Duran Durans of Swing goes Big Beat” -show, joka parhaimmillaan kuulostaisi Saint Etiennen lounge-retroilulta ja samalla kasarin kotikutoiselta suomireggaelta.
Kuuntele: Broadcast + Broadcast = Saint Etienne
#8 Wigwam vs. Wig Wam
Mikä Wigwam?
Progressiivisen rockin legenda, joka levytti aikoinaan Virginille ja äänitti liudan kovia levyjä vuosina 1969–76. Kansainvälisesti Wigwam oli ilman muuta 1970-luvun merkittävin suomalaisbändi ja nauttii yhä kulttisuosiota ympäri maailman.
Mikä Wig Wam?
Vuonna 2001 perustettu norjalainen glam metal -bändi, joka tuli yhdeksänneksi vuoden 2006 euroviisuissa. Bändin ulosannissa yhdistyvät Kiss, 1980-luvun tukkametallibändit ja rehellinen läskiksi vetäminen. Bändissä soittavat Glam, Teeny, Flash ja Sporty.
Jos Wigwam ja Wig Wam sulautuisivat…
…rakkauden liiton tuloksena syntyisi Muse. Otetaan Wigwamin 1970-luvun ensimmäisen periodin progeilu ja vakava suhtautuminen musiikkiin ja yhdistetään se Wig Wamin iskumelodioihin, glam-humppaan ja totaaliseen överiksi vetämiseen.
Kuuntele: Wigwam + Wig Wam = Muse
Bonus!
Arttu Tolonen muistelee: “Viitisen vuotta sain yllättäen meiliä Losissa toimivalta musiikkialan lakinaiselta, jonka nimi on Stacy Fass. Hän edusti yhtyettä, jota olivat perustamassa kaksi AFIn jäsentä, Jade Puget ja David Marchand. Miehet olivat halunneet antaa bändille nimeksi Black Audio, mutta…
Nyt bändin ‘people’ lähestyi meitä ja ilmoitti Marchandin ja Pugetin antaneen projektilleen nimeksi Blaqk Audio. Nimi oli sen verran lähellä omaamme, että bändin ‘people’ halusi meidän allekirjoittavan niin sanotun ‘Mutual Use Agreementin’ Pugetin ja Marchandin kanssa.
Sopimuksessa määriteltiin vaikeata kieltä käyttäen, että me olemme Black Audio eikä meitä haittaa se, että he ovat Blaqk Audio. Allekirjoitimme sopimuksen, ja pian sen jälkeen Blaqk Audio alkoi julkaista levyjä ja muuta tauhkaa.
MySpace-sivujemme kautta tulleiden viestien perusteella tämä asiantila oli mieluisa lukuisille amerikkalaisille teinitytöille, jotka lähettivät meille mitä oudoimpia kysymyksiä. Jossain vaiheessa emme enää voineet vastustaa kiusausta ja aloimme vastailla niihin hiukan sarkastiseen sävyyn. Pian tämän jälkeen MySpace-sivumme suljettiin ja aina, kun perustimme uuden, se suljettiin viikon sisään. Nauratti.
Vielä hauskempaa oli, että Blaqk Audion debytoimisen jälkeen jenkkilevittäjällämme olleet Black Audio -levyt alkoivat liikkua varastosta aivan eri tahtiin. Voin kuvitella sen musertavan pettymyksen tunteen, kun joku teini Bakersfieldissä avaa paketin, laittaa levyn soimaan ja kone-emoilun sijaan korville lävähtää Black Audion setien älämölö. Sekin nauratti.”
