Kolmannella levyllään hippi-iskelmän aamutähti saavuttaa jotain, mistä kuka tahansa taiteilija voisi olla ylpeä: luo maailman, joka ei voisi olla kenenkään muun luoma.
Pinkin uusin on genressään kuin se kaupungin paras caesar-salaatti: tuttu, mutta uniikki annos, jonka jälkeen ei enää halua enää syödä caesar-salaattia missään muualla.
New Orleansin garagerock-työmyyrä Paul Caporino lähettää terveisiä Turusta.
The Killersin tapa tähdätä kohti poptäydellisyyttä ja kaahata samalla päin autiomaan kolmimetrisiä kaktuksia kulminoituu Battle Borniin – tuloksena eräs ansiokkaimmista popalbumeista vuosiin.
Arvioituina Dan Deaconin, High on Firen, OMBREn, Daniel Rossenin ja The Vaccinesin uudet albumit.
The Idler Wheel on Fiona Applen ilmaisullinen kuperkeikka, ja unohdukseen asti odotettu neljäs näytös.
Levy numero 62. Peitsamon boogiet kulkevat tuttuja raiteita ja sanoitukset kuulostavat jälleen siltä, että ekalla idealla mennään.
The Seerin jälkeen Swansin ei tarvitse tehdä enää ainuttakaan levyä, Tapio Reinekoski kirjoittaa.
Aikuispop on vaarallinen laji, sillä viehättävän laatupopin ja haukottavan taustamusiikin välinen raja on häilyvä.
Arvioituina Bloc Partyn, Divine Fitsin, Ensiferumin, Four Tetin ja Patterson Hoodin uudet albumit sekä The Heartburnsin uudelleenjulkaisu.
Onko Sun emansipaatiolevy? Ainakin se kuulostaa demoneista riisutulta.
Tansanialaisen laulaja-lauluntekijän yhteistyö suomalaismuusikoiden kanssa on sarja onnistumisia, Juuso Janhunen kirjoittaa.
Nuorgam
