Vuoden parhaan albumimuotoon puetun maisemamaalauksen uhkaavampi puolisko.
Wilco-noste tuo unohdetun brittilauluntekijän ensimmäistä kertaa edes lähelle parrasvaloja.
Arvioituina Alicen, Efterklangin, Familjenin, Friggin, The Helio Sequencen, Homeboy Sandmanin, Arto Järvelän, Koivuniemen Herrojen, Maria Minervan, Mumford & Sonsin, Starsin ja Woodsin uudet albumit.
Jos sisäinen masokistisi on kuitenkin voimissaan, nautinto on loputonta.
Saksofonisti onnistuu ylläpitämään tasapainon tarttuvien teemojen ja improvisoitujen soolojen välillä, Ami Vuorinen kehuu.
Avaruusasemarockin supertähdet näyttävät, miten epäonnistutaan niin eeppisesti, että se on jo kaunista.
Arviotuina Band of Horsesin, Menomenan, Nina Myan, The Presetsin, The Raveonettesin, Ken Stringfellow’n ja Two Door Cinema Clubin albumit.
Markus Hilden tarttui kuvainnollista härkää kuvainnollisista sarvista ja kuunteli elämänsä ensimmäisen kerran Bob Dylanin levyn.
Propagandhi ei ole kadottanut kunnianhimoaan saati biisinkirjoitustaitojaan, fanipoika Tero Uuttana iloitsee.
Torontolaiskaravaani debytoi teemalevyjen saralla, matkaten halki kaikkeuksien kellokoneistojen vain laittaen ihmisen kohtaamaan mitättömän itsensä.
Yhden meemin ihme yrittää luoda täyspitkän paketin kohdeyleisölle, joka haluaa lisää Guccia.
Arvioituina Deerhoofin, Dinosaur Jr:n, Gallowsin, Grizzly Bearin, Pietarin, Sturm und Drangin, Toyn ja Wild Nothingin uudet albumit.
Nuorgam
