Tämähän on luonnos. Tässä on kertosäe, säkeistö, kertosäe ja toinen säkeistö, ja kertosäettä sitten loput.
Ruotsalaistähdenlennon dramaattinen indiehitti valuu tuhoisan rakkauden vetistä mystiikkaa.
Kantaaottava La belle epoque on Kentin loppu-uran kiistaton klassikko. Kappale ei maalaa ruotsalaisesta nyky-yhteiskunnasta kaikkein ruusuisinta kuvaa.
Uptown Funk on eittämättä kunnianosoitus 1980-luvun röyhkeille diskotyyleille, mutta kaikessa tilkkutäkkimäisydessään aivan omanlaisensa hirviö.
Mankkanauhoille hyräilijästä oopperasovittajaksi ja sukupolvensa taitavimmaksi pop-kokeilijaksi viidessä vuodessa muotonsa muuttanut Julia Holter todistaa Feel Youlla, miten helppoa kaikki on, kun vain osaa.
Natasha Khanin äänikerrostetussa tuotannossa verraten pelkistetty Laura tuntuu läheisen antamalta halaukselta.
Heath Ledgerin inspiroima laulu on hyvä osoitus siitä, kuinka paljon merkitystä muutamalla olennaiseen paikkaan isketyllä nuotilla voi olla.
Tarina Giovanni Giorgiosta, jota kaikki kutsuvat Giorgioksi – ja elektronisen tanssimusiikin synnystä. ”Nobody told me what to do and there was no preconception of what to do” Vanhahko mies
Beyoncén cooliuden alkupiste: hyvä aihe väitellä kovaäänisesti julkisilla paikoilla
Koska The Chromatics kaapattiin mukaan Twin Peaksin laajenevaan maailmaan, tuntuu siltä, ettei mitään heihin liittyvää pysty enää varmuudella selittämään.
Iida Sofia Hirvonen kävi kovan debatin uusliberalismista, rakkaudesta ja Grimesin relevanssista itsensä kanssa.
Kymmenen YouTube-kommentoijaa kertoo, miksi Tame Impalan Let It Happen on 60. paras popkappale maailmassa 2010-luvulla.
Nuorgam
