Antti Lähde

Tarina miehestä, joka heräsi alasti Ibizan rannalta vuonna 1988 ja hengaili Canin keikalla Kölnissä kaksi vuotta ennen syntymäänsä, koska tietenkin kaikki mistä James Murphy laulaa LCD Soundsystemin kappaleissa pitää 100-prosenttisesti paikkansa.

Miltä kuulostaa dungeon synth? Entä jungle terror? Mitä ihmettä olivat brittiläiset grebot? Maistuisiko powerviolence? Antti Lähde turvautui klassiseen aakkosjuttuformaattiin ja tutki, millaista musiikkia löytyy erikoisimpien genre-nimikkeiden takaa.

Lauren Mayberry laulaa lämpimästi ja empaattisesti, mutta sisaruus josta hän kertoo on kylmää, ylpeää ja tunteetonta.

Pehmeästi sykkivä kappale, jonka päälle kuolleet tunteet puhaltavat kylmää viimaa. Ja bonuksena aina hyvä idea: Hall & Oates -sample.

Mike Hadreas antaa pikkusormensa mahtipontiselle prinssi-indielle ja kertoo terävin sanankääntein, kuinka ihminen on musiikkia, musiikki on rakkautta ja rakkaus ikuista.

Fauna on näytellyt merkittävää roolia musiikkivideotaiteessa niin kauan kuin musiikkivideotaidetta on ollut olemassa. Sheffieldiläisyhtyeen pehmoheviklassikossa nelijalkaiset ovat ansaitusti pääosassa.

Nuorgam vetää töpselin seinästä marraskuun viimeisenä päivänä. Siihen asti olemme kuunnelleet päivittäin kahdenkymmenen kappaleen soittolistan, jonka on koonnut yksi sivuston kirjoittajista. Sarja päättyy tähän, niin kuin kaikki muukin.

Eli kuinka kaiken maailman lamat ja sisällissodat ovat lastenleikkiä todellisiin, koko maapallon olemassaola uhkaaviin ympäristöuhkiin verrattuna.

Gösta Sundqvistin naisnimifetissin maksimalistinen huipentuma.

Keskiverto kaduntallaaja tuskin tuntee Braxea nimeltä, mutta todennäköisesti yllättää silloin tällöin itsensä hyräilemästä: ”Ooh, baby! I feel like music sounds better with you-uh!”

Pikakurssi dynamiikan merkityksestä popmusiikissa.

Instant Streetin käynnistävä yksinkertainen banjomelodia on avoin, vilpitön ja pyyteetön kuin vanhan palveluskoiran tai viimeiselle matkalleen valmistautuvan suomenhevosen katse.

Rakastan The Boy Is Minen määrätietoisen militanttia rytmiä ja puolinuotteja jankkaavaa bassoa – mutta vielä enemmän rakastan läpi kappaleen nuottiasteikkoa ylös ja alas kiipeilevää arpeggiomelodiaa, joka on kuin pilven reunalla timanttiharppuaan hipelöivän R&B-enkelin suloisinta soittoa.

Endtroducing on yksinäisyyden ääni. Se on toisaalta yksi inhimillisimmistä ja kouraisevimmin koskettavista levyistä milloinkaan, mutta toisaalta sen maailma on pimeä, kylmä, autio ja pohjattoman yksinäinen.

Kymmenen tapausta, joissa Commodore 64 ja rock löivät kättä – enemmän tai yleensä vähemmän kunniakkaasti.

On ihmisiä, joiden mielestä The Beatles ei tehnyt yhtään kelvollista kappaletta. On myös ihmisiä, joiden mielestä jokainen yhtyeen äänittämä triangelinkilahduskin ilmensi sen kollektiivisen nerouden mittaamattomuutta. Totuus löytyy, tietäkää, näiden kahden välistä.

Antti Lähde kertoo teille maailman masentuneimmasta musiikista ja avant-popin mestariteoksesta, joka ei saanut osakseen samaa huomiota kuin Purity Ring ja Grimes.

Mistä on ysärihiphop tehty? Jazzista, soulista, psykedeelisestä rockista, countryballadeista, elokuvamusiikista. 50 räpklassikkoa ja 50 kappaletta niiden ytimessä.

Jim Reidin ja Hope Sandovalin duetto on mestariteos, joka on koottu popin yksinkertaisimmista mahdollisista perusaineksista. Sen kutsuminen kolmen soinnun renkutukseksi olisi liioittelua.

Koska olemme kielenhuollon ystäviä, listasimme vokaalivammaisimmat nykyartistit ja rankkasimme heidät kauhistuttavuusjärjestykseen virhepisteiden perusteella.