2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#1 The Flaming Lips – Do You Realize?? (2002)

Kuvateksti.

The Flaming Lips – voittajan on helppo hymyillä.

#1

Muiden ihmisten edessä kekkuloiminen joulupukin vaateparteen verhoutuneena on nöyryyttävää. Olen saanut todeta asianlaidan henkilökohtaisesti paitsi jokusena jouluaattona sukulaisteni seurassa, myös ajautuessani eräänlaisen ihmiskokeen seurauksena viettämään yhden työpäivän tamperelaisessa tavaratalossa hiippalakkiin ja tyynyvatsaan sonnustautuneena.

Kotoisaksi olen tuntenut oloni joulupukin asussa tasan yhden kerran, Turun Ruisrockissa kesällä 2007. Seisoin festivaalin päälavalla punanutussa, taskulamppua heilutellen, oikealla puolellani aitopartainen Wayne Coyne ja vasemmalla puolellani tekopartainen Johannes Kinnunen. Tuskin koskaan olen tuntenut itseäni yhtä etuoikeutetuksi kuin tuolloin, äimistellessäni monituhatpäistä yleisömerta näiden kahden merkkihenkilön välissä.

Muistikuvat keikasta ovat sumuisia. Sokkeloinen pikamarssi backstage-alueelta lavan paahtaviin valoihin, räjähtävä Race for the Prize, epäuskoista virnistelyä loputtoman konfettisateen keskellä – ja jossain välissä, kaiken hikoilun, hohotuksen ja huohotuksen keskellä, Do You Realize??, muutama ilon kyynel ja hetkellinen viisauden illuusio siitä, että joo, tajuun mä. (Antti Lähde)

#2

Do You Realize?? on suosikkikappaleeni The Flaming Lipsin tuotannosta. Katkeransuloinen kappale on kuin suoraan Disney-musikaalin joukkokohtauksesta. Se on kuin sateenkaaren väreissä loistavaan käärepaperiin piilotettu lahjapaketti, jonka sisältä paljastuu hautakivi.

Minä ihailen Wayne Coynea. Kuinka hän onkaan uskaltanut ja osannut kirjoittaa tällaisen popkappaleen valtavuudessaan mahdottomista aiheista, kuten elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta? Kappaleella Coyne laulaa asioista, jotka kaikki tiedostavat, mutta joista on tapana olla vaiti. Luultavasti siksi kappale tuntuu niin koskettavalta ja rehelliseltä. Luultavasti siksi se on kappale, jonka haluaa soittaa vastarakastuneena toiselle ihmiselle, kun hänen kanssaan juttelee popmusiikista.

Coyne on palannut Do You Realizen käsittelemiin teemoihin myös myöhemmin yhtyeensä uralla. Mr. Ambulance Driver (2006) on ikään kuin Do You Realizen teospari. Mutta se ei ole kappaleena kirkasotsainen ja toiveikas, vaan katoavaisuuden edessä lannistunut.

Do You Realize?? ei ole vain yksi 2000-luvun hienoimmista popkappaleista. Se on yksi kaikkien aikojen hienoimmista kappaleista. Se on myös todiste Wayne Coynen neroudesta sanoittajana ja säveltäjänä, vaikka The Flaming Lipsin viime vuosien tekemiset ovatkin olleet kaukana Do You Realizen maailmasta, jossa ei sada lainkaan vettä, vaan ainoastaan serpentiiniä ja ilmapalloja. (Tuomas Kokko)

#3

”Do you realize, that everyone you know, someday, will die?”

Ihan äkkiseltään ei tule mieleen pysäyttävämpää popkappaleessa esitettyä kysymystä. Tokihan jokainen meistä tietää, ettei kuolemaa pääse karkuun ja että viriileimmänkin vipeltäjän liike pysähtyy väistämättä jossain vaiheessa. Mutta The Flaming Lips ei penääkään meiltä, että tiedämmekö, vaan että ymmärrämmekö. Siinä on huima ero. Edes tätä kirjoittaessani en voi väittää aivan täysin ymmärtäväni.

Kun Oklahoman psykedeelisen friikkisirkuksen nokkamies Wayne Coyne kysyy uudelleen ja uudelleen ”tajuatko sinä”, hän pakottaa samalla katsomaan silmiin itsestäänselvyyksinä pitämiämme asioita, jotka useimmiten jäävät arkisen taaperruksemme keskellä täysin huomiotta. Harvemmin tulee Alepan juustohyllyllä todella sisäistäneeksi, että tämä valtava kivenmurikka, jonka pinnalla törttöilemme menemään nämä rajalliset elämämme, kelluu avaruudessa. Siis täysin tyhjän päällä. Onhan se nyt ihan oikeasti aivan käsittämättömän huikea juttu, kunhan sen vain tajuaa.

Yhtä suurta kertosäkeistöä muistuttava Do You Realize?? huokuu optimismia, positiivisuutta ja lämpöä, vaikka huomauttaakin vähän väliä kaiken katoavaisuudesta. Sen tärkein viesti on, että maailmaa ei tarvitse verhota turhanpäiväiseen mystisyyteen, jotta siinä olisi jotain ihmettelemistä. Päinvastoin. Todellisuus näyttäytyy monta kertaa uskomattomampana ja jännittävämpänä kuin mikään kuvitelma, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden pysähtyä ja ymmärtää. (Ami Vuorinen)

#4

Vuonna 2005 julkaistun The Flaming Lips -dokumenttielokuvan nimi on Fearless Freaks. Sen lisäksi, että ”Pelottomat friikit” paljastuu elokuvassa yhtyeen laulajan Wayne Coynen ja hänen veljiensä nuoruuden urheilujoukkueeksi, se viittaa myös näiden parantumattomien hörhöjen huimapäisiin matkoihin psykedeelisen musiikin aivoja käristäville äärirajoille.

Todellisuudessa The Flaming Lips ei kuitenkaan ole koskaan ollut yhtä peloton kuin ollessaan alastomimmillaan – tehdessään vuonna 2002 häpeilemättömän popkappaleen elämästä, kuolemasta ja, niinpä niin, siitä vanhasta popin klassikkoaiheesta: rakkaudesta.

Do You Realizella yhtyeen ja kuuntelijan välissä ei ole mitään. Kappaleella Wayne Coyne pohtii pelotta niitä kysymyksistä kaikkein suurimpia, ilman labyrinttimaisia sanaleikkejä tai kielikuvia.

Do You Realizen pointti toki on vanha viisaus: carpe diem. Elämä on lyhyt, joten nauti siitä nyt, kun vielä voit. Kaikki on lopulta suhteellista ja riippuu näkökulmasta. Ei aurinkokaan todella laske, vaan se on vain maailman pyörimisliikkeen aiheuttama illuusio:

”And instead of saying all of your goodbyes
Let them know you realize that life goes fast
It’s hard to make the good things last
You realize the sun doesn’t go down
It’s just an illusion caused by the world spinning round”

Coynen sanoitukset lipuvat vaarallisen lähellä latteuksia ja suurieleistä sentimentaalisuutta, mutta hän onnistuu kuvaamaan nämä perustavanlaatuiset tuntemukset niin elegantin yksinkertaisin sanankääntein, että ne tuntuvat ainoastaan koskettavilta.

The Flaming Lipsille tyypillisesti Do You Realize?? sukeltaa sekä syvyyksiin että nousee korkeuksiin. Sen lopullinen positiivisuus löytyy kappaleen pehmeänmuhkeasta soundista ja auringonlaskun sijaan auringonnousun häikäisevää lupausta hohtavasta melodiasta.

Kappaletta kuunnellessa tajuaa, kuinka rohkeaa ja ainutlaatuista mutta lopulta loogista on pohdiskella ihmiselämän suuria kysymyksiä popmusiikin muodossa – kysyä kysymykset, jotka askarruttavat jokaista muodossa, joka vetoaa mahdollisimman moniin.

Ymmärrätkö, kysyy Coynen korkean surumielinen ääni.

En tiedä. Todennäköisesti en, mutta tätä kappaletta kuunnellessa voin tuntea vastauksen kieleni päällä. (Kimmo Vanhatalo)

#5

One, two, three, four ja etupotkulla kohti ulkoavaruutta.

Lauantaina 14.9.2013 Helsingin Sanomat uutisoi lyhyesti Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan syyskuussa vuonna 1977 matkaan lähettämän Voyager 1 -avaruusluotaimen saavuttaneen tähtienvälisen avaruuden ensimmäisenä ihmisen tekemänä laitteena.

The Flaming Lipsin kymmenennen albumin Yoshimi Battles the Pink Robotsin ensimmäinen single Do You Realize?? ilmestyi ihmisten väliseen avaruuteen jo elokuussa 2002.

Popmusiikin sivu on marginaaliaan myöten täynnä lauluja kuolemasta, syntymästä, rakkaudesta, ystävyydestä ja olemisen sattumanvaraisuudesta. Minulle Do You Realize?? on niiden kaikkien lähes painottomaksi tiivistynyt synteesi – popmusiikin kultainen äänilevy, josta välittyy usko siihen, että pienillä teoilla on merkitystä.

Ajatus lienee joidenkin mielestä hölmö, mutta toivo siitä, että ihmisten välille voi syntyä yhteys ja ymmärrys tuon yhteyden hauraudesta, on niin vahva, että se saa kaltaiseni pinttyneen pessimistin kirjoittamaan myöhemmin hävettäviä korulauseita.

Do You Realizen kummallisesta kauneudesta kertoo myös se, että normaalisti lähes sietämättömän raskaana pitämäni akustisen kitaran raapiminen tuntuu koko kappaleen kolmen ja puolen minuutin keston ajan lohduttavalta kuin päätäni kevyesti silittävä rakkaan ihmisen käsi.

Ehkäpä Do You Realize?? on henkäys pyyteetöntä rakkautta? Ainakin se on elämän kokoinen kappale. Pala olevaa, tai sitten minä vain olen sekaisin. (Mikko Valo)

#6

Uskon väittämään, jonka mukaan elämä kulkee väläyksinä tajunnan halki kuoleman hetkellä. Se on lämpimän kullankeltainen, auringonnousun hohtoinen, hetkissä viipyilevä montaasi elämän onnellisista hetkistä. Hidastettua hymyilyä ja lymyilyä aamuvarhaisella, onnenkyyneleiden täyteisiä halauksia, viipyviä raukeita katseita, maagisia suudelmia, sydämessä riehuvaa ilotulitusta, kädestä pitämistä. En ihmettelisi, jos tuon musiikkivideomaisen, maalailevan kauniisti kuvatun koosteen taustalla soi Do You Realize??

Hymnin sanoma on totta. Me kellumme avaruudessa ja kaikki katoaa. Paitsi sun hymy, nämä onnen hetket. Elämä on pähkähullua ja totta. Ja just sen takia ihmeellistä ja ihanaa.

Kysy vaikka siltä tissit heiluen reivaavalta naiselta, joka sekoaa maailman hienoimman live-elämyksen taustaprojisoinnissa, paperisilppusateen ja pehmokaniinien keskellä. (Aleksi Kinnunen)

#7

Do You Realize?? on korvia hivelevän kaunisti soiva, täydellisen ihana pop-viisu. Se on helposti lähestyttävä mutta yksinkertaisella tavalla syvällinen. Yhtä aikaa surullinen ja lohdullinen. Kappaleen keskeiset kielikuvat liikkuvat kosmisissä sfääreissä mutta silti biisi on pakattu täyteen arkipäivän viisautta.

Kappaleen nerokkuus syntyy siitä miten nämä vastakohdat täydentävät toisiaan, istuvat täydellisesti yhteen, kuin yin ja yang. Ei yhtä ilman toista: ei kauneutta ilman katoavaisuutta.

Kappaleen viesti on yksinkertainen. Liki buddhalaisessa hengessä se korostaa hetkessä läsnäolon tärkeyttä universumin loputtomassa liikkeessä. Me kaikki olemme katoavaisia – minä, sinä ja hän – eikä ole aikaa hyvästienjättöön. Parempi vain muistuttaa, että olet kaunis.

Se, että Do You Realize?? valittiin äänestyksessämme 2000-luvun parhaaksi kappaleeksi, tekee minut onnelliseksi. Biisin olemassaolo palauttaa, joka kerta sen kuullessani, pienen sirpaleen uskoa ihmiskuntaan. (Teemu Kivikangas)

#8

The Flaming Lips -yhtyettä viehättää hullunkurinen häröily, omalaatuiset äänikokeilut, joulupukit ja teletapit. Halutessaan se osaa kuitenkin olla mitä helposti lähestyttävin popyhtye.

Bändin tuotannon ehkäpä kirkkain kruunu heittää kuulijan elämän perusasioiden äärelle. Rakastettavasti pauhaavan Do You Realizen tenho perustuu helppotajuisen popmelodian ja luuppimaisen sointukierron lisäksi Wayne Coynen lausumiin, äärimmäisen tärkeisiin itsestäänselvyyksiin.

Naiivin yksinkertaisessa ilmaisutavassa on ytyä. Coyne nostelee kolmessa minuutissa ja 33 sekunnissa esiin ilmeisiä havaintoja siitä, miten leijumme avaruudessa ja kuinka elämämme väistämättä jonain päivänä loppuvat. Pistäähän se miettimään – myös poplaulun kontekstissa.

Yoshimi Battles the Pink Robots -albumin (2002) avaussingle huumasi aikoinaan jo ensikuuntelulla. Hurmos yltyi entisestään bändin Suomen-keikoilla vuosina 2007 ja 2009, vaikkei Coyne hittiään kaikkein terävimmin tulkinnutkaan.

Silti ”elävä” Do You Realize?? onnistui välittämään pakahduttavaa ilon- ja haikeudensekaista tunnetta, jota kokee hyvin harvoin. ”Do you realize that happiness makes you cry” itketti Coyne pimenevässä kesäillassa. Yksin tämän The Flaming Lips -kappaleen live-esityksistä jäi ainutlaatuiset muistot.

Teknisemmässä mielessä Do You Realizessa häiritsee ainoastaan sen hivenen mussuinen soundimaailma ja nimiasuun tyrkätyt kaksi kysymysmerkkiä. Tosin korostavathan ne kappaleen ”tajuutsä??”-elementtiä. En epäile, etteikö tämä biisi saisi lamppuja syttymään. (Tomi Nordlund)

#9

Ruisrock 2007. Ikää 17 vuotta. Olen ostanut festariliput jo edellisenä joulukuuna lukiokavereitteni kanssa ja seurannut koko kevään jännittyneenä artistikiinnityksiä. Joku The Flaming Lips julkistetaan päälavalle. Sekoitan sen The Flaming Sideburnsiin, joka soittaa samoilla festivaaleilla. Päätän mennä varmuuden vuoksi katsomaan molempia bändejä.

Ystäväni ryssii majoituksemme. Joudumme yöpymään Ruissalon rannassa oudon mallisessa hippiteltassa sillä aikaa, kun muut kaverit rilluttelevat varsinaisella leirintäalueella. Matkalla Ruissaloon poikkeamme teltta kainalossa R-kioskiin ostamaan kondomeja. Majoituksen ryssinnyt ystävämme neuvoo, ettei ehkäisyvälineitä kannata ostaa. Jos varautuu, ei koskaan onnista. Päätämme olla ostamatta kondomeja.

Onneksi meitä ei onnista.

The Flaming Sideburnsin keikasta en muista jälkeenpäin mitään, mutta The Flaming Lipsin keikka on tajunnanräjäyttävä. Lavan reunoilla tanssii joulupukkeja ja avaruusolioita. Serpentiiniä ja ilmapalloja sataa yleisöön. Wayne Coyne laulattaa yleisöä nunnakäsinuken avulla. En tunne biiseistä etukäteen ainuttakaan. Keikan jälkeen rakastan suurinta osaa niistä: Yoshimi Battles The Pink Robots Part 2:ta, Race For The Pricea, She Don’t Use Jellyä ja tietenkin Do You Realizea.

Heti Ruisrockin jälkeen lähden kielimatkalle Englantiin. Ostan kaikki The Flaming Lipsin levyt, jotka löydän. Zaireekaa en löydä. Kuuntelen Do You Realize?? -kappaletta kuukauden ajan yhä uudelleen. Tapaan tytön. Rakastun kiireestä kantapäähän.

Hän ei ole vieläkään ymmärtänyt, kuinka kaunis on. (Joonas Kuisma)

#10

Flaming Lipsin Do You Realize?? on kappale, jonka teksti muistuttaa monessa mielessä puolimielisiä lifestyleblogeja ja kuuluisi siteerattavaksi jääkaappimagneetteihin ja auringonlaskuvalokuviin (pun intended).

Kappale kun on silkkaa carpediemiä: itsestäänselvä muistutus kaiken katoavaisuudesta. Silti siitä on muodostunut synonyymi elämää suuremmalle kappaleelle.

Se on tekijöidensä uran (tai ainakin sen pop-vaiheen) huippuhetki ja keskipiste: nostattava ja yksinkertaisen syklinen sävellys, joka kertoo oikeastaan samasta asiasta kuin tekstikin. Do you realize -mantra ei katoa mihinkään loppumisensa jälkeen, vaan starttaa kerta toisensa jälkeen – aivan kuten aurinko.

Do You Realizen naiivius on nostettu jyrkänteen korkeimpaan kohtaan, komeimman näköalan luo. Siinä reunalla se pysyy omin jaloin ja horjahtelematta, vaikka alla odottaa banaalin pohjaton kuilu. Siltä kohtalolta Do You Realize?? välttyy, koska se muistaa faktat, eikä sorru haihatteluun. The Flaming Lipsin elämänfilosofiassa kaikki päättyy joskus. Syyt elämäniloon ja toivoon löytyvät fatalismin kautta.

Mistä voisin saada magneetin, jossa lukee ”everyone you know, someday, will die”? Oli se miten ruma tahansa, tökkäisin sen jääkaappini oveen muistuttamaan Suurista ja Tärkeistä Tosiasioista. (Oskari Onninen)

#11

Do You Realize?? on sinisilmäisen romanttisuuden ja aspergeriaanisen realismin risteys, joka pakahduttaa yhtä perinpohjaisesti vuodesta toiseen.

Taivaisiin kurotteleva sävellys, sen kankeasti taapertava sovitus ja nukkavieru tuotanto sykkivät elämää, rakkautta ja kaihoa, jotka maalaavat taustan sanoituksille, jotka ovat samalla kaunein rakkauslaulu, oodi hetkeen tarttumiselle, pienten asioiden suuruuden havainnointia ja oman pienuuden tunnustamista maailmankaikkeuden suuruuden edessä.

Reiluun kolmeen minuuttiin on pistetty niin kovin vähän, mutta saatu silti mahtumaan kaikki. (Tommi Forsström)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The Flaming Lips – Do You Realize?? (ohj. Bradley Beesley & Wayne Coyne)

Mitä muuta?

The Flaming Lipsiltä äänestettiin myös kappaletta Yoshimi Battles The Pink Robots Pt. 1.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress